"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 29. marraskuuta 2012

351. tarina (Istanbul, Muharram ja Aşure)

Islamilaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi on nimeltään Muharram. Se on muslimien mukaan yksi neljästä Allahin mainitsemasta pyhästä kuukaudesta. Kuukauden ajankohta vaihtelee ja tänä vuonna olemme keskellä Muharramia juuri parasta-aikaa. Osa muslimeista pitää paastoa tässä kuussa, tapojen vaihdellessa eri suuntausten välillä. Erityisesti Muharram näkyy shiiamuslimien parissa, joilla paastoon saattaa sisältyä myös itsensä pieksemistä.  Näin he muistavat Hussein Ibn Alin kärsimyksiä. 

Istanbulissa Muharram ei liiemmin näy, kunnes saapuu kymmenes päivä eli Ashure. Silloin alkavat ovikellot soida. Kodeissa on keitetty aşure-keittoa jota kuuluu tarjota naapureille ja kutsua ihmisiä keitolle kotiin. Eilen saapui alakerran tädin keitokset maisteltavaksemme, tänään olen ollut ystävälläni perinteisellä aşure-vierailulla ja hetki sitten saapui seinänaapurin lämpimät keitokset iltapalaksi.

Aşure tunnetaan täällä myös nimellä Nooan keitto. Tarinan mukaan Nooan perhe valmisti ensimmäisen aşuren arkin kalahdettua Araratille. Silloin etsittiin arkista kaikki loput mukana olleesta ruosta ja näin valmistui tämä turkkilainen versio meidän sekahedelmäsopastamme. 

Aşuren valmistus alkaa illalla ainesten liottamisella. Tänä aamuna ystäväni oli aloittanut keiton teon kuuden jälkeen. Se kiehui kaasukeittimellä keittiön lattialla suuressa padassaan monta tuntia. Ensin sinne pistettiin vehnänäjyvät. Niitä seurasi erilaiset pähkinät ja lopuksi kuivatut hedelmät. Sisältö vaihtelee keittäjän mukaan, mutta suunnilleen keitos sisältää noin kaksitoista ainesta. Mausteena sokeria ja hippunen suolaa. Ja päälle kanelia.






Iso pata hupenee päivässä. Vieraita tulee koteihin pitkin päivää keittoa maistelemaan ja loput kuljetetaan naapureille. Päälle ripotellaan kanelia ja koristeeksi granaattiomenansiemeniä. Ja eikun syömään ja äänestämään, että kuka keittää alueen parhaimmat aşuret!

Tässä yksi ohje kokeilunhaluisille:

3 lasillista vehnää (nämä ovat sellaisia jyvä- tai raemaisia)
Puoli lasillista kutakin näistä: riisiä, kikherneitä, kuivia papuja ja rusinoita
10 kpl kuivattuja viikunoita ja aprikooseja
muutama pala appelsiinin kuorta
2-4 vesilasillista sokeria (kokeile mieluummin vähemmällä ja lisää maun mukaan)
Lasillinen hasselpähkinöitä
(Lasillinen ruusuvettä)
1 tl suolaa


Pese illalla vehnä, riisi, kikherneet ja kuivat pavut. Laita riisi ja vehnä sekä kikherneet ja pavut yöksi veteen likoamaan. 

Laita aamulla kattilaan vehnä, riisi ja pieniksi paloiteltu appelsiinin kuori ja lisää päälle 10 mukillista vettä. Keitä kunnes vehnä alkaa hajoamaan. 

Lisää hyvin esikeitetyt kikherneet ja pavut keitokseen ja anna niiden kiehua hetki yhdessä. 

Lisää sokeri vähitellen ja jatka keittämistä. Kohta voit lisätä myös pestyt rusinat ja pieneksi leikatut aprikoosit sekä suolan.

Kymmenen minuuttia ennen keitoksen liedeltä ottamista lisää vielä pieneksi paloitellut viikunat.

Ota keitos pois liedeltä ja lisää ruusuvesi ja pähkinät. Anna keiton levätä noin puoli tuntia kannen alla.

Tarjotaan kanelin, granaattiomenan siementen ja hasselpähkinärouheen kanssa. 


Aşuren lisäksi elämääni on tällä viikolla kuulunut kahdeksan lapsinen perhe. Puolet on omia ja puolet lainassa työmatkalle lähteneeltä ystäväperheeltä. Meillä on mennyt tosi hienosti, mutta kyllä tämä on sen verran työllistänyt, että ei ole tullut liikoja netissä surffailtua ja blogia päiviteltyä:). Huomenna odotamme hoitolasten vanhempia takaisin tulevaksi, joten loppusuoralla ollaan tässä urakassa. 

Sämpylätaikina on kohonnut tämän kirjoittamisen ajan, joten nyt lähden leipomaan lämpimäiset iltapalaksi...

15 kommenttia :

Lissu kirjoitti...

Hieno tapa keittàà iso kattila kaikkia varten! Nàyttààkin herkulliselta, mutta tuo sokerin mààrà mietityttàà... Mukavaa ilta (keino)àidille!

Jael kirjoitti...

En ole koskaan syönyt asurea,mutta viime viikolla poikkesin pikaisesti Tel Avivin vanhassa eteläosassa olevaan ravintolaan,jonka perusti 90-luvun lopussa tänne Izmiristä muuttanut mies.Huomasin,että siellä oli ruokalistalla myös tuota asurea,en tosin tiedä onko ihan saman reseptin mukaan tehty.

Jael kirjoitti...

Ja huh,onpa sinulla ollut iso katras tällä viikolla! Sämpylät varmaan maistuivat;D

A kirjoitti...

Tuo acuret näyttää jonkinlaiselta sekahedelmäsopalta...;))

Nyt sait kokeilla oikean suurperheen äidin elämää, mutta onneksi ei ollut pitempiaikainen pesti;D

Oikein hyvää adventin aikaa, Mine!<3333

anumorchy kirjoitti...

Ompa sinulla nyt ollut ruokittavia!
Mina olisin varmaan ihan paniikissa Tuollaisen lauman kanssa.Huh!

Sampylatkin varmaan maistuvat!

Mine kirjoitti...

Lissu: Oikeassa ohjeessa oli 6 lasillista sokeria, mutta en voinut uskoa sen olevan totta??? En siis ole itse koskaan tehnyt, sillä naapurit tosiaankin pitää meidät asuressa:).

Yaelian: No, siellähän voit käydä kokeilemassa. Luulen, että resepti on melko sama, mutta jokaisella on oma pieni kädenjälkensä sen lopputuloksessa.

Aili: Minullekin siitä tulee mieleen sekahedelmäkeitto. Hyvin se meni tämä lastenhoito, illalla odotetaan vanhempia tulevaksi.

Anu: Maistui sämpylät ja onneksi on maistunut muukin ruoka. Nämä olivat helppoja hoidettavia. Ja omilla riitti kavereita eikä ollut tekemisen puutetta.

pikkujutut kirjoitti...

Perinteet, ne perinteet. Teidän keitto on hedelmäinen, täällä niistä ei ole tietoakaan. Keitto on hyvin litkuista. Kattilat ovat yli 100 litran suurkeittiökattiloita, joita ulkotulilla keitetään ja katsellaan sivusta kellä naapurilla kiehuu myös. Keittoa ei koristella vaan on hyvin, no sitä litkuista.

Meillä nousi sinun sämpylätaikinasi eilen illalla myös-joku ei ollut huolehtinut leipää pöytään, joten joutui sitä itse vääntämään.Sen siitä saa kun leijuu ilmoissa lasten saatua hyvät arvostelut. Paluu arkeen on konkreettinen :).

Rauhaisaa viikonloppua!

Mine kirjoitti...

Pikkujutut: Onko se edes hyvää litkua?


Toivottavavasti sämpylät maistui. Tällä kertaa uunissa on pannarit. Odotamme hoitolasten vanhempia tulevaksi...

Leena Lumi kirjoitti...

Așuren rooli on hyvin tärkeä Shafakin kirjassa Kirottu Istanbul;-)

Taidan valita sinisimpukat ja kuhan. Tänään olin lounaalla ystäväni luona ja nautimme suppispiirakkaa, homejuustoja päärynöillä, vihreää salaattia ja jälkkäriksi kahvia ja rahkaomenakääretorttua. Ai niin ja aivan jumalaista puolukkaglögiä, johon hän oli keksinyt aivan lumoavia mausteita.

Mutta onhan Suomessakin mämmi...

Leena Lumi kirjoitti...

PS. Kun katsoin sen pitkän Istanbul -ohjelman, jossa oli paljon Shafakin haastattelua, siksi siis sen katsoin, niin minua ihastuttivat turkkilaiset leivonnaiset. Minä varmaan söisin niitä hulluna ja turpoaisin kuin joulupukin muori. Kaikenmaailman piiraita etc.

Mine kirjoitti...

Leena: Nämä täkäläiset makeat on TOSI makeita. Jopa tällaiselle sokerihiirelle kun minä, ne alkavat nopeasti tökkäämään. Baklavaa ei pysty syömään kuin yhden palan, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sen sijaan pullaa pystyn hyvinkin syömään vaikka kolme yhdeltä istumalta. Näin ollen en syytä lihomisestani Turkin makeita, vaan ihan omien kätteni tuotoksia.

Nyt olen ollut herkkulakossa. Huomenna täytyy ehkä sortua yhteen joulutorttuun?

Anonyymi kirjoitti...

Hui ! Tämä soppasi jäisi kyllä minulta syömättä...Aineiden yhdistelmä sokerilla kyllästettynä tai siihen hukutettuna kuulostaa (ja ehkä maistusi) oudolta ! Perinteinen riisipuuro + sekahedelmäkiisseli kyllä tekisi kauppansa; olenkin kutsunut meille puolessa kuussa ystäviä + sukua joulun alus puurolle ja torttukahveille sekä juhlistamaan isotyttöjen + miehen syntymäpäiviä - kaikkia jälkikäteen.

Ompas teillä ollut "täysi" viikko ! Työtä, mutta mukavaakin ? Ajattele, jos omia lapsia oli kymmenen tai yli ! Keski-Suomessa on paljon isoja perheitä, joissa lapsia voi olla jopa 15-16. Siinä täytyy olla vahva usko + vakaumus sekä melkoinen organisaattori, että arki sujuu. Tietääkseni vielä hyvin sujuukin ! Minä en kyllä selviäisi moisesta arjen pyörityksestä; mieti sitä kenkin määrää eteisessä tai vaikka lakanapyykkiä... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: itseasiassa se maistuu suurimmalle osalle suomalaisista oikein hyvin.

Luulen, että tuo suurperheen arjen sujuminen johtuu siitä, että siellä on monta tekijää. Isommat laitetaan vahtimaan pienempiä ja jokaisen täytyy tarttua kotitöihin. MInusta on jokaisen lapsen myötä elämä jollakin lailla helpottunut. Uskon siis siihen, että ison porukan kanssa voisi onnistuakin. Mutta ei todellakaan tällä eteisellä:D. Kenkä- ja laukkuröyhkiöt olivat ihan hallitsemattomia viime viikon. Onneksi toivat omat lakanat tullessaan:D.

Kirjuri kirjoitti...

Kiitos houkuttelevasta reseptistä, tuota haluan kokeilla :-)

Blogisi kuvat ovat niin vaikuttavan ja mykistävän loistavia että kaikki mahdolliset kommentit katoavat mielestäni... vaikka täällä on paljon asiaa eri uskonnoista jotka minua kovasti kiehtovat :-)

Mine kirjoitti...

Kirjuri: KIva, kun jätit merkkiä käynnistäsi. Toivottavasti Asure onnistuu...