"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Satunnaisia asioita minusta

Sain Irlannin vihreiltä niityiltä tällaisen tunnustuksen:


Tunnutuksen ohjeet kuuluvat seuraavasti:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Kiitokset siis ensinnäkin Irlantiin!

Kahdeksan satunnaista asiaa Minestä kuuluu näin:

1.Olen lopen kyllästynyt kesään. Kuumiin päiviin, jolloin ulos ei ole menemistä. Jolloin sisällä ei jaksa tehdä mitään. Mitään tekemättömälle päivät ovat pelkkää loputonta puuroa, jonka yö ilmastoidussa huoneessa katkaisee. Helle muka hellii. Kuka sellaisen sanonnan keksi, ei ole asunut maassa, jossa on jatkuva helle. Syksyllä toivottavasti herään henkiin. Kodin nurkat kohentuvat. Sisäinen leipurini herää eloon. Saan päivät taas itselleni. Jaksan olla minä. Lasken siis päiviä syyskuuhun. Sitä ennen on vielä selvittävä yli elokuun. Onneksi tiedossa on elo-matka. Ihan pian.


2. Tilasin meille lentoliput Suomeen. Tänä vuonna saamme istahtaa anoppilan joulupöytään. Käydä joulusaunassa. Haistaa oikeaa joulukuusta. Sytyttää kynttilät rakkaidemme haudoille. Ostaa paketteihin suomalaisia kirjoja. Ah, onnea.


3. Kesäkuussa perheeseemme tuli Helmi-kani. Helmi asuu meidän alakerran parvekkeella. Sillä on siellä häkki, jossa se tosin käy vain syömässä, juomassa ja pissillä. Muuten se hyppelee pöydille, kököttää penkin alla, söi kuivuneet kesäkukkaset, järsii ikkunan tiivisteitä. Yhtenä yönä se oli hypännyt parvekkeen ovella olevan aidan yli, kulkenut talon läpi ja hypännyt kuopuksen sänkyyn. Tyttö heräsi yöllä naamansa vieressä tuijottavaan kaniin ja palautti sen takaisin parvekkeelle. Sisälläkin Helmi saa juosta. Aina siiheksi, kun se rupeaa syömään ruokapöydän tuoleja. Sen jälkeen se joutuu taas parvekkeelle. Helmi saa paljon haleja. Luulen, että se on aika onnellinen kani. Ja että sillä on onnellisia omistajia.


4. Olen haaveillut aina vanhasta puutalosta. Katselen Kotkan talotarjontaa etuovi.com:ista säännöllisesti. Kun muutan Suomeen en halua asua kaupungissa enkä kerrostalossa. Haluan päästä luontoon kotiovestani. Toivon kotiini takkoja, joissa palaa tuli. Puulattioita ja korkeita kattoja. Eikä meri takapihallanikaan haittaisi. Realisti minussa ymmärtää, että rahat eivät riitä ainakaan siihen mereen. Optimisti minussa sanoo, että eihän sitä koskaan elämässä tiedä. Joskus haaveet saattavat jopa toteutua. Joskus voi jopa onnistaa.


5. Raha on minusta sellainen asia, jota ei kannata palvoa ja jonka perässä ei kannata juosta. Joskus päätettiin, että elämän isoja valintoja meillä ei päätetä rahan mukaan. Onni ei synny siitä, että aina saa kaiken minkä haluaa. Ei siitä, että on jatkuvasti uudet pelit ja kaapit. Ei siitä, että on varaa lentää Thaimaaseen. Eikä siitäkään, että on puutalo merenrannalla. Pienilläkin tuloilla voi olla onnellinen, valloittaa maailmaa hieman lähempää ja järjestää juhlaa arjen keskelle. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot? Ja hyvä mielikuvitus.


6. En vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Välillä se ahdistaa, mutta useimmiten elelen tyytyväisenä päivän kerrallaan. Olen ollut nyt 14- vuotta perheeni käytössä. Haluan uskoa, että se oli työuraa arvokaampi satsaus. Mieheni sanoi joskus, että jos hänen pitäisi palkata itselleen työväkeä, hän ilmanmuuta palkkaisi suurperheen äidin. Ollaan me sellaisia organisaattoreita. Niin, paitsi kesäkuumalla. Silloin suurperheen äiti sulaa täydelliseen tehottomuuteen. On minulla oikeasti kyllä koulutuskin. En vain tiedä haluanko tehdä niitä töitä.


7. Tänä vuonna kasvatin ensimmäisen kerran elämässäni tomaatteja. Lehdet ovat kärsineet sekä helteestä, että Helmistä. Mutta tomaatit punastelee. On hienoa, kun saa oppia jotakin uutta. Kun onnistuu.


8. Valitsen täällä juuri kuvia paluumatkaan Suomesta Istanbuliin. Koitan saada sen matkan tulevalla viikolla tehdyksi, sillä 13. päivä me lähdemme kohti Etelää. Se taitaa olla ensimmäinen matkamme, johon olen varannut kaikki hotellit etukäteen. Tänä kesänä meillä oli aika vähän yhteistä lomaa (kolme viikkoa kahdessa osassa), sillä säästämme vapaita jouluun. Täytyy siis lomailla täysillä.


Nyt haastan satunnaisten asioiden äärelle Liljan UkrainastaLissun, Rva Pionin, Pepin, Hietzun, Allun, Sagan ja Sennien. Tai kenet vain, joka haluaa kertoa meille jotakin satunnaista itsestään.


Hyviä sunnuntain rippeitä!

18 kommenttia :

Kaisa kirjoitti...

Upeita, ikään kuin täysin sydämenpohjasta vuodatettuja asioita! Kiitos. Oli mukava lukea - toivottavasti se sopiva talo täältä Suomesta löytyy!

Pepi kirjoitti...

Kiitos kivoista tarinoista -täällä taas toistan itseäni :) ja ennenkaikkea kiitos söpöläisen Helmin kuvasta, oli kiva taas nähdä hänetkin!
Olen täällä kyllä uskollisesti lueskellut kaikkimtarinat,,mutta Lillailu on vienyt niin mennessään, että kommentit Yleensäkin on jääneet tosi vähiin

Ja kiitos myös tunnustuksesta....olen niin monta kertaa jo tunnustellut, että katsotaas saanko jotain vielä aikaiseksi :D

Pepi kirjoitti...

No niin, ja vois kaivaa silmät taas päähänsä että näkis edes jotain mitä kirjoittaa....mutta onneksi kaikki jo tietää että noita kirotusvihreitä suollan sujuvasti....tosin joku sanoi että iPad ne tekee :DD

Matkatar kirjoitti...

Mukavaa luettavaa tunnustuksesi! Yhdyn itsekin etenkin tuohon kuutos-kohtaan... :D

Riitta kirjoitti...

Hauskoja juttuja! Ja oih, ihanat nuo puutalot..... Hienoa että pääsette jouluksi Suomeen :-)

Aili-mummo kirjoitti...

Moi Mine!

Ihanan aitoja ja sydämeenkäypiä 'tunnusuksesi' olivat, toivotaan että toiveesi toteutuvat!<3333

Uskon, että kuumuus siellä on tuskallista, kävin kerran elokuussa Turkissa, ja muista miten hirmuisen kuumaa ja kuivaa oli. Auringossa ei jaksanut mitään...;(

Oikein ihanaa matkaa sinulle ja perheellesi!!

Ja tervetuloa Suomeen jouluksi, Mine.<3333

Mine kirjoitti...

Kaisa: Kaikki aikanaan. Tähän asti on huolta pidetty, eiköhän myös tulevassa.

Pepi: Kävijämääristä voi päätellä onko Suomessa hyvä vai huono ilma:). Ymmärtäähän sen, että silloin pitää nauttia, kun ilmat suosii. Me taas täällä kökätään sisällä päivästä toiseen. Onneksi viikon päästä saadaan tuuletettua itseämme.

Matkatar: Vai sinäkin. Odotan jatkuvasti jotakin lamppua syttyväksi pääni päälle. Mikä olisin miksi tulisin?

Riitta: Ne olivat Loviisasta, nuo talot. Ihania toden totta. Ja ihanaa on myös mennä Suomen jouluun.

Aili: Kiitos Aili. Jotkut toiveet toteutuu, jotkut muuttavat muotoaan matkan varrella. Toiset jäävät toteutumatta ja joskus siitäkin voi sanoa, että onneksi. Kiva on päästä matkalle, vaikka vieläkin kuumempaan.

Lissu kirjoitti...

Pidä kiinni talohaaveestasi. Jonain päivänä huomaat, ettei haaveilu ollut turhaa. Kiitos haasteesta. Olen kyllä paljastellut itseäni jo muutaman kerran, mutta eikähän sitä nyt vielä jotain uuttakin löydy. Yrittäkää kestää tämä elokuu, ja toivotaan että jouluna pääsette myös tuoksuttelemaan lunta.

Mine kirjoitti...

Lissu: Haaveet on ilmaisia. Siksi niitä voi rauhassa vaalia. Kasvatella, vaihtaa ja muutella mielensä mukaan.

Saga kirjoitti...

Tomaattitarhurilla on varsin paljon pikkutomskuja tuloillaan :) Hyvin on sun viljelykset lähteneet kasvamaan. Mun tomaattipuska joutui biojätteisiin...kuivui poissaollessani :( Lähti kyllä niin hyvin kasvamaan, että laitan toistekin.

Kuopus ja Helmi ovat taas kerran niin kovin söpöjä!

Kiitos haasteesta.

Mine kirjoitti...

Saga: Olenkin aika ylpeä näistä aikaansaannoksistani:). Turkin aurinko oli kyllä puolellani. Ja vastaan. Lehdet paloi vaikka kuinka kasteli. Sinä voit sitten yrittää uudelleen ensi vuonna:).

Vihreatniityt kirjoitti...

Kiitos, kun vastasit haasteeseen. Tuo sinun kesään kyllästymisesti vähän hymyilytti. Meillä on ollut niin surkea kesä, että menekin itkettää. Kesävaatteita käytin Suomessa, täällä ei niillä tarkene.
Talohaave varmasti totetuu, kun se päivä koittaa.

pikkujutut kirjoitti...

Tervehdys täältä tien päältä jossain päin Suomea.Haaveilu kannattaa-toteutin tänä kesänä yhden haaveeni sillä seurauksella että tämä haave sai aikaan uusia.Me palelemme odotellen sitä lämpöä ;).

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Niin, ei todellakaan mennyt tasan lämmöt tänä kesänä. Minä näen päiväunia Suomen sateisesta kesästä. Olisin mielelläni ollut siellä tai Irlannissa. Oltais vaihdettu kämppiä!

Pikkujutut: Olisipa kiva kuulla, että mitä siellä on tapahtunut??? Milloin palaatte lämpöihin?

Allu kirjoitti...

Raportoin, että tehtävä on suoritettu. :D

Mine kirjoitti...

Allu: Saavun katsomaan....

Kirjailijatar kirjoitti...

Oi, näitä oli niin kiva lukea. Minä toivon, että saatte vielä sen puutalon meren rannalla. Se olisi niin ihanaa...ja Loviisan maisemia olin tunnistavinani yhdestä tai kahdesta kuvasta.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Eihän sitä elämässä koskaan tiedä mitä ihanaa on odottamassa. Toisaalta olemme saanut elää täällä niin ihanasti, jotta välillä tuntuu, että onko ahneutta kaivata lisäihanaa? Minne elämä viekin, kunhan on koti. Nämä rakkaat kanssani ja hella pullan paistoa varten.