"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 29. lokakuuta 2011

82.tarina (Täydellistä maitokahvia ja Venetsia)

Hotellin aamupalapöydässä söimme suussa sulavia kroissantteja enemmän kuin kannattaisi. Maitoa oli kahvissa juuri sopivasti. Teki mieli vielä kolmattakin kupillista. Sen perään kaipasi maistaa jotakin makeaa leivonnaista. Jos asuisimme Italiassa painaisin takuulla 100 kiloa enemmän kuin nyt. Lomilla ei kuitenkaan karpata eikä skarpata, vaan nautitaan ilman huonoa omaatuntoa.

Päivän tavoitteena oli herkuttelun lisäksi Venetsia. Ajoimme rantaa pitkin Fusinaan ja jätimme auton parkkiin. Loppu matka taittui kätevästi vesibussilla, joka vei meidät Venetsiaan. Minulla oli kaupungin kartta, johon oli merkitty valmiita kävelyreittejä. Lopulta päädyimme kyllä vain ihmettelemään ja haahuilemaan päämäärättömästi ja siinäkin oli riittävästi tekemistä näin ensikertalaiselle.



Näin jälkikäteen olen aivan hämmästynyt kuvien vähyydestä. Kerran elämässämme pääsimme Venetsiaan ja meillä on sieltä ehkä noin 20 kuvaa! Matkapäiväkirjaa lukiessani tähän kyllä löytyi looginen selitys: 2-vuotias eläväinen nuorimies ja hänen rattaansa. Unohtakaa siis romanttiset käsikädessä kävelyt, gondooliajelut, siltoihin nojailut ja kuvauskulmien etsimiset. Me joko vahdimme, että kukaan ei putoa kanaaliin tai kannoimme rattaita portaissa kanaalien yli meneville silloille. Sellaista lapsiperheen arkirealismia.






Sen lisäksi ihailimme Pyhän Markuksen kirkkoa ulkoa ja sisältä, söimme taas pizzaa (kuten jokaikisenä muunakin Italia-päivänä tästä eteenpäin) ja joimme maitokahvia jollakin pikku aukiolla. Katselimme taloja, teimme ikkunaostoksia ja soljuimme kujalta toiselle.






Iltasella astuimme taas vesibussiin. Venetsiassa elämä jatkui.

ps. Viime kesänä törmäsin Donna Leonin kirjoihin, joissa Guido Brunetti-niminen poliisi ratkaisee rikoksia Venetsiassa. Ihan kivaa kepeää kesälukemista.

8 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Ihania kuvia Venetsiasta.:D

Luen juuri yhtä lopussa mainitsemaasi Donna Leonin kirjaa Kasvot kuvassa, jota Guido Brunetti selvittää...

Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi, Mine<3

Mine kirjoitti...

Aili: Venetsiasta ei ehkä saa ihan huonoja kuvia, kun se on niin kaunis? Minä luin kesällä kaksi Brunetti kirjaa, mutta en muista enää nimiä. Saatoin kuvitella hänet Venetsian kaduille ja veneellä huristamaan kanavia pitkin:). Hyvää viikonloppua myös sinulle!

Karoliina kirjoitti...

Ma olen lukenut kaikki Leonin kirjat, kivoja :) Ja niiden ansiosta haluaisin entista enemman Venetsiaan paasta, tosin varmaan tahyiisin vain ruumiita ja muuta allöttavaa koko ajan, kirjoista vaikutteita saaneena :D

Onko muuten totta, etta Venetsia tuoksahtaa normaalikaupunkia enemman?? Olen monen kuullut valittavan kaupungin hajuhaitoista...

Mine kirjoitti...

Karoliina: Me olimme Venetsiassa huhtikuun lopulla. Oli lämmin päivä, mutta ei kuuma. En muista hajuista häiriintyneeni, paitsi hyvistä ruoan tuoksuista jotka tulvahteli avatuista ovista nälkäisen nenään. Voisi kuvitella, että kesäkuumalla haisisi, jos olisi haistakseen? Niin, enkä törmännyt yhteenkään ruumiiseen kanaalissa köllimässä...

pikkujutut kirjoitti...

Kiva kun jätit merkin itsestäsi, nyt löysin tänne :). Donna Leonit ovat mukavaa luettavaa ja toden totta, onneksi en asu Italiassa. Menisi garderobit uusiksi. Tosin juuri nyt näitä kuvia katselemalla, tahtoisin Italiaan, oih.

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Tervetuloa, minusta onkin tullut sinulle vakiovieras. Italia on vienyt minut ihan mennessään. Se sopii kolmen tai neljän vuoden välein ja muutaman päivän kerrallaan, enempi koituisi takuulla turmioksi. Kesällä luin Eat, Pray, Love. Sekin oli kuvainnollista, että Italia oli Eat:).

pikkujutut kirjoitti...

Oi, tuo kirja on suosikkini.Vaikka en oikeasti ymmärrä edes miksi. Jopa niin, etten voi lukea mitään muuta ks.kirjailijalta koska pelkään että kupla puhkeaa..

Mine kirjoitti...

Pkkujutut: Luin kirjan viime kesänä kun matkasimme miehen kanssa Lissaboniin hääpäivän viettoon. Luin lentokentällä ja nauroin ääneen. Mikä oli varsin noloa. Ostin filminkin, mutta se oli ihan lattea. Niin käy kyllä usein. Ei kannattaisi ostaa filmiä hyvän kirjan jälkeen. Aina pettyy.