"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

73.tarina (Doğubayazıt- paimen ja lampaat)

Kovinkaan montaa tuntia ei ehditty nukkua, kun mies lähti matkoilleen. Pakkasi kameran kassiin ja hiipi vielä pimeään yöhön. Minä kuuntelin hetken pienokaisten unista tuhinaa ennen kuin uni vei mennessään.

Meidän nukkuessamme mies kurvaili autollaan sopivaa kuvauspaikkaa etsien. Aamuyö oli ollut hiljainen ja tiet tyhjät. Jostakin kuuluneet aseen laukaukset saivat kuvaajan hetkeksi miettimään, että onkohan tällaiset kuvausretket ihan turvallisia näillä leveysasteilla. Takaisin ei malttanut kääntyäkään joten jatkoi matkaansa. Pian oli huomannut liikettä vuoren kupeessa, jossa paimen johdatteli laumaansa aamun hämärissä ja päätti liittyä seuraan.

Siellä nämä kaksi miestä, koira ja lammaslauma viettivät yhteisen aamuhetken. Mahtoiko paimen olla iloinen saamastaan seurasta? Ainakin hän kuvien perusteella asettutui luontevasti kuviin, ikään kuin se olisi hänelle ihan joka aamuista puuhaa siellä Araratin kupeessa.






Auringon noustua mies hyvästeli paimenen. Tielle alkoi ilmaantua liikennettä. Autolle palatessaan hän ehti havaita, että Doğubayazıtissa kannatettiin selvästi kimppakyytejä. Myös hotellilla alkoi perhe heräillä uuteen päivään ja sen mukanaan tuomiin seikkailuihin. Edessä oli mm. aamupalan jälkeen vierailua Nooan arkilla.



5 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Todella kuvauksellinen lammaspaimen!

anumorchy kirjoitti...

Vanhemmat ihmiset Turkissa, varsinkin maaseudulla, vat usein tosi kuvauksellisia!

Mine kirjoitti...

Yaelian ja Anu: Minä pidän eniten lasten ja vanhusten kuvaamisesta. Onnistuvat parhaiten kuvissa:). Tosin tämän maan ongelma on se, että ihmisten ikää on mahdoton arvata. Tämäkin mies on todennäköisesti ennemminkin keski-ikäinen, kun vanhus. Aurinko ja raskas työ kuluttavat raskaan työn raatajia. En uskalla arvailla ihmisten ikiä heidän kuultensa, sillä joskus on mennyt tosi pahasti pieleen. Isoäiti, joka kantaa vauvaa, saattaakin olla tämän vajaa 40-vuotias äiti. Ja mummu, joka näyttää 100-vuotiaalta onkin 55v.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tosi upeita kuvia taas :) Minä aina suunnittelen matkoilla etukäteen, kuinka herään aamuvarhain ja lähden kuvaamaan. Sitten kuitenkin olen niin laiska ja unelias, että suinkaan herää aikaisin. Moni hyvä kuva on siis jäänyt ottamatta.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kyllä se niin on, että vaiva kannattaisi. Aamun valo on niin kaunis. Mutta kun nukuttaa, kun ei jaksais, kun ei viittis ja kun mieluummin kääntäs kylkeä. Ja kun joku reipas kuitenkin lähtee ja nappaa hyvät kuvat, niin mikäs se on laiskan maatessa:).