"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

446. tarina (Ja valmista tuli)

Perjantai iltasella saavuin reissuiltani kotia ja sipaisin kalusteisiin toisen kerroksen maalia. Hämärä jo hiipi Istanbulin iltaan ja rukouskutsu ilmoitti auringon olevan laskussa. Siinäkin valossa näki, että kaikki ei nyt ole ihan justiinsa, mutta tässä tapauksessa melkeinkin riitti:).


Lauantaina pistettiin kuopuksen kanssa tomaatit tulolle. Olemme hieman myöhässä tämän askareen kanssa, mutta uskomme Turkin auringon voimauttavaan vaikutukseen. Kuopus lupasi hoivata ainakin omaa tomaattiaan, joten josko ne sieltä vielä punastelevat iloksemme loppukesästä?





Pieni remonttipakolainen on saanut väliaikaissuojan yläkerran parvekkeelta:).



Lauantaina oli kuopusta kuljetettava synttäreille ja poikia kaverikylään. Esikoisen kanssa humputeltiin IKEAssa ja rautakaupassa. Pääsin siis pöytäni kimppuun vasta iltasella ja selkä vääränä liimailin "mosaiikkejani" paikoilleen. Viimeisiä latoessani oli jo melkoisen hämärää, joten aamulla ilo oli suuri, kun en huomannut mitään isompia virheitä ja liima oli tehnyt tehtävänsä. Ei kun saumausaineet kehiin.




Saumausaineen kuivuessa oli aikaa hankkia se viimeinen silaus. Hurautettiin siis tänään kuopuksen kanssa puutarhalle etsimään parvekkeelle kukkia. Päivän sana oli valkoinen. Vain sen värisiä kukkia kelpuutettiin tälle uudelle kesäkeitaallemme. 





Sitten vielä kiillotus, somistus ja valmista tuli. Parvekkeellamme näytti hetki sitten tältä: 







Mies on lentämässä jossakin välillä Helsinki- Istanbul. Anopin mukaan ylikiloisten kassien kanssa. Huomenaamulla siis testataan, että kuinka parveke toimii tosi toimissa. 

23 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Vau mikä ero! Kyllä maali tekee ihmeitä;nuo ovat nyt kuin uusia.Ja hienon mosaiikkipinnan teit pöydälle:)Mitä muuten sitten laitoit sinne palasten väliin?

Jael kirjoitti...

Hups,tuollahan se oli eli saumausainetta.Tuliko se sitten helposti pois palasten päältä?

Vihreatniityt kirjoitti...

Kyllä nyt kelpaa kaffitella ja syödä ruisleipää viihtyisällä parvekkella. Olet todella taitava!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Tosi tosi hieno :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi jumpe miten ihana lopputulos!!!!
Mistä olet mosaikin ostanut?

Mari kirjoitti...

Upea parveke ja etenkin tuo pöydän pinta!

Matkatar kirjoitti...

Tosi hieno kokonaisuus!

mimon mami kirjoitti...

Tulipas siitä hieno. Siinä kelpaa kaffetella kera oltermannin ja ruisleivän...

Kuukki kirjoitti...

Pöydästä tuli tosi hieno! Ja koko parveke on ihana oleskelupaikka!

hietzu kirjoitti...

Apua! Lopputulos on todella kaunis ja nuo kukkakuvat saavat mielen jo haikailemaan meidänkin kesää. Alkaisi edes nurmi vihertää. Ensi viikoksi on luvattu aurinoa ja lämpöä jopa +20 astetta joten jospa se luontokin alkaa pikkuhiljaa sateiden jälkeen vihertää.
Sinussahan piilee mahtava mosaiikkimestari! Joko on innostus laatoittaa mosaiikilla muutakin? ;)

Mine kirjoitti...

Jael: No, aika helposti. Kostealla sienellä hankasin ja siitä se sitten irtosi. Saumausaineen täytyy tietysti kovettua ensin.

Vihreatniityt: Kaikkea näköjään osaa, kun yrittää:). Ihan hauska kokemus. Ja aamulla tosiaan sitten ruisleipää ja oltermannia...

Helmi-Maaria: Kiitokset!

Anonyymi: Se oli tuollaista mosaiikkilaattaa, josta leikkelin palat irti ja asettelin oman mielen mukaan uusiksi.

Mari: Kyllä siellä nyt kelpaa istua. Viime kesänä ei tosiaan viittinyt, oli se sen verran karu.

Matkatar: Minäkin tykkään, lattiaa lukuunottamatta.

Mimon mami: Niin kelpaa. Ah aamua...

Kuukki: Nyt siellä oleskellaankin, luulen ma. Helmi sai lähtöpassit, mutta sen sijalle koko yläkerran ison parvekkeen.

Hietzu: Kiitos. Täällä on tosiaan ollut jo kovin kesäistä. Lämpötilat on reilussa 20 asteessa ja t-paidat ja sandaalit taas otettu käyttöön. On se ihanaa, vielä....

Ja mielessä ON yksi toinenkin projekti. Yllättäen:).

Maria kirjoitti...

Kylläpä tuli kaunis ja viihtyisä parvekkeestanne! Ja miten hieno on mosaiikkipöytä. Olet taitava!

Pepi kirjoitti...

Tulipa siitä hyvännäköinen, vau!! Ihan on niinkuin joku olis ennenkin tehnyt :)
Mutta onhan sulla ollut hyvä ja reipas apulainenkin :)

Toivottavasti ne ylikilot on leipää ja oltermannia niin kyllä sit kelpaa!

Ja voi kun odotan sitä päivää, että täällä torille ilmestyy muutakin kuin orvokkeja...

Anonyymi kirjoitti...

Voih ! Ja minä kun ajattelin, että kaatopaikalle vaan ja sieltä kauppaan; kyllä nyt kaduttaa moiset puheet ! Oletpas sinä oivallinen tuunaaja (sorry) ! Tuo pöydän pinta on HUIPPU ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Maria: Kiitos paljon. Ihan hyvin aloittelijalta:).

Pepi: Tekemällähän sitä oppii? Ja apulainen on ollut herkeämättä töissä mukana. Ja assistentti aina kun ei ole joutunut siirretyksi muualle.

Ylikiloja odotan minäkin. Kunhan eivät siirry minuun.

Tiina: Uuden osto ei varmaan olisi ollut paljon kalliimpaa? Mutta onhan tämä nyt ihan uniikki, oma yksilönsä. Ja harrastettiin kestävää kehitystäkin siinä samalla. Toinen pöytä odottaisi vielä muokkausta, mutta ihan vain yksivärisin laatoin.

anumorchy kirjoitti...

Hieno! Siina on kiva nauttia huomenna suomalainen aamiainen Oltermannin ja ruisleivan kera.

Meilta muuten loytyy sita Oltermannia aina silloin talloin venalaisten deli-kaupoista. Torkeaan hintaan kylla, noin 15 euroa kilo. Nyt olen kylla loytanyt Liettuasta tuotuja aika kivoja juustoja myos, ne ovat halvempia, noin 10 euroa kilo.

Kerroppa jatkossa miten tuo valkoinen kiipeileva kasvi teilla menestyy. Olen monta kertaa ajatellut ostaa mutta aina on jaanyt.

Terhi kirjoitti...

Upea lopputulos! Ja itse tehty on aina itse tehty, ihan eri juttu (ja paljon enemmän tunnearvoakin) kuin uusi, kaupasta ostettu. Ihan kateellisena katselen teidän kesäkeitaan kuvaa, meillä kun ei ole parveketta, ainoastaan tuollainen hassu lasitettu "käytävä", johon ei mahdu kyllä edes aamukahvia juomaan, vaikka ikkunat aukaisisikin. Korealaiset eivät taida olla lainkaan parvekekansaa :(

Irmastiina kirjoitti...

Tulipas pöydästä hieno!!
Olet sinä taitava...:)

Tiina kirjoitti...

Kauneuskirurgi Mine :) Hieno lopputulos, kyllä kelpaa kaffitella mosaiikkien ja kukkien keskellä!

Tuo Helmi-pakolainen majoituksineen :)

Mine kirjoitti...

Anu: Niin oli, testattu on:). Täällä EI saa kunnon juustoa ja se on tosi harmi. Mikähän se on tuo kukka? En ole aiemmin ostanut, mutta nythän se nähdään, että viihtyykö se meillä.

Terhi: Meitä tosiaan hellitään parvekkeilla. Tämä parveke on jäänyt ehkä siksikin niin vähälle käytölle, kun yläkerran parveke on niin suuri ja vetäydymme mielellämme sinne kesällä. Tosin alakerran parvekkeesta voi hyvinkin tulla aamukahviparveke, sinne kun ei paista aamulla aurinko vaan on sopivan viileä kahviansa juoda.

Irmastiina: Olen kyllä itsekin tyytyväinen. Ihan hyvä ensikertalaisen tekemäksi:).

Tiina: Eikö ole liikuttava? Kolmonen laittoi laudat suojaksi, että ei aurinko paista:).

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi Mine! Tuosta tuli valtavan viihtyisä! Valkoista maalia ja mosaiikkia pöytään...kannatti uurastaa.

Hanna kirjoitti...

Voi kuinka kaunis!!! Ihanko ensimmäistä kertaa kokeilit moista? Ihania hortensioita myös siellä ja muita kukkia en sit tunnistanutkaan :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kiitos, minusta se oli kokeilun arvoista. Ja luulin ainakin nyt jotakin oppineeni tällaisesta hommasta.

Hanna: Kiitos. Ekallakin kerralla voi ihan onnistua:). Kukka kun kukka. Tai tässä tapauksessa; valkoinen kukka kun valkoinen kukka.