"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

649. tarina (Terveisiä ajasta, jota ei hallinnut tekniikka)

Terveisiä keväästä, nettipimennosta, intensiivisten keskustelujen ääreltä ja ajasta, jota ei hallinnut tietokoneet eikä puhelimet. On nukuttu liian vähän, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Syöty liikaa, koska joku oli jatkuvasti kattanut pöydät täyteen herkkuja. Muistettu millainen oli lapsuus, jossa juostiin ulkona kunnes äidit huusi syömään. Ja nähty kuinka nopeasti uni korjaa koko päivän ulkona puuhanneet pikkuihmiset. Yhtään ei ikävöity koneiden ääreen, vaan ikään kuin unohdettiin niitä koskaan ollenkaan.

Kotona odotti toistasataa lukematonta blogipostausta ja lähemmäs viisikymmentä sähköpostia. Taitaa siis kulua hetki ja toinenkin, ennen kuin olen tehnyt täydellisen paluun tänne virtuaalimaailmaan:). Aloitetaan nyt kuitenkin meidän menomatkan kierroksesta Pergamoniin. Itselle tämä oli jo laskujeni mukaan viides kerta kyseisessä paikassa, mutta koska mukana oli heitä, jotka eivät olleet paikkaa vielä nähneet, päätettiin koukata. Siis vielä kerran Pergamon:


Rinteen alapuolella on Pergamonin vanhan kaupungin idylliset kujat ja värikkäät talot.



Taas löytyi karmea käsikolkutin. Kop kop. Koira oli kotona.



Talo josta kasvoi puu.








Akropolilla kiivettiin teatteriin. Tuuli niin, että tukka oli lähteä. Kukat kukki ja kevättä pukkasi joka puusta ja viherpläntistä. Olen kirjoittanut Pergamonista aikaisemminkin, mutta muistin virkistykseksi ei liene haittaa, vaikka vähän kerrattaisiin? Pergamon oli antiikin aikainen kreikkalainen kaupunki ja samannimisen lyhytaikaisen (282-133 eKr) valtakunnan pääkaupunki. Kaupungissa oli suuri kirjasto, joka kilpaili Aleksandrian kirjaston kanssa. Legendan mukaan Aleksandria halusi häiritä Pergamonin kirjaston laajenemista ja keksi siksi kieltää papyruksen maastaviennin. Tästä johtuen pergamonilaiset kehittivät papyruksen tilalle pergamentin. 


Kakkonen kiipesi kuvaamaan äidille kukat. Kiitos!







Mies kuvasi kuopuksen ja äitinsä. Kiitos tästäkin!





Määränpäässä jäi kuvaaminenkin muutamaksi päiväksi, eli tekniikkapaussi oli jokseenkin totaalinen. Kaivoin kameran taas esiin, kun kuljetin ryhmäläisiä Efesoon, joten siitä sitten ensi kerralla. Muutoin olen tästä nettipaastosta vain hyvilläni, mutta se johti myös yhden alustavan lupauksen pettämiseen. Pyydän siis anteeksi Izmirin Petralta. En tajunnut sopia vaatteiden hakureissua etukäteen ja sitten perillä ollessa se ei mitenkään enää onnistunutkaan. En näet osannut lähettää savumerkkejä, suunnistaa ilman osoitetta tai soittaa ilman numeroa:D.

No, täällä siis ollaan ja nyt tutkimaan, että mitä teille muille kuuluu...

16 kommenttia :

Hurmioitunut kirjoitti...

Uh,sinä voisit kerätä matkoillasi tosiaan sellaisen "karmeat kolkuttimet" kokoelman... :S
Sen sijaan nuo iloisen väriset matot saivat ihastelemaan ja tuijottamaan kuvia tovin.

Täällä aurinko yrittää kovasti sulattaa viime viikonloppuna ropsahtaneen lumikerroksen. Sieltä se lämpö pikkuhiljaa saapuu. Tämä on minusta ihaninta aikaa, kevät, kun kesää saa odotella ja puut alavat kohta vihertää. Se odotus niin kuin jouluna :) Tosin se ihan kivoin vaihe on vasta sitten hiekoitushiekkojen puhdistuksen jälkeen. Ei pölyä, eikä hiekka narsku kenkien ja renkaiden alla.

-Sami- kirjoitti...

On mulla vaan älyttömän kaunis sisko...

Anonyymi kirjoitti...

Nettiriippuvuus on yhdensortin riippuvuutta sekin, eikö vaan? Hyvä pitääkin siitä ajoittaista lomaa. Elämiseen tulee uudenlainen rytmi ja sisältökin, näin ainakin oma kokemukseni. Terveellistä ja herättävää.

Lienen elänyt jo aikoja sitten tai olen tosi vanhoihin nahkoihin tehty. Pergamonin kaltaiset paikat saavat sykkeen nousemaan ja tiedonhalun heräämään. Luettukin historia avautuu sen jälkeen uudella tavalla. Turkki vetää puoleensa mm. sen tarjoaman historian rikkauden takia. Eri kansat, kulttuurit, uskonnot ovat jättäneet jälkensä. Mahtavaa. Anisi

Allu kirjoitti...

Hieno kierros, tunsinkin tähän asti vain upean Pergamonalttarin Berliinistä.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihanan värisiä, iloisen mielen mattoja;)ja ah niin keväistä... täällä peruskevät; lunta tuli viikonlopulla ja aamulla pääkaupunkiseudulla-10 astetta pakkasta...perus maaliskuista keliä...

Satu kirjoitti...

Ihana matka teillä on ollut. Ja aurinkoakin näitte. :-)

Matkatar kirjoitti...

Ihanan idyllinen pikkukaupunki, tuolla minäkin viihtyisin :)

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoinen paikka pergamentteineeen ja hienot matot:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihana kuva teistä, kauniista äidistä ja tyttärestä!

Niin paljon kaunista muutenkin näissä kuvissa: tuo kolkutin, meri, rauniot, puiset erkkerit. Ne tuovat muuten aina mieleeni Istanbulin.

Kuulostaa siltä, että teillä oli oikein hyvä reissu.

Petra kirjoitti...

Izmir ymmartaa, paaasia etta teilla on ollut hyva reissu, vaatteet hoidetaan sinne tavalla tai toisella myöhemmin :D Toisinaan on hyva olla tekniikan ulottumattomissa!

Mine kirjoitti...

Hietzu: Matot ovat ulkona haalistumassa, jotta menevät paremmin kaupaksi:). Minustakin noin kirkkaita värejä on kiva katella, mutta en haluaisi niin kirkasta väriloistoa kotiin. Ilmeisesti moni muukin niin ajattelee, koska Pergamonissa aina mattoja haalistellaan.

Sami: Ne on ne meidän loistogeenit:D.

Anisi: Täällä tosiaan historiaan on mahdoton olla törmäämättä. Tämäkin matka oli oikea kerrostumien riemuhuuto! Ja nettipaasto oli todella hyväksi meille jokaiselle.

Allu: Yhden tulkinnan mukaan se on se "Saatanan istuin", josta Ilmestyskirja puhuu Pergamonin seurakunnalle osoitetussa kirjeessä.

Kirsi: Siellä oli keväistä ja onneksi keväistä oli tänään myös taas Istannbulissa. Kevät keikkuen tulevi. Ottaa välillä takapakkia, mutta jatkaa sitten taas.

Satu: Ja nenäkin saatiin punoittamaan, joten todistetusti siellä oli aurinkoista.

Matkatar: Se on tosi suloinen pieni kaupunki, tai kaupunginosa.

Jael: Käymisen arvoinen, totta tosiaan. Näköjään kestää useammankin reissun.

Kirjailijatar: Meillä oli hyvä reissu. Taas yksi hyvästely. Ja samalla lisää ihania Turkin muistoja sydämeen säilöttäväksi.

Petra: Minulla on itseasiassa siellä ystäviä, joten voisin koittaa pyytää heitä avuksi. Tekniikan ulottumattomissa olo on hyväksi, mutta samalla oli jotenkin epätodellista ymmärtää, että en todellakaan saa nyt yhteyttä mitenkään. Ennenhän se oli ihan tavallista.





Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kaunis matka takana!

Cheri kirjoitti...

Tervetuloa takaisin virtuaalimaailmaan. On hyvä olla kokonaan matkalla siellä missä on eikä osittain virtuaalimaailmassa.

Unknown kirjoitti...

Ihania maisemia ja onnistuneita kuvia,etenkin tuo äiti tytär kuva <3 Terveisiä aurinkoisesta Alanyasta!

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: Maailma on niin kaunis!

Cheri: Kyllä se olisi hyvä useamminkin irrottautua täältä netistä. Ja ainakin keskittyä koko sydämisesti kokemaan asiat siellä missä kulkeekin.

Maria S: Kiitos sinne Alanyaan. Täälläkin on onneksi taas ihana aurinkoinen Istanbul!

A kirjoitti...

On tosiaan hieno historiallinen paikka, kiitos postauksesta, Mine ♥♥

Nuo värikkäät matot ovat ihania:)