"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 30. tammikuuta 2014

620. tarina (Virkistystä mökkihöperölle)

Voi miten vaikeaa onkaan saada itseään liikkeelle silloin, kun ulkona on kylmää ja märkää. Olemme lomalaisten kanssa ehtineet saada jo monta mökkihöperyyskohtausta. Tänään minulla oli onneksi asioita Euroopan puolelle, joten siinä samalla päätin käydä "pääntyhjennyskävelyllä". Eminönün satamasta lähdin pistelemään rantaa pitkin. Tuuli tuiversi ja ilma oli kertakaikkisen kolea ja kylmä, mutta samalla niin mahdottoman virkistävä, että teki mieli hypellä ilosta. 





Joku mies hääräsi tuolla katottomassa pömpelissä ja ulkona loimusi nuotio. Toivon, että hän ei asu siellä!?



Varokaa matalaa vettä.

Rannasta nousin ylöspäin kohti Sultanahmetia, mutta kävin hieman koukkaamassa pidemmän kautta. Olin näet aika kultturelli tänään. Siitä kuulette huomenna. Tänään pysytellään vain näissä teiden varsissa ja suljetuissa ovissa. Tulisi muuten niin pitkäksi tämä selostukseni.





Turistit ovat kaikonneet. Ohitseni kulki vain muutama korealainen ryhmä. Oli hauskaa omistaa itselleen nämä kadut. Harmaalla ilmalla alueen ränsistymisaste tuntui suuremmalta, kun aurinkoisena.  Omistin tämän kävelyn omille ajatuksilleni ja tein suunnitelmaa lomalaisten virkistämistäkin ajatellen. Huomenna elokuvia, maanantaina juhlapukuja ja ensi viikon lopulla luistelua, jos suinkin vain järjestyy.









Egyptiläisellä basaarilla käyn tinkaamassa kuppeja. Ei minulle, vaan kaverille kanssa. Sain ne neuvottelujen jälkeen samaan hintaan, jolla itse ostin ennen vuoden vaihdetta. Ihastelin myös käsin maalattuja kaakeleita ja ostinkin yhden lasten vessaa silmällä pitäen. Tulppaani-allas, sen päälle valkoiset peruskaakelit ja yksi tulppaanilaatta johonkin kohtaan Istanbulista muistuttamaan. Tuo sini reunainen, jossa on punaiset tulppaanit. Se olkoon tammikuun ostokseni. (Kuinka kävikään älä osta mitään kuulle?)





Talo on hipihiljaa. Kaksi pienintä lähti yökylään kaverille. Kakkonen lähti isänsä kanssa heitä viemään  ja käyvät tullessa tietokonehuollon kautta. Esikoinen on vetäytynyt omiin oloihin ja äiti taitaa nyt lukea mitä maailmalla on tänään tapahtunut. 

14 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Pakkanen paukkaa nurkissa; kylmä on luihin ja ytimiin asti... Jostakin syystä myös etuhampaillani on ollut kylmä ? Olenkohan tulossa hulluksi...

Laatat ovat huikeita ! Teit hyvän valinnan; itse en olisi osannut valita tai päättää; ehkä olisin ottanut kaikki...

Hauskaa, että mielesi (mielenne) tekee jo selvästi matkaa tänne Suomea kohti...

Hyvää ja Hauskaa Lomaviikkoa Koululaisille ! t: Tiina

Pepi kirjoitti...

Ihanat kipot :D Kiitos!! ...ja meilaillaan tässä kun ehditään.

Aika huikeita nuo rakennussysteemit, katsoin tuota yhtä keltaista uudehkon näköistä rakennusta - onko se toisiaan jonkun vanhojen perustusten -jollei peräti vanhojen seinien- päällä?? Näyttää siltä, että jos yhden kiven ottaa pois niin koko rakennelma sortuu! Olis aikamoinen tunne nukkua tuollaisessa viritelmässä. Ja tuo talo(?) joka näyttää kasvavan muurista ulos tummana hirsimöykkynä, verhot sievästi ikkunoissa - siinäkin kaiketi asutaan.....voi hyvä sylvi!

Kelin puolesta vois sanoa, että onnekisi ei tarvitse joka päivä kadehtia teidän keväisiä kelejä, täälläkin pysytään tiukasti pakkasen puolella.
Ja minä yhtä tiukasti neljän seinän sisällä taas puhekiellossa.

Kirsi kirjoitti...

Voi mitä kaakeleita ja kippoja!!!Ne on niiiiin kauniita...haluan niitä heti kesällä lisää;)Ei ole ilmoissa kehumista täälläkään...pureva viima ja viikonloppuna on luvattu reilua lumisadetta...ehkä pääsee kuvaamaan kaunista valkeaa luontoa?Mukavaa loman jatkoa perheenne koululaisille!!

Jael kirjoitti...

Ihanat nuo kipot ja kaakelit.Noista kipoista tulee hieman mieleen armenialaisten työt Jerusalemissa.
Meillä se kylmä (tai melkein kylmä)ja märkä kesti tasan puoli päivää.....

Allu kirjoitti...

Kun mainitsit tuossa elokuviin menosta, oletko sattunut näkemään Halam Geldi nimisen elokuvan? Täällä on viime päivinä kirjoitettu siitä paljon ja muutenkin turkkilaisLAPSIEN pakkoavioliitoista, joista kuulemma yli 80% lukutaidottomia. Yksi 14v oli tehnyt itsemurhan joku aika sitten.

Tuulia kirjoitti...

Mielenkiintoinen kävelylenkki. Kujia, taloja, ovia... hiljaiselta näytti. Muut sisällä, sinä kujia kuljit.
Kauniita nuo laatat, jää kiva muisto.

Mine kirjoitti...

Tiina: Laattojen hinnat oli sen verran hyvää realiteettiterapiaa, että oli selvää ostaa vain yksi:D. Muutto tekee sen, että mielessäni on jatkuva lista asioista, joita haluaisin ostaa täältä ennen lähtöä. Sitten ei enää tulla täältä mitään hakemaan. Haluaisin, että Turkki näkyy kotonamme jotenkin.

Pepi: Ei tarvitse kadehtia meidän kelejä, ei. Ilma on hyytävän ankea. Ihan normaali talvikeli tosin, mutta kun välissä oli muutama niin keväisen lämmin viikko,on paluu arkeen tosi nihkeä.

Kirsi: Onhan ne vähän sellainen loputon suo. Aina voisi ostaa jotakin lisää…. Toinen on kaikenlaiset lyhdyt yms. niitäkin silmäilen uudelleen ja uudelleen. Kodin lamppuasiat onkin mietinnässä. Yhdet kivat löysin, mutta hinta ei ollut ollenkaan mukava…

Jael: Täällä on pitkät perinteet kaakeleiden ja muunkin posliinin maalauksesta. Jatkuva ihailuni aihe.

Allu: Enpä ole nähnyt, mutta katsoisin mielelläni. Idässä varmaan tyttöjä vielä naitetaan lapsina. Hurjaa hommaa. Avioliiitto käsitteenäkin on monelle hyvin eri, kun mitä se on meille.

Tuulia: Kelikin tekee sen, että paikalliset ei mene pihalle jos ei ole ihan pakko. Savut vaan tuprusi piipuista.

hietzu kirjoitti...

En vain jaksa olla ihastelematta tuota kaunista ja runsasta koristelua noissa astioissa ja kaakeleissa. Noissa on vähän samanlaista satukirjamaista kauneutta kuin Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelemissaan Taika ja Satumetsä astioissa. Tuollaiset runsaskoristeiset yksityiskohdat istuisivat tosi kauniisti mausteeksi skandinaaviseen yksinkertaisuuteen.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Minäkin jaksan ihastelle, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Ostoslistalla on vielä Elämänpuu-kaakelitaulu. Siinäkin vain oikean vihreän sävyn löytäminen on hieman haastavaa...

Saga kirjoitti...

Minulla on kuva ihan samasta kohtaa, kun tuo kahdeksas kuvasi. Siellä sisäpihalla istui lipun alla hymyilevä rouva ja kysyin lupaa ottaa kuvan. Hän pyyti minut pihaan ja tarjoili teetä :)

Nuo kaakelit on kyllä tosi kauniita, hyvän valinnan teit.

Cheri kirjoitti...

Upeita kippoja ja kaakeleita, sekoaisin varmaan tuollaisessa myymälässä :)

Mine kirjoitti...

Saga: Nyt oli niin kylmät kelit, että kaikki oli visusti sisällä. Kahvit sain kyllä laattakaupassa, joten ei mennyt kuivin suin tämäkään reissu:).

Cheri: On ne niin kauniita, että edessä on aina runsauden pula.

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen täällä ihailemassa työsi jälkeä.. Noi matot on kyl kauniita.. :) t. Pirjo

Mine kirjoitti...

Pirjo: Kiitos, että työni jälkeä:). Kyllähän tämä välistä ihan työstäkin käy.