"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

25. tarina (Johdatus Bulgariaan)

Ensivaikutelmani Bulgariasta syntyi näin:

Olimme palaamassa Suomesta Istanbuliin. Matkaa oli tehty neljä päivää. Viimeisen päivän etappi oli alkanut Unkarin rajalta Szegedistä. Autossa oli istuttu lähes koko päivä, sillä kukaan ei halunut pysähtyä Serbiassa. Yritimme illaksi Sofiaan.

Serbian puolella loppumatka eteni kauniissa maisemissa, mutta hyvin hitailla vuoristoteillä. Juuri ennen maan vaihtoa poliisikin ehti pysäyttämään. Sakkoa maksettiin viimeisillä paikallisilla rahoilla tinkien. Bulgariassa puolestaan alkoi mielettömät nopeusrajoitukset, joiden toteutumista vahti poliisi joka mutkassa. Etenimme toivottoman hitaasti. Sofiaan saavuimme iltamyöhällä ja aloitimme hotellin etsinnän valmiiksi väsyneinä.

Hotellit olivat täynnä, pimeä kaupunki ympärillä tosi ankea. Lopulta vapaa huone löytyi kommunistiajan muistomerkistä keskeltä kaupunkia. Yläkertaan vei likaisten kokolattiamattojen päällystämät pitkät käytävät ja rappuset. Sieltä löytyi sviittimme, joka oli niin kauhea, että saattoi valita itkeäkö vai nauraa. Päätimme nauraa.

Tupakanhajuisen ruskeasävyisen huoneen seinässä komeili "tupakointi kielletty"-kyltti. Verhot ja tekstiilit eivät olleet koskaan nähneet parhaita päiviään mauttomuudessaan. Huoneen nurkassa komeili "minibaari", eli valtava ikivanha jääkaappi. Onneksi oli niin myöhä, että sai pujahtaa nuhjuisten lakanoiden väliin ja sulkea silmänsä.

"Bulgaria ei ole minun juttuni" mietin ajaessamme seuraavana päivänä Istanbuliin. Se tosin ei pitänyt ollenkaan paikkaansa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

24. tarina (Eyüp- muslimien pyhillä paikoilla )

Olimme asuneet jo useamman vuoden Istanbulissa, kun päädyin ensimmäisen kerran kultaisen sarven pohjukkaan, Eyüpiin. Muslimien paastokuukausi oli menossa ja Eyüpin kadut olivat täynnä paastoajia. Meillä oli mukanamme oman perheen lisäksi mummo, pappa ja mieheni täti. Pienintä työnnettiin vielä rattaissa. Tungoksessa oli mahdoton päästä eteenpäin rattaita työntäen ja pelkäsin meidän joutuvan eroon toisistamme. Vieressämme kulkeva setä näki hankalan tilanteemme. Hän  nosti rattaat lapsineen ihmismassan yläpuolelle, marssi eteenpäin tietä raivaten ja vei meidät väljemmille vesille. Kadoten sitten ihmisjoukkoon.

Tämän ensimmäisen hieman tukalankin käynnin jälkeen olen vienyt kaikki vieraamme Eyüpiin. Siellä on   ihan omanlainen tunnelmansa. Eyüpin reissussa yhdistyy myös monta itselleni mieluista asiaa.

Ensiksikin se vapurmatka yli Bosborin ja siksakkia kultaista sarvea pitkin. Toiseksi nousu kabiinihissillä  rinteellä sijaitsevan hautausmaan ylitse. Ylhäällä odottaa ihana Pierre Loti- kahvila punaruutuisine pöytäliinoineen. Kelpaa siinä kahvinsa juoda ja katsella alla levittäytyvää maisemaa. Jos nälkä yllättää voi myös kiivetä kerroksen ylemmäs. Sieltä löytyy ravintoloita.





Pierre Lotilta lähtee kävelypolku alas Eyüpin moskeijalle. Tämä polku kulkee läpi yhden kauneimmista hautausmaista, jota Istanbulista löytyy. Hautausmaalla tutkailen yleensä istutusten lisäksi ihmisten nimiä ja elinikiä. Molemmat on Turkissa suomalaista versiota mielenkiintoisempia. Turkkilaiset nimet merkitsevät aina jotakin ja synnyin ja kuolinpäivät saavat joskus hieraisemaan silmiä. Istanbulin haudoissa lepää ihmisiä, joiden syntyessä elettiin islamilaisen kalenterin mukaan ja kuollessa tasavallan ja länsimaisen kalenterin aikaa. Eliniäksi saattoi kertyä noin 650v.





  

Eyüpin moskeijan viereen on haudattu Profeetta-Muhammedin ystävä Ayoub al-Ansari (Eyüp-sultaani), jonka haudalla käy lukuisia vierailijoita päivittäin. Lähes joka kerta voit törmätä moskeija-alueella myös pikku prinsseihin eli ympärileikkausjuhlaansa viettäviin poikiin hienoissa asuissaan. Jos aiot käydä moskeijassa, muista ottaa mukaasi oma huivi. Muutoinkin pukeutumisessa kannattaa Eyüpissä noudattaa konservatiivisempaa linjaa.






Eyüpin reissun lopuksi voi tehdä venematkan pienillä veneillä kultaisen sarven pohjukassa. Tai ajattaa itsensä toisella rannalla sijaitsevaan Miniatürkiin ja takaisin. Nämä veneet ovat laiturissa heti lauttasataman vieressä. Hinta kannattaa sopia etukäteen kuljettajien kanssa, jotta mukava venematka päättyykin mukavasti.





ps. Paastokuukautena ei siis ole maailman paras idea mennä lounaalle Eyüpiin. Nimimerkillä: Kokemusta on:).



maanantai 20. kesäkuuta 2011

23. tarina (Istiklalcaddesi)

Tüneliltä Taksim-aukiolle kulkeva Istiklal-katu on mielipaikkojani Istanbulissa, sopivassa mielentilassa. Kadulla on aina elämää ja sen tunnelma vaihtelee vuorokaudenaikojen myötä. Aamulla töihin- ja kouluun kiirehtiviä ihmisiä ja kauppiaita aukaisemassa liikkeitään. Päivällä ostosten tekijöitä tai lounaalle pyrkiviä paikallisia ja turisteja. Illalla kuppiloihin ja ravintoloihin aikaa viettämään tulevia seurueita. Tähän vielä lisäksi vaeltelijat, katusoittajat, kerjäläiset, mielenosoittajat ja ihmettelijät.







Istiklalille ei siis kannata tulla ostoksille, jos haluaa ostaa jotakin nopeasti ja tehokkaasti. Sitä varten on olemassa ostoskeskukset. Kadulle ei myöskään kannata kuljettaa koko perhettä mukaansa ostoksia tekemään. Ainakin meidän kokoonpanolla siinä menee hermot. Istiklalilla ostoksia tulee tehdä silloin, kun siihen on aikaa ja sopivaa seuraa, tai sitten kun on liikkeellä yksin.

Ruokapaikkoja riittää jokaiseen lähtöön ja hintatasoon. Lasten kanssa Tramwayhin edullisesti. Vierailijoiden kanssa kotiruokapaikkoihin, josta saa valita mieleisensä annokset tiskiltä osoittelemalla tai kepabille. Pieneen nälkään keitettyä maissia pienistä kojuista. Juhlahetkenä vaikkapa kattojen ylle Point´een. Huvin vuoksi kahvit Starbucksista ja lasten iloksi vohvelit Madosta.




Tärkeintä Istiklalilla on kuitenkin päämäärätön vaeltelu. Pysähtyä kuuntelemaan katusoittajaa, istahtaa kahville, pistäytyä kirjakauppaan, tehdä ikkunaostoksia ja haistaa paahtuvan kastanjan tuoksu. Silloin, kun on aikaa, kärsivällistä seuraa ja sopiva mielentila.

ps. Istiklalilta kannattaa poiketa myös sivukaduille, joilta löytää taas ihan oman maailmansa. Näistä oma lempisivujuonteeni on Ranskalaiset kadut (alinna).


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

22. tarina (Bosborinsalmi)

Istanbulin ykköseni on Bosborinsalmi. Siinä missä Suomessa mieleni lepää meren ääressä kalliorannoilla ja saaristossa, Istanbulissa se lepää Bosborinsalmella. 



Istanbulin keskellä kulkeva Bosborinsalmi jakaa kaupungin Eurooppaan ja Aasiaan. 30 km pitkä salmi yhdistää Mustanmeren Marmaramereen. Se on yksi maailman liikennöidyimmistä ja  mielestäni kauneimmista laivaväylistä.





Bosborin yli on rakennettu kaksi siltaa, mutta salmen voi ylittää toisinkin. Salmen yli kulkee jatkuvasti vapurit eli lautat. Vapurit ovat osa Istanbulin julkista liikennettä ja ne kulkevat päiväs aikaan tiheästi ja ovat lisäksi edullisia käyttää. Vapuriin pääsee Aasian puolella ainakin Kadiköystä ja Üsküdarista ja Euroopan puolella Beşiktaşista, Kabataşista, Karaköystä ja Eminönüstä.




Myös kultaisessa sarvessa kulkee oma lauttansa, joka lähtee Üsküdarin satamasta muistaakseni tunnin välein. Matka päätesatamaan Eyüpiin kestää 45 minuuttia ja on ehdottomasti laivamatkanakin näkemisen arvoinen. Eminönüstä lähtee tiheästi lähinnä turisteille tarkoitettuja Bosboriristeilyjä, joissa näkee salmea pidemmältä matkalta. Aitoa vapurmatkaa se ei kuitenkaan voita.



Oikeaoppinen vapurmatka menee seuraavasti: pukeudu sään mukaan, jotta voit ilmalla kuin ilmalla kiivetä ulkokannelle. Laivasta saat ostaa kahvia tai teetä, sekä pientä syömistä. Suosittelen kahvin seuraksi lämmintä juustopaahtoleipää (kaşarlıtost). Valitse paikkasi läheltä lautan kaidetta. Syö, juo, katsele ja nauti.






Bosborin ylityksiin ei kyllästy ikinä ja salmi on aina kaunis, säästä tai vuodenajasta riippumatta. Aamulla aikaisin usvan kelluessa salmen pinnalla. Illalla myöhään Istanbulin valojen valaistessa pimeää salmen pintaa. Kesäkuumalla hienoisen vireen hulmuttaessa hiuksia. Syyssateella kylmässä väristen ja kuumasta kahvista lämpöä hakien.



perjantai 17. kesäkuuta 2011

20. tarina (Güzelyurt - Kaunismaa)

Ympäri oli menty ja yhteen tultu. Ihlara-laakso (tarina 3) oli jälleen edessämme. Güzelyurtissa, pienessä maaseutukylässä Ihlara- laakson laidalla, oli tarjolla monenlaista mielenkiintoista yöpaikkaa. Omamme löytyi vanhasta hotelliksi muutetusta luostarista kauniin pienen puutarhan keskeltä.




Güzelyurt joka tarkoittaa kaunista maata, oli nimensä mukainen. Kylässä oli aikoinaan asunut 1000 kreikkalaista perhettä. Kyläläisten oli onnistunut tehdä kultalöydöksiä ja se näkyi huoliteltuimpina taloina ja siistimpänä yleisilmeenä. Vielä tänäkin päivänä, kun kreikkalaiset ovat jo lähteneet kylästä ja se on täysin turkkilaistunut, kylän ulkonäköä varjellaan asetuksilla. Güzelyurtiin ei saa rakentaa kuin korkeintaan kaksikerroksisia kivitaloja luonnonkivestä.

Kylässä oli noin 50 kirkon rauniot ja ympärillä kaunis maaseutu. Ihlara-laakson poluille olisi täältäkin käsin voinut lähteä. Kylä oli kuin pienois Kappadokia ilman turistiryysistä. Mielestäni yksi Turkin kauneimmista paikoista, jossa kelpasi lomaa lopetella. Kiipesimme katsomaan auringonlaskua Korkealle kirkolle (Yüksek kilise) viljapellon äärelle. Ja nautimme iltaauringon lempeästä lämmöstä.












Illan lopuksi kävelimme kauppaan esikoisen kanssa. Olimme ainoat naispuoliset ihmiset kyläteillä. Tien varrella istuvat sedät seurasivat kulkuamme ystävällisesti. Bakkalissa saimme hyvän palvelun ja tytär palasi saaliineen hotellille. Minä järkytin paikallisen internetkahvilan rauhaa ilmestymällä ovelle kone kainalossa. Tupa oli täynnä ukkoa, mutta äkkiä sieltä paikka löytyi. Internetkahvilan setä pyyhkäisi penkin puhtaaksi ja kytki koneen nettiin. Parinkymmenen simäparin seuratessa hoidin asiani, kiitin, maksoin ja lähdin miestenmaailmasta perheeni pariin.




Aamulla hyvästeltiin heräilevä Kaunismaa ja ajettiin kotiin.