"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 30. elokuuta 2012

294. tarina (Chimaera- liekit kalliossa)

Olympoksen rannoilta ylöspäin ajettaessa löytyy Chimaera. Autolla ei pääse perille asti, joten täytyy kavuta vajaa puoli tuntia apostolinkyydillä. Nousu käy kunnon päälle, etenkin kun kesä on tehnyt minusta ihan kunnottoman. Olemme onneksi liikkeellä hieman ennen pimää, joten aurinko ei enää paahda kaikella tarmollaan.



Lopulta matkan vaivat palkitaan ja olemme kallioilla, joissa palavat ikuiset tulet. Jossakin siellä maan sisällä on kaasua, joka on syynä tähän luonnon omaan nuotiopaikkaan. Harmi ihan, että ei tajuttu ottaa makkaroita mukaan. Täällä olisi mahtunut isompikin porukka käristyshommiin, sillä tulia on alueella kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen.








Matkaopas kehoittaa tulemaan paikalle illalla, jolloin tuli luo omanlaisensa tunnelman. Me kävimme Chimaerassa juuri ennen auringonlaskua. En tiedä kuinka vaellus olisi lasten kanssa onnistunutkaan pimeässä metsässä? Kolmonen pettyi tuliin, hän oli odottanut jotakin suurta nuotiota tyyliin juhannuskokko. Me muut taisimme olla ihan tyytyväisiä tähän kohteeseen, joka oli taas ihan omanlaisensa kokemus rantaelämän vastapainoksi.

15 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Juu, tuolla on kayty, janna paikka!
Odotinkin etta kertoisit siita Olympoksen jalkeen.

Aili-mummo kirjoitti...

Onpa kummallinen paikka, tuollaista en ole koskaan nähnyt..;DD

Hyvää loppuviikkoa, Mine!<3333

Amalia kirjoitti...

Tuo on varmaan pimeessä upea näky.

Mine kirjoitti...

Anu: Meillä jäi tämä käymättä silloin yhdeksän vuotta sitten. En jaksanut vauvan kanssa lähteä kiipeämään. Kiva, kun nyt onnistui käynti. Oli käymisen arvoinen kohde.

Aili: Kyllä maailmassa on monta kummallista asiaa. Ihan ilman ihmiskäsien tekosia.

Amalia: Niin, nyt jäi pimeässä näkemättä. Opaskirjan mukaan entisaikaan liekit olisivat olleet isommat ja siksi Olympos-vuoren tulet näkyivät piemässä hyvin myös mereltä tuleville. Se on varmaan ollut uljas näky!

Leena Lumi kirjoitti...

Oi, kadehdin sinun kuntoasi! Minä kävelin tai hiihdin ennen viitenä päivänä viikossa 2-3 tuntia, nyt blogi vie kaiken tuon 'oman aikani'. Se laittaa harkitsemaan vaikka mitä...

Mine kirjoitti...

Leena: Voi siinä ei ole mitään kadehtimista:). Minulla on kyllä vankka aikomus kohottaa kuntoani. Se aikomus on ollut jo vuoden. itseänikin jännittää, että milloin pääsen tuumasta toimeen?

Yaelian kirjoitti...

Muistuttaa jonkun verran täällä pohjoisessa olevia paikkoja tuo Chimaera:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Vau, ihan mieletön paikka! Tuolla jos olisi grillaillut, olisi varmasti ollut upein grillauskokemus ikinä.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Ihanko totta? Minä en ole aiemmin tuollaiseen törmännytkään. Kunpa pääsisi Israeliin.

Kirjailijatar: Niin, mutta eipä tullut mieleen. Sitä paitsi emme liiemmin piittaa Turkin makkaroista. Mitäs muuta sitä voisi käristää?

Lilja Liliace kirjoitti...

Onpas varsin mielenkiintoinen paikka! :) Todellakin olisi ollut helppo grillata vaikka makkarat ;)

Oikein rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua!:))

Mine kirjoitti...

Lilja: Kun menee johonkin etukäteen, ei voi ihan varmasti tietää mitä löytää. Nyt täytyy alkaa suosittelemaan Chimaeran kävijöille nakkipaketin ottamista mukaan.

Tiedätkö muuten, että ajetaan ehkä ensi kesänä Suomeen esikoisen rippileirin takia ja ajattelin, että jos hieman poikettaisi sinunkin maasi kautta. Tosin ihan vain länsirajalla eli Lviv:ssä. Oletteko käynyt siellä? Jos olette, niin teepä minulle postaus sieltä, please!

Anonyymi kirjoitti...

Olin eilen koko illan koneella, mutta vasta tänään ehdin kanssanne tänne tulien äärelle. Ompas erikoinen paikka ?! Makkaran paisto ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen; en kyllä ole edes suuri makkaran ystäväkään. Jos jotakin olisin tahtonut noilla tulilla kärventää, niin vaahtokarkkeja ja tikkupullaa - Nam !

Ähräsin eilisen illan sitä tämän päiväistä luentoa varten dioja -- koko ilta meni niitä väsätessä... Luento / esitelmä oli tänään klo.07.30 !! Se oli outoa, mutta loogista. Luento oli terveyskeskusten hoitajille, joita ei muuna aikana saa kaikkia yhtä aikaa koolle ilman että perustyö ei kärsisi. Minä pidän kouluttamisesta ja toivon, että pääsisin joskus "isona" opetus- ja koulutustyöhön. t: Tiina

Mine kirjoitti...

Minä olen kyllä makkaran ystävä. Siis suomimakkaran. Johtuisiko siitä, että täältä sitä ei saa? Nuotiolla kuuluu ehdottomasti käristää makkaraa. Tikkupullakin käy, mutta vaahtokarkeista en perusta:).

Minäkin toivon, että pääset isona opetustyöhön, jos se on sinusta mukavaa! Onneksi olkoon hyvin menneen esitelmän johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti haaveet opetustyöstä tulevaisuudessa murentuvat vähitellen; eilen illalla iso pala lohkesi siitä haaveesta erään sähköpostin myötä. Realiteetit vastaan haaveet on tässä iässä mahdon yhtälö, jota on jo mahdotonta korjata -- olen aika surullinen... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: No voi. Vai onko vain kantoja poluilla, joihin joskus kompastuu matkan varrella?