"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 21. marraskuuta 2013

579. tarina (Se toinen pöytä)

Täällä olisi tarjolla valoa ja lämpöä. Kaipaako kukaan? 23 astetta ja suorastaan keväiset kadut. Jätin auton huoltoon mäen alle ja huristin taksilla ylös kukkulalle. Oli vuorossa se toinen pöytä. Emäntään törmäsin tosin jo kadulla, jossa hän kiersi ovelta ovelle keittoa jakamassa.





Ovesta löyhähti hyvä, lämmin ja hellä. Keittiössä kuhisi sukulaisia ja naapureita. Yhteisen syömisen lisäksi kun se juttu on myös yhdessä tekeminen. Keittoa oli keitelty nelisen tuntia. Kyykytellen valmistui juuri poğaçoja. Liesi odotti kanoja ja riisiä. Salaatti oli suunnitteluasteilla. Mutta vieraat on  hyvät ja istuu, nyt aloitetaan aşurella.





Lisätään keittoon kanelia maun mukaan ja päälle granaattiomenan siemeniä. Syön sujuvasti. Ovesta lappaa lisää väkeä ja annamme paikkamme sitä mukaan seuraaville. Uunituoreet poğaçat on päivän makunautinto. Naapurin naisetkin on tullut tutuksi, mutta nyt tutustutaan heidän äiteihinsä ja sukulaislapsiin. Yritän pysyä kärryllä sukulaissuhteissa. Tässä teillekin sukulais-oppitunti turkin kieleen:  amca - setä, dayı - eno, hala - isän sisko, teyze - äidin sisko, yenge - enon tai sedän vaimo, enişte - lanko, bacanak - vaimon sisaren aviomies, baldız - käly.




Poskisuudelmia toista kymmentä. Minä olen se hassu ihminen sitten siellä Suomessa, joka ylittää  toisten rajat ja tulee liian liki. Olen kameleontti, jolla on kuitenkin rajansa. Teeskentelemään en rupea, mutta huomaan omaksuvani ilmeitä ja eleitä, olemisen tapaa.  En ahdistu, vaikka mummo haluaa pitää kädestä vierekkäin istuessa tai ystävä haluaa silittää hiuksiani. Toisaalta vaadin välillä päästä tyhjiöön, jossa kukaan ei koske, puhu eikä halua minusta mitään. Minusta tuntuu, että joiltakin turkkilaisilta sellaisen tarve puuttuu aivan kokonaan.



Kävelen paisteeseen ja kuvaan teillekin siitä vähän. Istun minibussiin ja hurautan hakemaan auton. Siellä se seisoo huollettuna ja puhtaaksi pestynä. Eteen on jätetty pussukka karkkia, jotta rouva on vaan hyvä ja ajaa kotiansa. Istanbulin autohuoltoakin minulle muuten tulee ikävä, sen unohdinkin listaltani.

Mutta nyt meillä on kuopuksen kanssa äiti-tytär hetki. Meinaamme tehdä hänen huoneeseensa joulusiivon. Kirjahylly, sängynaluslaatikko ja koulupöytä - täältä tullaan. Se on kumma miten siivouskin on lapsesta ihanaa, kun siihen liittyy sana joulu-.

16 kommenttia :

Kikka N kirjoitti...

Kyllä kaipaisi lämpöön nyt juuri: -10C ja pimeää...Hrrr...

Petra kirjoitti...

Monelta turkkilaiselta se oman ajan haluaminen puuttuu, miehen perheen naiset on sellaisia, eivat ikina halua olla hiljaa tai yksin. Turkin opettamaa on minullekin se etten kavahda yhtaan vieraidenkaan iholle tulemista, minusta on kivaa kun halataan, pussataan ja silitellaan. Ihan kasittamatönta kun on nain lammin, meilla on joka paiva liikaa paalla kun en vain usko etta siella on niin lammin.

Pepi kirjoitti...

Lähetä tänne vaan se kaikki autinko, kiitos :D
Eikä lämpökään pahitteeksi olisi! Tänään tuli lunta jalkarätteinä, pysyi maassa ja muuttui lopulta loskaksi...nyt en tiedä mitä sataa vai sataako tai miltä maa näyttää, olen viihtynyt tuijotellen takkatulta !

Turkkilaisille on täysin käsittämätöntä että joku voi asua yksin, nukkua yksin, syödä yksin, olla koko päivän hiljaa - ja nauttia joka hetkestä :)
Suotakoon se meille pohjolan mörökölleille!

Jael kirjoitti...

Minäkin pidän tuosta halaamisesta;D
Talvi oli ja meni tällä kertaa sillä jo nyt iltapäivällä täälläkin oli lämmintä ja viikonlopuksi luvattu normaalia lämpimämpää,pöh!
Kivat kuvat vierailusta ja yhteisestä tekemisestä:)

Mine kirjoitti...

Kikka: No, nyt lähetän täältä lämpöä, katsotaan tuleeko perille?

Petra: Tuokin ystävän äiti oikein loisti, kun väkeä lappasi oven täydeltä. "On niin ihanaa, kun on porukkaa." Minustakin on ihan kiva olla porukassa, ei siinä mitään. Ja halailija olen ollut jo ennen Turkkiin tuloa.

Pepi: Täältä lähti lähetys, ainakin 10 astetta ja todella kirkasta paistetta. Jos jäisi matkalle, niin ei hätään. Onhan sinulla TAKKA:).

Minusta on käsittämätöntä, että joku ei kaipaa yksinäistä hetkeä ja hiljaisuutta. Minä kaipaan vuosi vuodelta enemmän. Sitten taas jaksan olla sosiaalinen.

Jael: Meillä kuulema muuttuu sateiseksi. Saattaa ollakin, sillä pääni on nyt oirehtinut viime päivät ja tänään kuopuskin valitteli päätään kotia tullessa.

anumorchy kirjoitti...

Minusta tuo halailukin Suomessa oli alkuun tosi outoa, olinkan sielta lahtenyt ennenkuin se tuli muotiin.

Toisaalta silla valilla olin oppinut poskisuukottelemaan taalla Israelissa, joten se halailu upposi vahan helpommin:).

Taalla ei juuri kadesta pidella ja silitella mutta ei minulla ole mitaan sita vastaan.

Mutta omaa aikaa ja yksinoloa pitaa olla valilla. Joka paiva! Nyt sita onkin yllinkyllin, kun mieskin on lahes aina iltaisin toissa.

anumorchy kirjoitti...

Enka ymmarra sellaisia ihmisia jotka eivat voi yksin olla, minusta se on ihan vamma!

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Varmaan hieno kokemus. Ja ruokia, oi, minkälaisia!

Mine kirjoitti...

Anu: Minä huomaan oman ajan tarpeen kasvavan koko ajan. Ehkä vuodet lasten kanssa ovat kerryyttäneet omanajanvelkaa? Myös hälinänsietokyky vähenee. Toista se oli silloin, kun tuntui, että elää sirkuksessa:).

Helmi-Maaria: Täällä nähdään vaivaa vieraiden eteen.

A kirjoitti...

Minusta tuntuu, että turkkilaiset ovat hyvin lämpimiä ihmisiä:)

Hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, Mine!♥

Mine kirjoitti...

Aili: Turkkilaiset ovat hyvin lämpimiä ja sosiaalisia ihmisiä. Hyvää viikonloppua myös sinne Pohjolaan!

Anonyymi kirjoitti...

Lämpöiseltä ja lämmittävältä näyttää myös tuo soppa! Taas barbunya-soppa vai mikä? Siihenkö tupsautettiin vielä kanelia? Paljasta kaikki salat!
Toivoo - myös sosiaaliseksi erakoksi tunnustautuva -
Suometar

Anonyymi kirjoitti...

Löysinkin jo reseptisi - kiitos!
Suometar

Mine kirjoitti...

Suometar: Hups, minä unohdin nämä viestisi tässä kaiken keskellä. Onneksi olit noin omatoiminen ja reseptitkin löytyi. Kyse on siis asure-keitosta ja sitähän on niin montaa lajia kun on sen keittäjääkin. Toisilla sakeampaa ja toisella juoksevampaa.

Cheri kirjoitti...

Eri kulttuureissa intiimi suoja-alue on eri kokoinen, Suomessa se on aika suuri vähän vieraampien ihmisten kanssa. Ihana kohtaaminen keittiössä.

Mine kirjoitti...

Cheri: Me olemme Turkin kanssa monessa suhteessa vähän ääripäissä. Tosin itse huomaan olevani niistä suurimmassa osassa Turkin kanssa samaa mieltä. Mieluummin muut, kun vaan minä, minä, minä. Mieluummin halaus, kun ovenpielestä sanottu: Moi. Mieluummin siistinä ravintolaan, kun tuulipuvussa. Jne.