649. tarina (Terveisiä ajasta, jota ei hallinnut tekniikka)

Terveisiä keväästä, nettipimennosta, intensiivisten keskustelujen ääreltä ja ajasta, jota ei hallinnut tietokoneet eikä puhelimet. On nukuttu liian vähän, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Syöty liikaa, koska joku oli jatkuvasti kattanut pöydät täyteen herkkuja. Muistettu millainen oli lapsuus, jossa juostiin ulkona kunnes äidit huusi syömään. Ja nähty kuinka nopeasti uni korjaa koko päivän ulkona puuhanneet pikkuihmiset. Yhtään ei ikävöity koneiden ääreen, vaan ikään kuin unohdettiin niitä koskaan ollenkaan.

Kotona odotti toistasataa lukematonta blogipostausta ja lähemmäs viisikymmentä sähköpostia. Taitaa siis kulua hetki ja toinenkin, ennen kuin olen tehnyt täydellisen paluun tänne virtuaalimaailmaan:). Aloitetaan nyt kuitenkin meidän menomatkan kierroksesta Pergamoniin. Itselle tämä oli jo laskujeni mukaan viides kerta kyseisessä paikassa, mutta koska mukana oli heitä, jotka eivät olleet paikkaa vielä nähneet, päätettiin koukata. Siis vielä kerran Pergamon:

Rinteen alapuolella on Pergamonin vanhan kaupungin idylliset kujat ja värikkäät talot.

Taas löytyi karmea käsikolkutin. Kop kop. Koira oli kotona.

Talo josta kasvoi puu.

Akropolilla kiivettiin teatteriin. Tuuli niin, että tukka oli lähteä. Kukat kukki ja kevättä pukkasi joka puusta ja viherpläntistä. Olen kirjoittanut Pergamonista aikaisemminkin, mutta muistin virkistykseksi ei liene haittaa, vaikka vähän kerrattaisiin? Pergamon oli antiikin aikainen kreikkalainen kaupunki ja samannimisen lyhytaikaisen (282-133 eKr) valtakunnan pääkaupunki. Kaupungissa oli suuri kirjasto, joka kilpaili Aleksandrian kirjaston kanssa. Legendan mukaan Aleksandria halusi häiritä Pergamonin kirjaston laajenemista ja keksi siksi kieltää papyruksen maastaviennin. Tästä johtuen pergamonilaiset kehittivät papyruksen tilalle pergamentin. 

Kakkonen kiipesi kuvaamaan äidille kukat. Kiitos!

Mies kuvasi kuopuksen ja äitinsä. Kiitos tästäkin!

Määränpäässä jäi kuvaaminenkin muutamaksi päiväksi, eli tekniikkapaussi oli jokseenkin totaalinen. Kaivoin kameran taas esiin, kun kuljetin ryhmäläisiä Efesoon, joten siitä sitten ensi kerralla. Muutoin olen tästä nettipaastosta vain hyvilläni, mutta se johti myös yhden alustavan lupauksen pettämiseen. Pyydän siis anteeksi Izmirin Petralta. En tajunnut sopia vaatteiden hakureissua etukäteen ja sitten perillä ollessa se ei mitenkään enää onnistunutkaan. En näet osannut lähettää savumerkkejä, suunnistaa ilman osoitetta tai soittaa ilman numeroa:D.

No, täällä siis ollaan ja nyt tutkimaan, että mitä teille muille kuuluu...