Vuotta aikaisemmin olimme viettäneet niin ihania päiviä Balchikissa, että kaupunki laitettiin osumaan paluumatkan yöpaikaksi. Tarkemmin kahden yön paikaksi. Edellisvuoden hotellista ei löytynyt sopivaa huonetta, mutta läheltä löytyi oikeastaan vielä parempi paikka. Samalla huomasimme, että Balchikissa oli ihan kunnon hiekkaranta.
Lepäsimme. Makailimme hotellihuoneessa ilmastoinnin alla. Alakerrasta oli löytynyt lomalaisen jättipottiyllätys eli suomalaisia kirjoja, joita luin kirjakaipuuseeni kaksi vajaassa kahdessa päivässä. Välillä raahustaen kirjani kanssa rannalle. Tai napaten kirjani käteen ja istuen parvekkeelle ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan meren kohinaa.
Illalla oli vaikea valita mihin niistä ihanista ravintoloista menisimme. Mitä kaikkea pystyisimme syömään, kun aikaa ei ollut loputtomasti. Munkkeja tietysti hotellille mukaan napattavaksi ja ähkyn takaamiseksi. Istua iltaa pimenneellä parvekkeella ilman viilettyä helteestä linnunmaidoksi. Siinä oli onni.
Balchik ei varmasti monen mielestä ole kummoinenkaan paikka, mutta meille se edustaa jotakin kaunista ja hyvää. Kiireetöntä, simppeliä, alleviivaamatonta lomamukavaa. Paikkaa, jossa on kaikki ainekset hyvälle lomalle, mutta ei liian kiillotettua kulissia, joka loisi lomaodotukset liian korkeaksi.
Balchikissa haaveet lentää. Kävelimme siellä purjeveneiden keskellä ja päätimme eläkkeellä myydä talon (lue: jota meillä ei ole), ostaa purjeveneen (lue: millä rahalla) ja matkustaa maailmanympäri (lue; kaksi edellistä lue-kohtaa). Ruokapöytäkeskustelumme oli vilkasta. Matkallamme kun olisi yksi pieni ratkaisematon ongelma, nimittäin se, kuinka pääsisimme somalian rannikolla merirosvojen ohi?
Aamulla hyvästelimme Balchikin ja palasimme kotiin. Yksi yllätys oli kuitenkin vielä edessä. Burgasin kohdalla ajaessamme mies sanoi; "Katsokaa, parvi todella isoja lintuja". Samalla ylitsemme lensi Danube Deltan pelikaanit. Suurena parvena.
Lepäsimme. Makailimme hotellihuoneessa ilmastoinnin alla. Alakerrasta oli löytynyt lomalaisen jättipottiyllätys eli suomalaisia kirjoja, joita luin kirjakaipuuseeni kaksi vajaassa kahdessa päivässä. Välillä raahustaen kirjani kanssa rannalle. Tai napaten kirjani käteen ja istuen parvekkeelle ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan meren kohinaa.
Illalla oli vaikea valita mihin niistä ihanista ravintoloista menisimme. Mitä kaikkea pystyisimme syömään, kun aikaa ei ollut loputtomasti. Munkkeja tietysti hotellille mukaan napattavaksi ja ähkyn takaamiseksi. Istua iltaa pimenneellä parvekkeella ilman viilettyä helteestä linnunmaidoksi. Siinä oli onni.
Balchik ei varmasti monen mielestä ole kummoinenkaan paikka, mutta meille se edustaa jotakin kaunista ja hyvää. Kiireetöntä, simppeliä, alleviivaamatonta lomamukavaa. Paikkaa, jossa on kaikki ainekset hyvälle lomalle, mutta ei liian kiillotettua kulissia, joka loisi lomaodotukset liian korkeaksi.
Balchikissa haaveet lentää. Kävelimme siellä purjeveneiden keskellä ja päätimme eläkkeellä myydä talon (lue: jota meillä ei ole), ostaa purjeveneen (lue: millä rahalla) ja matkustaa maailmanympäri (lue; kaksi edellistä lue-kohtaa). Ruokapöytäkeskustelumme oli vilkasta. Matkallamme kun olisi yksi pieni ratkaisematon ongelma, nimittäin se, kuinka pääsisimme somalian rannikolla merirosvojen ohi?
Aamulla hyvästelimme Balchikin ja palasimme kotiin. Yksi yllätys oli kuitenkin vielä edessä. Burgasin kohdalla ajaessamme mies sanoi; "Katsokaa, parvi todella isoja lintuja". Samalla ylitsemme lensi Danube Deltan pelikaanit. Suurena parvena.
7 kommenttia :
Ihanan näköistä, kuulostaa rennolta lomailulta ja lintuparvi on varmasti ollut mahtava! Meillä on samat haaveet eikä meilläkään ole taloa :D
Voisin samantien sukeltaa noihin kuvasi tunnelmiin täältä kylmästä arjesta. Kuvista välittyy juuri oikea lomatunnelma, onnea.
PS. Kyllä tässä vielä opetellaan.Paksu pää, siksi tälläiset olosuhteet.Muuta en keksi :).
Tuo on sitä oikeaa lomailua, rennosti ja lepäillen meren hengessä.;D
Oikein hyvää viikon alkua, Mine, sinulle ja perhellesi.<3
Elisabeth: Ohitetaan Somalia sitten yhdessä. On helpompi taistella merirosvoja vastaan ja kehittää taktiikoita kahden veneen ja neljän aikuisen voimin:).
Pikkujutut: Kohta, pikemmin kuin huomaammekaan on kesä ja helle. Voimat vievä kuumuus. Sateiset talvipäivät kuin kadonnut muisto. Lämmitän itseäni suunnittelemalla ensi kesän matkaa:). Ja juomalla sitä kahvia...
Aili: Niin, jostakin syystä lomamme on usein aktiivilomia ja lepo ja lekottelu jää vähille. Se on kai se ahneus nähdä ja kokea, kun on päässyt uusiin maisemiin. Yritän muistaa kuitenkin rentoillakin. Balchikissa se on onnistunut aika hyvinkin.
Mekään emme viihdy liian kiillotetuissa kulisseissa. Ei lomaparatiiseja, kiitos. Tai no, en ole koskaan ollut ns. lomaparatiisissa, joten mistäs sen tietää, jos vaikka kuinka tykkäisimme...
Minä ymmärrän hyvin tuon suomenkielisten kirjojen kaipuun. Olen joskus ollut pari viikkoa ilman ja se tuntui ikuisuudelta. Tosin juuri nyt tuntuu siltä, että voisin taas olla ilman sanoja hetken aikaa.
Hienot kuvat! Balchik,ei näytä hullummalta lomapaikalta...
Kirjailijatar: "Lomaparatiisit" on kuin viiden tähden hotellit. Tuntuvat jotenkin samaan malliin tehdyiltä. Sama se mikä maa, sillä paikallinen kulttuuri on sivuseikka. Itse taas kaipaisin juuri nähdä sitä paikallista väriä, sukeltaa sekaan. Ei se tietenkään turistina onnistu, mutta edes sinnepäin. Saan siis näppyjä discokaduista joissa soi 80-luku, ravintoloista joissa on suomalainen nimi tai suomea puhuvat tarjoilijat. Huh.
Yaelian: Ei ole hullumpi, ei...
Lähetä kommentti