"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

36. tarina (Lissabon - kaikista kaunein on Alfama)

Lissabonin ihanin, kaunein ja haikein on Alfama. Kukkulan päällä olevan Castelo de Sao Jorge- linnoituksen ja Tejo-joen väliin jäävä kaupunginosa on kallellaan olevien talojen, ikkunasta roikkuvan pyykin, kauniiden kaakeleiden ja arkisen elämän suloinen sekamelska, johon tekee mieli pujahtaa sekaan. Ja joka on oiva kohde hääpäivän viettoon.




Linja-autoilimme aamulla kukkulan päälle ja siirryimme sitten apostolin kyydillä linnoitukselle. Siellä sai tehdä yhtä mielipuuhaani, eli kattoa kattoja. Linnoituksen keskellä olevasta kahvilasta löytyi hellepäivän lounas yhdistellen kaikkea sitä mitä teki mieli. Se olikin mielenkiintoinen kokoelma suolaista ja makeaa. Lisäeksotiikkaa lounaallemme antoi yläpuolellamme puussa istuvat riikinkukot.








Linnoitukselta kävelimme sinivalkoiseen Pyhän Vincentin kirkkoon ja luostariin. Usein siirtymiset ovat se kaikkein merkittävin asia, niin tämäkin. Pysähtyä seinän viereen odottamaan ohikolistelevaa raitiovaunua, ihailla pyykkiä ripustavaa mummoa tai kekseliästä kahvilan kylttiä ja tutkia niitä kaikissa väreissä ja kuvioissa pröystäileviä kaakeleita talojen seinissä. Vaikka melkein nenä kiinni seinässä.










Lopulta olimme perillä luostarilla. Siellä aika kului ihastellessa kaikkea sinivalkeaa, kiivetessä kirkon katolle, pysähtyessä kuninkaiden haudoilla ja kahvitellessa luostarin viihtyisässä kahvilassa. Kahvia hörppiessä opimme, että asiakaspalvelukin voi olla onnen täyttymys, sillä sellaisella antaumuksella palveli meitä asiakkaitaan kahvilan täti.








Luostarin takaa löytyi hauskaksi vastapainoksi joka tiistainen ja lauantainen "varkaiden tori" eli paikallinen kirpputori. Myyjää ja myytävää olikin sitten laidasta laitaan. Eräiden pöytien tarjonnasta päätellen pääasia ei ollut se, että sai myydyksi, vaan se, että oli paikalla.





Varkaiden torin jälkeen oli aika lähteä kapuamaan alaspäin ja siirtyä hääpäivän viettomme toiseen osaan. 




4 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Upeita kuvia. Minäkin tykkään kattoa kattoja :) Ja Alfama oli upea. Koska reissumme oli viimeksi hiukan pikainen, emme käyneet tuolla luostarissa ollenkaan, linnoituksessa kylläkin. Siellä oli ihana istuskella ja katsella maisemia.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Belemissä olisi ollut kanssa yksi luostari, jossa olisimme haluneet käydä. Aukioloajat vain olivat hieman kummallisia. Kaikki meni kiinni jo neljän viiden aikoihin. Kun suurin huvi lomalla on nukkua pitkään, ei siinä sitten ehtinyt käydä kovin monessa paikassa sisällä asti. Ei sen puoleen, kyllä minusta Lissabonin ihanuus oli se kaduilla vaeltelu ja syöminen.

Muuten, Istanbulin ensimmäinen kotimme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa. Makuuhuoneesta näkyi Marmarameri ja muista ikkunoista loputtomasti kattoja. En kyllästynyt kumpaankaan näkymään sen kolmen vuoden aikana. Nytkin näkyy kattoja, mutta ei ollenkaan yhtä hienosti. Joskin muuten koti on meille parempi ja toimivampi. Kaikkea ei voi saada.

Liivia kirjoitti...

Pakahdun!
Kiitos näistä!

Mine kirjoitti...

Liivia: Kiitos ja ole hyvä:).