Raahustamme helteessä pitkin vanhan kaupungin katuja. Kivitaloja siisteissä riveissä. Siloiteltuja katuja. Kauppoja ja kuppiloita. Kaikki on jotenkin liian viimeisteltyä. Ehdotan kiipeämistä kaupunginmuureille vaikka en itsekään jaksaisi.
Joskus kannattaa tsempata. Reilun kahden kilometrin kävely kattojen yläpuolella on päivän ehdoton kohokohta. Se kiillottaa Dubrovnikista meillekin helmen. Jälkikäteen luen matkaoppaasta, että muurit ovat maailman hienoimmat. Olemme samaan mieltä.
Illan päätteeksi istumme muurien sisällä jossakin pihalle levittäytyvässä ravintolassa. Lapsemme on 14-vuotias. Meidänkin täytyy siis olla jo ihan aikaihmisiä. Uskokoon ken tahtoo.
11 kommenttia :
Upean näköistä... Kiitos kauniiden kuviesi pääsemme melkein mukaan reissuun:)
Ja joo, on se kumma kun lapset kasvaa ja vanhenee, muttei me vanhemmat vaan!!
Kiitos kauniista kuvistasi ja kerronnastasi, näin pääsemme mukaan matkaan paikkaan, jossa ei koskaan ole käynyt!
Hyvää matkanne jatkoa!
Siistia ja viimeisteltya. Kuin jonkinlainen kulissikaupunki turisteille. Muurit ovat toki upeat!
İhana nakymat taas.
Lammin Onnentoivotus 14 vuotiaalle ja koko perheelle.
Onnittelut esikoiselle !
Vanhempani olivat aikoinaan matkalla tuolla juuri ja koska huolehdin pikkusiskostani silloin, yhdessä naapurin tädin kanssa, sain siitä palkkioksi korvaan reiät. Tulikin nyt mieleen tämä. Kauniita kuvia.
Ja olit mielessä tänään kun luin erästä kirjaa TCK lapsista. Nyt en jaksa nousta tästä etsimään nimeä mutta palaan asiaaan. voi olla ajankohtainen kirja sinullekin.
Hienossa paikassa sai tytär syntymäpäivänsä viettää ja vanhemmatkin fiilistellä 14 vuoden takaisia aikoja.
Kuvissasi Dubrovnik näyttää kiinnostavammalta kuin se on ajatuksissani ollut.
Sennie: Minä huomaan, että ihmiset säilyvät minulle sen ikäisinä, kun heidät tapasin. PIdän siis meitä ja ystäviämme nuorina aikuisina. Oikeasti me olemme keski-ikäisiä. Ainakin kuoriltamme.
Mummeli: Kiva kun jaksatte käydä mukana matkustamassa. Tänään on urakalla vaihdettu maata Kroatiasta Bosnia Hercegovinaan ja takaisin.
Anu: Niin, liika siloittelu voi kääntyä itseään vastaan. Ehkä niin on käynyt Dubrovnikin kanssa?
Sateenkaari: Kiitos onnitteluista. Esikoinen juhlii usein matkoilla, kun sattuu synttärit juuri loma aikaan.
Pikkujutut: Jaa, mitähän se kirja koski. Minä luin aikoinaan ennen lähtöä kirjan Matkalaukkulapsista. Onhan nämä ihan omaa lajia. Juurettomia jollakin tapaa, mutta keräävät pääomaa sieltä ja täältä.
Saga: Kyllä se käymisen arvoinen oli, mutta en kyllä lähtisi paikkaan viikoksi lojumaan? Tai sitten pitäisi tehdä retkiä lähimaastoihin.
Eikö ole kummallista, että lapset kasvavat ja vuodet vierivät -- silti vanhemmat pysyvät nuorina ? Meidän esikoinen on 18-vuotias neito ; ajokortti ja poikaystävä, silti en tunne itseäni erityisen vanhaksi (en ainakaan koko ajan). t:Tiina
Tiina: Minä oikein nykyään mietin, että millainen äitini oli, kun olin esikoisen ikäinen. (Äiti sai minut samanikäisenä kuin minä esikoisen.) Minusta hän oli vuodesta toiseen samanlainen, mutta huomattavasti "aikuisempi ja vanhempi", kuin minä nyt. Tunsikohan hän itse toisin vai elänkö minä jossakin itsepetoksessa? Toisaalta kun katselen nykyajan parikymppisiä, minusta he ovat paljon lapsellisempia kuin itse olin sen ikäisenä. Pitkääköhän sekään paikkansa?
Aloitan nyt tämän kommentoinnin tästä postauksesta, koska minä huudahdin täällä, oih! Ja mies sanoi, ettei voi tulla korkealle muurille. Se taitaa olla aika hurja, matalat kaiteet vai? Mutta minä ainakin aion tuonne kiivetä.
Kirjailijatar: Kannattaa EHDOTTOMASTI kiertää muurit. Ne olivat meidän Dubrovnikimme kohokohta. Sain ihailla kattoja urakalla:). Minullakin on korkean paikan kammo, mutta selvisin, kun en mennyt liian reunoille kuikuamaan. Korkeanpaikan kammoisen kamala kohde oli Splitin vanhan kaupungin kellotorni. Huh, miten kamalaa. Kuopus jähmetty kesken matkan ja minä yritin sitä maanitella eteenpäin vaikka itselläkin huippasi...
Lähetä kommentti