Aamulla jätimme taaksemme sen kamalan hotellin. Työntämällä autoa tietenkin. Pysähdyimme tankkaaman Liettuan perukoilla ja söimme samalla aamupalan. Yllätykseksemme auto lähti itsestään käyntiin ja elättelimme toiveita vian korjaantumisesta. Se oli turha toivo, jonka tuleva päivä tuli näyttämään.
Tieverkoston kunnostaminen taitaa olla Puolan Iisakin kirkko. Kolme vuotta sitten etenimme Puolan teitä järjettömän hitaasti. Samat oli kuviot tälläkin kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan ne samat tiet? Me matelimme, pysähtelimme ja katsoimme, kuinka aika soljui eteenpäin moninverroin meitä nopeammin. Yhdet kahvit juotiin matkan varrella ja tyrkättiin taas autolle vauhtia.
Illalla saavuimme Czestochowan kaupunkiin 11 tunnin ajon tai paremminkin matelemisen jälkeen. Kaupunki sijaitsi noin 100 km Krakowasta Pohjoiseen päin. Turistivirralla mitattuna kaupunki on Puolan tärkeimpiä. Czestochowassa sijaitsee Jasna Goran luostari, joka on Mustan Madonnan koti. Tätä Madonnaa saapuu vuosittain katsomaan neljä miljoonaa turistia kahdeksastakymmenestä maasta. Ja me olimme nyt osa näitä lukuja.
Yöpaikka löytyi ihanan helposti luostarin vierestä. Se oli valtavan suuri luostari-hotelli, jossa oli niin puhtaat, siistit, hiljaiset ja valkeat huoneet, että lähes itketti. Pehmeät sijatut vuoteet ikonien alla näyttivät turvapaikalta ja palalta taivasta sen edellisen hirvityksen jälkeen. Me jätimme lapset sinne pesuille ja lepäilemään ja lähdimme etsimään ruokaa.
Oli ihana kävellä pimeässä illassa luostarialueen läpi. Vastaamme käveli munkkeja ja nunnia. Pappeja pitkissä kaavuissaan. Puistoalueen jälkeen pääsimme kaupunkiin ja siellä teimme tilausta ensimmäisessä pizzeriassa kadun varrella. Mies metsästi juomia ja minä odotin. Nautin tuoksuista ja tarkkailin ihmisiä. Valmiiden pizzojen kanssa kuljimme takaisin hotelliin ruokkimaan poikueemme. Puhtaina ja kylläisinä ei tarvinnut unta odotella yhtään. Untamme suojeli pyhät päidemme yllä.
Tieverkoston kunnostaminen taitaa olla Puolan Iisakin kirkko. Kolme vuotta sitten etenimme Puolan teitä järjettömän hitaasti. Samat oli kuviot tälläkin kertaa. Toivottavasti ei kuitenkaan ne samat tiet? Me matelimme, pysähtelimme ja katsoimme, kuinka aika soljui eteenpäin moninverroin meitä nopeammin. Yhdet kahvit juotiin matkan varrella ja tyrkättiin taas autolle vauhtia.
Illalla saavuimme Czestochowan kaupunkiin 11 tunnin ajon tai paremminkin matelemisen jälkeen. Kaupunki sijaitsi noin 100 km Krakowasta Pohjoiseen päin. Turistivirralla mitattuna kaupunki on Puolan tärkeimpiä. Czestochowassa sijaitsee Jasna Goran luostari, joka on Mustan Madonnan koti. Tätä Madonnaa saapuu vuosittain katsomaan neljä miljoonaa turistia kahdeksastakymmenestä maasta. Ja me olimme nyt osa näitä lukuja.
Yöpaikka löytyi ihanan helposti luostarin vierestä. Se oli valtavan suuri luostari-hotelli, jossa oli niin puhtaat, siistit, hiljaiset ja valkeat huoneet, että lähes itketti. Pehmeät sijatut vuoteet ikonien alla näyttivät turvapaikalta ja palalta taivasta sen edellisen hirvityksen jälkeen. Me jätimme lapset sinne pesuille ja lepäilemään ja lähdimme etsimään ruokaa.
Oli ihana kävellä pimeässä illassa luostarialueen läpi. Vastaamme käveli munkkeja ja nunnia. Pappeja pitkissä kaavuissaan. Puistoalueen jälkeen pääsimme kaupunkiin ja siellä teimme tilausta ensimmäisessä pizzeriassa kadun varrella. Mies metsästi juomia ja minä odotin. Nautin tuoksuista ja tarkkailin ihmisiä. Valmiiden pizzojen kanssa kuljimme takaisin hotelliin ruokkimaan poikueemme. Puhtaina ja kylläisinä ei tarvinnut unta odotella yhtään. Untamme suojeli pyhät päidemme yllä.
Keskelle unta kuului koputus ovella klo. 8.45. Viittomien avulla ymmärsimme, että huoneiden luovutus olisi viidentoista minuutin päästä. Emme olleet osanneet ajatellakaan. Alkoi melkoinen sutina. Vaatteiden etsiminen, pikasuihkutus, tavaroiden kokoon kasaaminen. Uskokaa tai älkää, me poistuimme hotellista klo. 9 tavaroinemme ja täysissä pukeissakin vielä.
Aikaiset linnut nappasivat madot. Me saimme itsellemme vielä varsin hiljaisen luostarikäynnin. Musta Madonnakin löytyi. Se oli ikoni luostarin kirkossa. Ikonin Mariasta ja Jeesuksesta maalasi perimätedon mukaan apostoli Luukas. Ikonia säilytettiin ensin Jerusalemissa, sitten kotikaupungissamme Kostantinopolissa ja 1400-luvulla se saapui Puolaan. Ikonin sanotaan tekevän ihmeitä ja siksi saapuu nämä miljoonat ihmiset rukoilemaan sen eteen elämänsä tuskaa. Toivomaan, että onni kääntyy ja asiat järjestyy.
Taaksemme jäi Czestochowa, Madonna ja Jasna Gora. Edessämme odotti Oswiecim.
5 kommenttia :
Pitämäni netti- ja blogitauon jälkeen olen matkannut tänään kanssanne siellä sun täällä ihan hengästymiseen asti. Kuvat olivat upeita, samoin tarinat. Huomisen työpäivän vuoksi en ehtinyt vielä mitään kommentoida, mutta palaan tällä viikolla uudestaan blogiisi... Joitakin kysymyksiä ja ajatuksia on matkanne varrelta, mutta niihin myöhemmin, sillä nyt vielä pyykit koneesta kuivumaan ja kiireesti nukkumaan. Herätyskello soi joka arki- ja työaamu klo,05.00. t: Tiina
Ps. Olen myös käynyt Puolassa vuosia sitten, kun veljeni perheineen asui siellä joitakin vuosia työasioiden vuoksi.
Hurjaa, kuinka paljon te olette ehtineet nähdä ja kokea. Ja miten paljon tiedät asioita, minä aina unohdan kaikki faktat pian matkan jälkeen.
Kuulostaa ihanalta tuo luostarivierailu. Minä olen heikkona luostareihin. Viihdyn hiljaisuudessa.
Tiina: Olenkin kaivannut sinua! Mutta hyvä kun osasit paastota. Täällähän nämä ovat odottamassa. Seuraavan reissun ajan taidan itsekin olla bloggaus-paastossa, joten sitten tasataan. Ui mikä aika herätä. Toivottavasti akkusi ovat latautuneet!
Kirjailijatar: Se oli ihana luostari ja olisit nähnyt sen hotellin. VALTAVAN suuri. Käytäviä risteili sinne ja tänne ja ne huoneet niin simppelit, että siellä oli pakko levätä. Muisteluun auttaa kyllä matkapäiväkirjat. Lunttaan sieltä ja loput googletan tai katson matkakirjoista. Tiedätkö: yksi unelmani olisi päästä vanhaan Valamoon. Suoranainen pakkomielle.
Aikainen herätys johtuu siitä, että yritän ehtiä työpaikalle klo.07.00, vaikka työaika alkaa klo.07.45. Viihdyn TYHJÄLLÄ terveysasemalla; luen sähköpostit, teen rästihommia ja kirjallisia töitä. Aamuihin kuuluu myös se, että kuuntelen YLE Puheelta radiosta Matti Rämöä, kun hän lukee kirjaansa Rengasrikkoja Saharassa. Luulen, että pitäisit siitä ! Googleta joskus Ylen Elävästä Arkistosta, kun on aikaa. Mutta nyt työt kutsuvat... Hauskaa päivää ! Täällä sataa VETTÄ ; yök ! t: Tiina
Tiina: Minä kuulun niihin, jotka vitkuttelevat viimeiseen asti pedissä. Inhoan aamuja! Tuo ylen arkisto toimii täällä aika huonosti, mutta täytyypä joskus koettaa....
Lähetä kommentti