Läpi vuosisatojen on Nooan arkkia etsitty Ararat-vuorelta. Moni on sen uskonut löytäneensäkin. Vuonna 1984 kohistiin, kun amerikkalais-turkkilainen retkikunta kertoi arkin löytyneen. Amerikkalaiset olivat viemässä arkin osia tutkittavaksi Amerikkaan, mutta erehtyivät kertomaan aikeistaan lehdistölle. Rajalla tutkija löydöksineen pidätettiin ja osat jäivät Turkkiin. Paikalliset tutkijat pitivät osia arvottomina. Sitä ennen oli arkin muotoinen kivettynyt alue löydetty Araratin pelloilta vuonna 1959 Naton ilmakuvien perusteella. 1977 paikalle saapuivat lopulta tutkijat, jotka uurastivat alueen parissa 10 vuotta vakuuttuen siitä, että kyseessä oli Nooan arkki. Kivettyneen alueen vierestä löytyi mm. suuria ankkurikiviä.
Tämä jälkimmäinen arkki makasi Hacı Hasanin pellolla pienemmän Ararat-vuoren kupeessa. Vanha mies otti vieraansa ystävällisesti vastaan. Pellon vieressä oli pieni talo, jossa kerrottiin arkin löytymisen vaiheista. Talon takaa lähti polku reunustalle, josta saattoi katsoa tuota kivettynyttä muodostelmaa, jonka mitat pitivät melko hyvin yhtä Raamatun arkin kanssa. Arkin vieressä jatkuivat normaalit peltotyöt, eikä muita vierailijoita näkynyt mailla eikä halmeilla. Hacı Hasan itse oli luonnollisesti täysin varma, että arkki oli rantautunut hänen maillensa. Viereinen arkin tutkimuskeskus oli hänestä tieteellisestikin asian todistanut. Myöhemmin kylällä "katugalluppia" asiasta tehdessämme, saimme toisenlaisiakin vastauksia. Lapsille arkki tuli kuitenkin todeksi, sillä pyhäkoulussa olivat kertoneet silmät loistaen "käyneensä lomalla Nooan arkilla".
Ararat on etenkin armenialaisille pyhä vuori. Tämä kansa pitää itseään Nooan pojanpojanpojanpoika Haykin jälkeläisinä. Armenialaiset käntyivät kristinuskoon 300-luvulla ja heitä pidetään maailman ensimmäisenä kristillisenä kansana, jota kirkko tänäkin päivänä yhdistää. Araratin alueella on edelleen pieniä kirkkoja, jotka uskovat, että Nooan arkin lisäksi Jumalan luoma paratiisi sijaitsi Ararat-vuorella.
Nooan arkin jälkeen suuntasimme takaisin Ishakpaşan palatsille. Tällä kertaa emme jääneet vain ihailemaan palatsia ulkoa vaan pujahdimme myös sisään. Palatsin valmistustyö aloitti vuonna 1685 kurdijohtaja Çolak Abdı Paşa ja lopetti hänen poikansa Ishak lähes 100 vuotta myöhemmin. Palatsi oli kaunis karussa ympäristössään katsellen kohti Araratia.
Ararat oli ihmeellinen. Kotimatka Istanbuliin loputtoman pitkä. Oli aika jättää hyvästit Idälle ja aloitella paluumatkaa.
4 kommenttia :
Tuosta kiviarkista oli vahanaikaa sitten yhdessa Silkkitiesta kertovassa telkkariohjelmassa. Jollain tavalla huvittavaa.
Ishakpasha oli hieno, varsinkin iltapaivan ja auringonlaskun valaistuksessa.
Olen skeptinen mitä tuon arkun alkuperäisyyteen tulee,mutta varmasti oli upea kokemus nähdä tuo alue.Ararat on aina kuulostanut sellaiselta mystiseltä paikalta,ja olisi mukava päästä tuonne joskus.Upeita kuvia taas!
Miten on mahdollista, etten ole löytänyt tätä blogia aikaisemmin? Liivian kommenttilootan kautta tänne ajauduin. Kerrassaan upeita kuvia, mielenkiintoisesta maasta! Kiitos näistä, palailen.
Anu ja Yaelian: Minusta oli mukavaa, kun kartassa seisoi "Nooan arkki". Siis ihan siinä tavallisessa tiekartassa. Nooaan täällä törmää muuallakin, mm. Izmitiin mennessä ohitamme aina Nooan sementtitehtaan:). Turkiksi hän on tosin NUH.
Vilijonkka: Olipa mukavaa, että löysit perille. Täällä minä tarinoin, kun arjelta kerkeän, joten tervetuloa toistekkin. Tämä matka alkaakin olla loppusuoralla, joten pian ihmetellään taas Istanbulia.
Lähetä kommentti