Pysytään vielä hetki Heybeliadalla, sillä sieltä on jostakin syystä eniten kuvia. Yleensä viemme vieraamme sinne suurimmalle ja kauneimmalle, eli Büyükadalle. Heybelille päädymme silloin, kun lähdemme jonnekin porukalla retkelle. Tai jos on jo aikaisemmin käyty siellä suurimmalla saarella vieraiden kanssa. Mistä sitten johtuu se, että kuvat keskittyvät vain tähän saareen?
Esikoisen kummien kanssa vietetiin Heybelillä eräs kaunis syyspäivä. Turkki valmistautui äänestämään "Kyllä tai Ei" syyskuisessa äänestyksessä ja siitä johtui tuo liputus. Saaret ovat lasten kanssa kiitollisia kohteita. Matka laivalla on lapsista aina kiva. Vielä kivempaa on ajaa hevoskärryillä. Saareen liittyy myös monia muita lapselle mieluisia elementtejä, kuten metsä ja meri. Sekä jäätelö, joka kuuluu ostaa satamasta.
Esikoisen kummien kanssa vietetiin Heybelillä eräs kaunis syyspäivä. Turkki valmistautui äänestämään "Kyllä tai Ei" syyskuisessa äänestyksessä ja siitä johtui tuo liputus. Saaret ovat lasten kanssa kiitollisia kohteita. Matka laivalla on lapsista aina kiva. Vielä kivempaa on ajaa hevoskärryillä. Saareen liittyy myös monia muita lapselle mieluisia elementtejä, kuten metsä ja meri. Sekä jäätelö, joka kuuluu ostaa satamasta.
Saaren saa kierrettyä kätevästi hevoskyydillä tai pyörällä. Kävellenkin tietenkin, jos jaksaa. Lapset harvemmin jaksaa, joten käveleminen on ollut meillä aika minimissä. Keskusta on kuitenkin pieni ja kompakti lastenkin kanssa kävelyyn. Siellä on useampia ruokapaikkoja ja kahviloita, joihin voi istahtaa. Saarilla voi myös tehdä ostoksia pienistä kaupoista. Mitään supermarketteja täällä ei ole, eikä kai kukaan sellaisia kaipaakaan?
Kärrien alta löytyi kissanpentu. Pupujen ohella ne ovat kuopuksen jatkuvan ihastelun aiheena. Kissojahan täällä kaupungissa riittää. Miehelläni onkin välillä tapana napata pihamme kissanpennuista joku kainaloon ja tuoda se hetkeksi kotiimme saamaan erityishellimisiä. Minä en ole kuitenkaan suostunut sellaista pysyvästi kotiin ottamaan.
"Muhammed rakasti kissoja siinä määrin, että leikkasi irti viittansa liepeen, jottei olisi häirinnyt lemmikkikissansa iltapäiväunta tämän asetuttua viitanliepeelle lepäämään. Sen tähden islam rakastaa jatkuvasti kissoja ja ne hallitsevat arvonsatuntevasti koko Istanbulia. Joskin kissoilla on arvovaltainen asema myös Pariisissa ja Roomassa, niin Istanbulissa ne joka tapauksessa ovat omaa luokkaansa. Niitä on mustia, ruskeita, valkoisia ja kirjavia, hännällisiä ja hännättömiä, jopa valehtelematta näin yhden, jolla oli lappalaiskoiran tuuhea kippurahäntä. Joku harvinainen arka koira hiipii niiden joukossa kuin ilmeisessä synnintunnossa alhaisen syntyperänsä vuoksi, ja auta armias, jos tällainen koiraparka uskalsi pujahtaa johonkin ravintolaan almua anelemaan. Kissa lennähti salamana sen niskaan ja se törmäsi parkuen ulos. En tahtoisi olla koira Istanbulissa." Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin
8 kommenttia :
Oi...minä luulen, että voisit kirjoittaa matkakirjan!
Tuo kissajuttukin on hurmaava!
Täällä ei ole saaria...Tuo pikku kisu on hurmaava!
*voi huokaus* -kaikelle!
Kivoja tarinoita ja iki-ihania kuvia;))
Löytyy sinulta näitä matka-aineistoja vaikka miten paljon!
Mukavaa viikon jatkoa, Mine.<333
Kikka: Oi kiitos ystävällisistä sanoista. Kissa-sanat oli kyllä Waltarilta lainassa. Tykkäsin niin tuosta Lähdin Istanbuliin kirjasta.
Yaelian: Niin, siellä ei tosiaan taida olla saaria! Minä tykkään pienistä kissoista. En siitä, että ne repivät asioita ja tekevät tarpeensa minne sattuu. Ovat suloisia katsella. Isoja kissoja hieman arastelen. En ole niiden kanssa sinut.
Pepi: Toivottavasti hyvä huokaus.
Aili: Minä jo mietin, että kuinkahan monta tarinaa minä näistä vielä tekaisen? Tuleehan niitä vielä onneksi uusiakin. Ja Istanbul on edessäni joka päivä.... Ainakin vielä.
Seuraava kirja minkä lainaan on varmaan Waltarin "Lähdin Istanbuliin" Oi niitä ihania saaria..hyvä huokaus ja vähn haikeutta. Joka asialla oma aikansa, nyt kyyyyylmä Suomi! Voi miten pettynyt olen tähän kesän alkuun.
Sylvi fammo
Rauhainen ympäristö olisi täälläkin tarpeen, juuri tuollainen retki olisi huippua.
Täällä on muuten muutama saari, ihan paljaita ovat ja pituutta lienee 5 metriä, jos vesi on alhaalla mutta retkiä niille tehdään :).Jossain vaiheessa expatit eivät edes päässeet niillä käymään, en tiedä vieläkään miksi.
Sylvi: Olipa harmi, että en tajunnut lainata sitä aikanaan sinulle. Minulla se seisoo hyllyssä. Tosin nythän sinulla on siellä kirjastot käden ulottuvilla. Ja sadepäivänä mikä olisikaan ihanampaa, kun kirjojen lukeminen?
Pikkujutut: Niin, tuolla saarella ei takuulla autonrenkaita poltella:). Oletteko käyneet niillä teidän saarilla? Minusta ne kuulostaa ennemminkin luodoilta?
Lähetä kommentti