"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 4. elokuuta 2012

282. tarina (Tulppaanit, Amsterdam ja loppu)

Delftin ja Amsterdamin väliin jäi yksi Hollannin suurimmista tulppaanialueista: Keukenhoffin puutarhat. Ulkopuolella oli sen verran runsaasti autoja, että emme menneet puutarhoihin sisälle. Uskon kyllä, että se olisi ollut kokemisen arvoinen kohde. Etenkin kun itse olen tulppaanien hyvä ystävä. Ilman tulppaaniloistoa ei tarvinnut matkaa kuitenkaan jatkaa, sillä teiden vierustoillakin riitti silmäniloa ja väriterapiaa. Kaunista!











Yhden aikoihin saavuimme Amsterdamiin. Kaupunkiin josta minulle valitettavasti tulee ensimmäiseksi mieleen SE Andy McCoyn lause, jonka alkuperän ymmärsi jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Tai ehkä se lause johti siihen, että katsoin Amsterdamia sillä silmällä? Kaupunki selvästi halusikin olla liberaalisuuden mekka. 












Hollanti oli ensimmäinen maa Euroopassa, jossa laillistettiin homoliitot, prostituutio, hassiksen pössyttely ja eutanasia. Amsterdamissa voi muuten käydä prostituutio- ja hassis-museossa. Siellä voi eksyä lasten kanssa keskellä päivää väärille kaduille selvittelemään, että miksi tuo täti oli tuossa ikkunassa ja miksi sillä oli niin vähän vaatteita. (Ei maailman mieltäylentävintä puuhaa muuten.) Olen varma, että Amsterdamissa on paljon paljon muutakin, mutta tämä puoli nousi meille liian selvästi esiin ihan vain muutaman tunnin visiitillä. Amsterdamissa koin joutuvani liian paljon selittelemään. Enkä tainut ollut Amsterdamin kanssa kaikista asioista samaa mieltä.

Söimme kuitenkin hyvät pizzat jossakin. Näimme Anne Frankin talon, jossa olisin halunnut käydä, mutta johon emme ehtineet jonottaa. Siellä jossakin olisi myös ollut VanGogh-museo. Lapset katsoivat kaihoisasti huvipuistoa keskustassa. Riemuitsivat siitepölysateesta puiden alla. Istahtivat kuitenkin mielihyvin autoon ja iloitsivat siitä, että listassa ei enää ollut yhtään kaupunkia ennen mummolaa.

Illaksi ajoimme laivaan. Vietimme puolitoista vuorokautta vetten päällä luksus-hyteissä ja runsaissa ruokapöydissä. Lopulta aukesi hyttimme ikkunasta tämä maisema:


Olimme Suomessa. Matka oli loppu. The End.

13 kommenttia :

Sateenkaari kirjoitti...

Mika valtava maara kauniita tulppaaneja.

mimon mami kirjoitti...

Tulppaanipeltoja, upeita!

Lissu kirjoitti...

Minäkin muistan tulppaanipellot! Tuo arvelluttava puoli kaupunkia ei tullut kovin silmille, sillä vietin monta tuntia Van Goghin museossa, mitä varten kaupunkiin olinkin mennyt. Kiitos matkasta. Kuviasi olen jo usein kehunnut. Mutta vieläkin: Mahtavia kuvia!

Riitta kirjoitti...

Kävin Amsterdamissa ensimmäisen kerran teininä ja inhosin kaupunkia heti ensi näkemältä. Liikaa autoja, turisteja, likaista, ja mekin eksyimme väärille kaduille ihmettelemään maailman menoa. Myöhemmin palasin uudelleen ja löysin sen toisen Amsterdamin, poissa turistikaduilta ja ruuhkasta. Siihen puoleen voi ihan rakastuakin. Ja nyt täällä ihan viihtyykin, ainakin toistaiseksi :-)

P.S. Ihanat tulppaanit! Ja valokuvat!

Rva Pioni kirjoitti...

Nyt alan uskoa että nuo raidalliset tulppaanipellot ovat ihan totta. FBssä olen niitä nähnyt ja jopa niiden väriloistoa jakanut eteenpäinkin arkea piristämään. Noita peltoja on ihan pakko joskus vielä lentää katsomaan. Kiitos matkaseurasta, kiva oli olla mukana.

Aili-mummo kirjoitti...

Noista tulppaanipelloista olen kuullut puhuttavan, mutta valtavasti niitä on, ei uskoisi todeksi;DDD

Vaikeita selitettäviä lapsille nuo ilotyttöjen kadut!

Kiitos postauksesta, kuvat ovat upeita, kuten sinulla aina, Mine.<3333

hietzu kirjoitti...

Ihana kukkaloisto! Ihan uskomaton. Amsterdam vaikuttaisi kyllä kivalta kaupungilta, tulppaanien ja taiteen puolesta. Luin jokin aika sitten Deborah Moggachin kirjan Tulppaanikuume; siitä sai käsityksen kuinka 1600-luvulla tulppaanin sipulit olivat kultaakin arvokkaampia.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Eikö vain. Aivan hurmaavia.

Mimon mami: Tulppaaneja silmän kantamattomiin. Kaikissa väreissä.

Lissu: Minäkin olisin halunnut sinne VanGogh museoon. Jos olisin päässyt, olisi se varmasti jäänyt päällimmäiseksi Punaisten lyhtyjen sijaan:).

Riitta: Käydä jossakin pari tuntia pyörimässä tai asua. Siinä on kuule vissi ero. Jos olisin käynyt pari tuntia Istanbulissa, olisin pitänyt tätä varmaan aika kaaottisena paikkana. Nythän tämä on maailman hienoin kaupunki. En nyt niin ryhtynyt Amsterdan-faniksi tämän käynnin perusteella, mutta muuten tykkäsin Hollannista. Delft oli oikea söpöläinen.

Rva Pioni: Hollanti on oikea maa tulppaanin ystäville. Keväällä. Onneksi saamme kyllä ihailla tulppaaneja täällä meidän Istanbulissammekin. Kiva kun olit matkassa mukana.

Aili: Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa. Tytöillä ikkunassa oli vähän vaatteita ja todella nolot ilmeet, kun meidän pellavapäiset poikamme heitä katseli (nopeasti) ohi kulkiessamme...

Hietzu: Jaahas, olikos se romaani vai tietokirja? Kannattaisiko lisätä kirjalistaan? Luulen, että Amsterdamissa olisi kultturellia tarjontaa runsaasti. Meidän matkalaisemme alkoivat olla aika lopussa tuossa vaiheessa matkaa, joten ei edes yritetty mihinkään.

Allu kirjoitti...

Minä olen kerran joutunut selittämään suomalaisen kummipojan pikkuveljelle, miksi tädit istuu ikkunassa.
Työkaverillani on hollantilaisia sukulaisia ja hän oli siellä serkkunsa hautajaisissa, joka kuoli "eutanasian ansioista". Hän (katolinen) kertoi, että ei ole ikinä elämässään kokenut niin kauniita ja liikuttavia hautajaisia

Mine kirjoitti...

Allu: Hämmentävää, monella tavalla. Eutanasiaa ne tahtovat Suomeenkin. Ihminen ottaa vallan, joka ei sille kuulu. Kuinka monta kuoleekaan nykyään jo eutanasia-kuoleman, jonka hänen puolestaan päättää joku muu?

Haastoin sinut, Allu!

Vihreatniityt kirjoitti...

Tulpaaneja tulvillaa on iloinen Amsterdam. Nuo tulpaanivieljelmät käyn vielä joskus katsomssa, mutta tytöt ikkunoissa jätän väliin, ellen sitten eksy!

Lilja Liliace kirjoitti...

Voi miten kauniita tulppaanipeltoja! :)))Siinä on puutarhurin pitänyt muutama sipuli maahan pistellä ;)Keväällä olisi kyllä ihana käydä ihailemassa tuolla, siitä saisi paljon virtaa ja energiaa! :)))

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Kyllä kannattaakin käydä. Ja jos yksin eksyy, ei se haittaa. Itselleen on helpompi selittää:)

Lilja: On se jännää. Kaikki vaiva niin lyhyen loiston tähden. Ehkä se juuri tekee siitä niin ihanan?