Saavuimme Transylvaniaan ja sen jälkeen joka puolella oli ihan oikeasti pelkästään kaunista. Aluetta ympäröi vuoristo kolmelta sivulta luoden alueelle oman ilmeensä. Transylvania kuului vuosisatoja Unkarille, joten siellä on nähtävissä unkarilaisten käden jälki. Se näkyy kauniissa vanhoissa kivitaloissa ja suloisissa kylissä. Romaniaan alue liitettiin vasta vuonna 1918.
Transylvanian sydämeksi kutsutaan Brasovia. Se oli kaunis kaupunki, jossa puolestaan näkyi sen saksalaisten asukkaiden vaikutus. Ei kuitenkaan viimeistellyn saksalainen, vaan sellainen mukavan huoleton ja hieman boheemi ilme, joka kolahtaa tähän perheeseen. Brasov oli niitä kaupunkeja joissa kannattaa oleilla ilman sen kummempaa päämäärää. Haahuilla kaduilla ja pistäytyä kahvilaan, kurkata kirkkoon tai kauppaan ja nauttia elämästä.
Jäimme siis haahuilemaan Brasovin kaduille muutamaksi päiväksi. Päivät täyttyivät kaduilla kuljeskelusta, mutta illalla siirryimme karhujahtiin. Brasovin laitamilla elelee noin 4000 karhun yhteisö, joka muutama vuosi sitten löysi pikaruokalat, eli kaupungin laita-alueiden roskikset. Iltaisin karhut vaelsivat roskiksia dyykkaamaan ja heistä tuli varsinainen turistinähtävyys. Hotellin vastaanoton täti sattui asumaan karhualueella ja kertoi, että jos menisimme klo. 23 jälkeen roskiksille odottelemaan, saattaisimme hyvinkin nähdä karhujen tulevan.
Valmistuimme siis hotellilla ensin karhuvideoilla. Asiallisempiakin oli olemassa, mutta tästä muodostui lempivideomme, etenkin lasten keskuudessa:
Illalla ajoimme läpi pimenneen kaupungin, napaten matkalla iltapalat mukaan autoon. Ajoimme neuvonnan tädin osoittamaan paikkaan ja odotimme. Alue oli perus asuinalue kaupungin laidalla metsän vieressä. Roskikset olivat saaneet häkit ympärilleen, mikä oli ilmeisesti hillinnyt karhujen intoa saapua dyykkaamaan. Asukkaiden onneksi, mutta meidän lieväksi harmiksi. Olisi ollut kiva nähdä karhu, mutta pitkällä tähtäimellä on tietenkin meistäkin parempi, että karhut eivät kulje kaupunkien kauduilla. En ainakaa itse haluaisi sellaiseen törmätä roskista viedessäni. Emme nähneet siis karhuja, mutta söimme iltapalat autossa kadun varressa roskisnähtävyyksillä. Muisto se on sekin.
Transylvanian sydämeksi kutsutaan Brasovia. Se oli kaunis kaupunki, jossa puolestaan näkyi sen saksalaisten asukkaiden vaikutus. Ei kuitenkaan viimeistellyn saksalainen, vaan sellainen mukavan huoleton ja hieman boheemi ilme, joka kolahtaa tähän perheeseen. Brasov oli niitä kaupunkeja joissa kannattaa oleilla ilman sen kummempaa päämäärää. Haahuilla kaduilla ja pistäytyä kahvilaan, kurkata kirkkoon tai kauppaan ja nauttia elämästä.
Jäimme siis haahuilemaan Brasovin kaduille muutamaksi päiväksi. Päivät täyttyivät kaduilla kuljeskelusta, mutta illalla siirryimme karhujahtiin. Brasovin laitamilla elelee noin 4000 karhun yhteisö, joka muutama vuosi sitten löysi pikaruokalat, eli kaupungin laita-alueiden roskikset. Iltaisin karhut vaelsivat roskiksia dyykkaamaan ja heistä tuli varsinainen turistinähtävyys. Hotellin vastaanoton täti sattui asumaan karhualueella ja kertoi, että jos menisimme klo. 23 jälkeen roskiksille odottelemaan, saattaisimme hyvinkin nähdä karhujen tulevan.
Illalla ajoimme läpi pimenneen kaupungin, napaten matkalla iltapalat mukaan autoon. Ajoimme neuvonnan tädin osoittamaan paikkaan ja odotimme. Alue oli perus asuinalue kaupungin laidalla metsän vieressä. Roskikset olivat saaneet häkit ympärilleen, mikä oli ilmeisesti hillinnyt karhujen intoa saapua dyykkaamaan. Asukkaiden onneksi, mutta meidän lieväksi harmiksi. Olisi ollut kiva nähdä karhu, mutta pitkällä tähtäimellä on tietenkin meistäkin parempi, että karhut eivät kulje kaupunkien kauduilla. En ainakaa itse haluaisi sellaiseen törmätä roskista viedessäni. Emme nähneet siis karhuja, mutta söimme iltapalat autossa kadun varressa roskisnähtävyyksillä. Muisto se on sekin.
4 kommenttia :
Karoliina, minun blogistani löydät karhuja: Ne ovat siskoni harrastus ja hänen valokuvaajamiehensä suuri intohimo. On siareni pitämässä karhua sylissä ja sitten sama karhu isona ja hän syöttää sille omenaa kädestä. Sitten on se suloinen nukkuva karhu etc. En muista nyt niiden hakusanoja, mutta uusin niitä silloin tällöin.
Todella upeita matkakuvia paikasta, jossa en ole käynyt.
Hei Mine!
Kiva kaupunki vuoren juurella.;))
Ja tuo video, karhu ja mies tappelemassa.;DD Aviomies sanoi, että, tuo 'karhu' on mies, joka on pukeutunut karhuksi.:D
Mutta entäs nuo muut karhut?
Oikein hyvää loppiaisviikkoa, Mine.<3
Ihania seutuja taas tuolla Romaniassa! Kyllä tuonnekin pitää vielä joskus päästä. Veljeni anoppi oli syntynyt Transsylvaniassa. Harmi,etteivät teidän herkut houkutelleet karhuja;D
Leena: Kävinkin katsomassa karhut sivultasi. Oli mielenkiintoista. Minä en kuitenkaan uskaltaisi niin lähelle karhua. Se on kuitenkin peto. Katsoin aikanani mielenkiintoisen dokumettielokuvan miehestä, joka omisti elämänsä karhuille ja tuli niiden tappamaksi. Brasovilaiset yrittävät nyt tehdä pesäeroa karhuihinsa. Etteivät ihan takapihoille tulisi. Yhteiselo ei kuitenkaan onnistu.
Aili: Niin, siihen päätelmään mekin tulimme. Filmi oli silti lasten mieleen ja minustakin se on hauska:).
Yaelian: ihanko totta, sittenhän tämä liippaakin sinua jo ihan henkikökohtaisesti. Romaniasta tuli meille tämän reissun myötä ihana maa. Ehkä se saa tulla sellaiseksi sinullekin. Söimme eväät ihan itse. Parempi niin. Karhun elämän tulee olla metsissä, eikä jätteiden äärellä esikaupungissa.
Lähetä kommentti