Aamu saapui Mardiniin. Yksi reipas kävi sen meille kuvaamassa muiden nukkuessa hotellissa.
Turkissa basaari on enemmän kuin pelkkä tori tai markkinat. Se on paikallinen tapa elää ja käydä kauppaa. Basaarilla säästää käteisessä ja voittaa laadussa.
Aamupalan jälkeen suuntasimme koko perheenä Mardinin basaariin. Kadut polveilevat pitkin ja poikin kivitalojen välissä. Vastaan tuli usein kantotehtävissä oleva aasi, joka jaksoi ihastuttaa perheen pienimpiä aina uudestaan. Mardinin basaari puikkelehti kaupungin keskustassa. Sinne meno oli sukellus salavarihousuisten miesten, lihaostoksilla olevien huivitettujen naisten ja käsityöläisten maailmaan. Basaarin varrella näimme ainakin räätälin, suutarin, sepän, satulantekijän ja kuparin takojan työssään.
Minun mieleeni oli jäänyt eilisen ravintolan tinatut kupit ja niitä metsästimme basaarin kuparikaduilta. Kysyvä ei tieltä eksynyt ja kupit löytyivät sopuhintaan. Lapset pääsivät spontaanisti aasi-ratsastukselle basaarin kujille, jonka jälkeen oli päivän jäätelöiden aika.
2 kommenttia :
Aloin tahtomaan tuollaista mustavalkoista seinälautasta ja mustavalkoista mattoa, jota tuo yksi mies levittelee...Turkki nyt kyllä houkuttaa, muutenkin kuin Istanbul, joka on houkuttanut aina.
Liivia: Turkin ihanuus on siinä, että matkustat mihin ilman suuntaan tahansa, löydät jotakin aivan muista alueista poikkeavaa. Itä on karu, mutta komea. Itämainen ja erikoinen. Mustameri taas on vehreä ja kaunis. Etelä komeine rantoineen, vuoristoineen ja turistiansoineen. Ja Istanbul kuin oma maansa Turkin keskellä, ihan toisenlainen mihinkää muuhun verrattuna. Olen pitänyt niistä kaikista, mutta tyttären 5-v sanoja lainaten: "Moni paikka on ihana, mutta Istanbulissa on koti". Tervetuloa Turkkiin:). Ps. Mustavalkoinen maassa olisi ihana mattokin, mutta siinä valmistuu kyllä hieno satula. Kts. seinällä roikkuva malli.
Lähetä kommentti