"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 2. elokuuta 2012

280. tarina (Bryssel- herkkupäivä)

Yövyimme suuren tien varressa, vielä Ranskan puolella. Hotelli oli halpa kuin mikä ja hyvin pelkistetty. Lasten mielestä sen huoneet olivat kun laivan hytit. Uni maistui ja aamulla oli heti tarkoitus jatkaa matkaa.

Aamulla pakkasimme tavarat. Lähdin lasten kanssa käymään läheisellä huoltoasemalla aamupalaostoksilla. Mies jäi hotellille naputtelemaan jotakin tietokone-asioita ja söi siellä hotellin vaatimattoman aamupalan. Lasten ja minun aamupalani hoitui parkkipaikan kivetyksellä istuen. Täytettyä patonkia, Macarons-leivoksia ja kahvia äidille. Lapsille vohveleita ja patonkia. Kyllä ne ranskalaiset osaa. Ja housut kiristyy.



Matka Brysseliin kesti vajaa pari tuntia. Matkalla mietimme, että mitä me oikeastaan tiedämme Brysselistä tai koko Belgiasta. Huomasimme tietävämme varsin vähän. Bryssel yhdistyi aina vain Euroopan Unioniin ja meppeihimme, jotka seilasivat väliä Helsinki- Bryssel. Oli aikakin lähteä katsomaan, että mitä sieltä Brysselistä sitten löytyi.




Kolmen tunnin Bryssel- kokemuksesta opimme ainakin sen, että Belgialainen suklaa on herkkua. Suklaapuoteja oli joka puolella. Ja mikä parasta, lähes jokaisessa puodissa sai maistiaisia. Erilaisia suklaita palasina, tai dippausta suklaalähteistä. Brysselissä oli siis mahdollista periaatteessa saada mahansa täyteen makeaa vain kiertämällä puodista toiseen. Maistelun jälkeen tiesi myös, että mitä suklaata kannattaa ostaa mukaansa, jotta herkuttelua voisi jatkaa matkalla tai kotona.







Brysselin keskusta oli kaunis. Siellä oli monta asiaa, joista pidin. Suklaaputiikkien lisäksi kauniita taloja, liikkeitä ja siistejä katuja. Kaupungin symboli, Manneken pis- patsas oli tosi pieni, mutta ehkä juuri siksi jotenkin liikuttava. Nyt huomaan vain, että se on tippunut kuvista pois, joten koitan lisätä sen joskus myöhemmin. Jos muistan. Siltä varalta, että en muista, kuvailen. Tavallisen kadun kulmassa, pitkän etsimisurakan jälkeen, oli pieni patsas. Siinä pieni poika lorottaa vettä lähteeseen. Poika pissalla siis. Manneken pis.

Keskusta oli siis komea, mutta kuninkaanlinna ja sen läheinen puisto mielestäni oudon vaatimaton. Jotensakin mitäänsanomaton. Kyllä siellä silti oli mukava istua hetki puiden varjossa hellettä pitämässä. 





Puistolla huomasimme olevamme kovin nälkäisiä, joten päätimme palata keskustaan testaamaan Belgialaista ruokakulttuuria. Kaikesta päätellen Brysselin se juttu oli simpukat valkoviinissä. Merenelävistä syön vain kalaa joten mies tilasi yksin simpukoita. Sai niitä hervottoman kattilallisen. Maistuivat kuulema täysin mauttomilta simpukoilta. Onneksi me muut saimme makoisamman aterian. Aina ei siis kannata langeta siihen, jota eniten tarjotaan. Ellei pidä mauttomista simpukoista.








Kassissa kasa Belgialaista suklaata. Vatsat täynnä. Palasimme autolle ja pyysimme Tomppaa kuljettamaan meidät kanavakaupunkiin, Hollantiin.

6 kommenttia :

Lilja Liliace kirjoitti...

Kaunis tuo puisto, jossa on geometrisesti leikatut pensaat ja hienosti viimeistellyt kukkaistutukset!:)Vaatii työtä puutarhurilta... Soittivatko seinällä olevat kellot jotain säveltä?

Aili-mummo kirjoitti...

Hienoja kuvia tuolta Brysselistä!
Oikea namipaikka teillekin ja lapsillenne;DDD

Bryssel on komea kaupunki, en ole siellä käynyt koskaan. Poliittista valtaa hoidetaan Brysselistä käsin meidän ylitsemme;/

Toinen Eu:n hallintokaupunki on Maastricht, mutta aina puhutaan vain Brysselistä, kun eu:sta on kysymys.

Oikein kaunista viikonloppua sinulle ja perheellesi, Mine.<333

Anonyymi kirjoitti...

Kiva nähdä kotikaupunkinsa vierailijan silmin.
Työpaikkani on tuon puiston toisella puolella, näen ikkunoistani nytkin linnan täältä sivusuunnasta. Puistossa on kiva käydä joskus syömässä lounas ja joskus tulen sinne viikonloppuna juoksemaan.
Hyvää matkanjatkoa! Jos menette entiseen kotikaupunkiini Haagiin niin biitsille sitten vaan! Upeita, valkoisia hiekkoja, esim. Scheveningen.
Piilomajan Kati

Mine kirjoitti...

Lilja: En tiedä soittivatko, ehkä tasatunnein? Silloin olivat hiljaa, kun kuljimme ohitse. Aika hieno kello joka tapauksessa:).

Aili: Oli todellakin herkkua jos jonkunlaisa. En enää muistakaan, että mikä se jäi meidän suosikki- suklaaksi.

Kati: Tämä matka tehtiin vuosi sitten keväällä. Olimme matkalla Istanbulista kesäksi Suomeen. Katselin silloin kyllä noita rantapaikkoja ja ajattelin, että siellä olisi kiva käydä. Aikataulu ei vain antanut myöten, sillä meillä oli varattu laiva Saksasta Suomeen. Ehkä joskus??? Nyt lähden etsimään Piilomajasi. Olen varmasti käynytkin siellä joskus, mutta sitten se katosi? Kokeilen googlella...

Anonyymi kirjoitti...

Se on www.piilomaja.wordpress.com
Ja ai niin, tämä reissuhan on jo tehty, joten vähän myöhässä nää mun "vinkit"....
Delft on tuttu myös, siitäkin oli kiva lukea! Siellä kaikki tuntuu olevan vinossa - siis rakennukset:)

Mine kirjoitti...

Kati: löysin, kiitos. Lisään sinut nyt Bloglovin-listaani, niin pääsen säännöllisesti seuraamaan. Lontoosi luinkin jo. Me kävimme siellä syksyllä 2000. Esikoinen oli 2v ja kakkonen ihan vauva. Meillä oli tuplarattaat, joissa kärräsimme kaksikkoa. Kävelimme joka paikkaan, sillä rattaiden sulkeminen olisi ollut niin iso työ:). Ja meillä oli niin vähän rahaa, että ei olisi ollut varaakaan mihinkään ylimääräiseen. Nukuimme yön jossakin kielikoulun tiloissa. Oi niitä aikoja.