"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

27. tarina (Rila, luostari ja munkit)

Kun nyt oli tänne asti tultu ja välimatkat maan sisällä olivat lyhyet, päätettiin ottaa Bulgariasta mittaa. Peshterasta pujahdettiin metsien ympäröimille kapoisille teille kartta kädessä. Kartanlukijalla olikin edessään varsinainen pähkinä, kun piti yrittää selvitä paikallisin aakkosin kirjoitettujen tienviittojen kanssa.

Iltasella saavuttiin Rila-vuoristoon, josta löytyi hotelli metsän reunasta. Ennen ruokaa tehtiin metsäretki. "Tuoksuu mummon metsälle" huokasivat lapset. Oli niin hiljaista, puhdasta ja kaunista. Metsässä sirkutti ja ylätysmomenttina löytyi pieni kalainen koski. Kaksi innokasta nuorta kalamiestä kaipasivat onkiaan narratessaan kaloja käsin ja keihäin. Illan kruunasi vielä maailman paras ateria hotellilla. Sitä syödessäni tunnustin olleeni niin väärässä Bulgarian suhteen.







Aamulla ajoimme vieressä olevaan Rilan luostariin. Vuorten suojassa oleva luostarialue rakennettiin ensimmäisen kerran vuonna 927. Luostari suojasi Bulgarian kulttuuria, kieltä ja uskontoa ottomaanivallan- ja kommunistiajan. Vieläkin se piti hyppysissään asemaa Bulgarian uskon ja kulttuurin keskuksena tarjoten kotia jopa 300 munkille.





Lapset seurasivat pihalla kulkevia munkkeja ja tuhlasivat rahojaan luostarin pihalla olevaan matkamuistomyymälään. Äiti ja isä seisoivat silmät ympyräisenä tutkien luostarin kirkkoa, jonka ulko-osat oli maalattu täyteen kuvia aihealueittain. Kuvia, jotka kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa.







Luostarin muurin kupeesta löytyi mieluisimmat munkit kierroksen päätteeksi. Suklaakastikkeella, kiitos.

4 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä muistan, kun olimme häämatkalla Kyproksella. Kiipesimme jossain vuoristossa olevaan luostariin ja tapasimme siellä munkin, joka puhui aika täydellistä suomea. Se oli ihmeellistä, täysin odottamatonta.

Minua kiehtovat luostarit. Olen lukenut useamman nunna/munkkielämänkerrankin ihan vain siitä syystä, että olen halunnut ymmärtää luostarielämää paremmin.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minä puolestani luin nuorena (yritän päästä sinuiksi keski-ikäisyyteni kanssa:)) kirjatuskissani äidin Laila Hietamies-sarjan, jossa mies katosi Valamon luostariin Laatokalle. Olen kantanut siitä asti jo vuosia pakottavaa halua päästä sinne joskus:).

Suurin intohimo matkoillamme on kyllä kirkkotaide, lasten riemuksi. Jaksaisimme isännän kanssa katsoa ja kuvata loputtomasti ikoneita, kirkkojen maalauksia ja kaiverruksia. Siksi useimmilla matkoilla takapenkiltä kuuluu ponnekkaita vastalauseita: "Ei enää yhtään kirkkoa!".

Anonyymi kirjoitti...

Hey! Someone in my Myspace group shared this site with us so I came to
give it a look. I'm definitely enjoying the information. I'm bookmarking and will be tweeting this to my
followers! Exceptional blog and great style and
design.

Feel free to visit my blog - Steinzeit-Diät Erfahrungen

Anonyymi kirjoitti...

Hi I am so thrilled I found your web site, I really found you by accident, while
I was researching on Digg for something else, Anyways I am
here now and would just like to say many thanks for a incredible post and a all round exciting blog (I also love the theme/design), I don’t have time to look over it
all at the moment but I have saved it and also added your RSS feeds, so when I have time I will be back to read a great deal more, Please do keep up the superb
b.

My blog post :: schnelle gewichtsreduzierung