"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Jottei tapahtuisi sukupuolista syrjintää

Jottei tapahtuisi sukupuolista syrjintää, päätin kuvata teille tällä kertaa 'tämän päivän sedän'. Istumassa siinä kaikessa rauhassa ruohottuneen tontin kulmaan raahatulla tuolilla. Katsellen juoksevaa kameran kanssa hössäävää naista tietävästi hymyillen.


Hän näytti siltä, kun olisi sanomassa: "Ystäväni, odotahan vain kun tähän ikään pääset ja ymmärrät, että hiljaa hyvä tulee. Elämässä on kaikki oleellinen tässä käden ulottuvilla."

Turkkilaiset kysyvät toisensa tavatessaan; "Mitä sinulla on ja mitä sinulla ei ole." Peshterassa vastaus kuuluu: "Kaikkea on, ei ole yhtään mitään." Sekin tuli mieleen siinä tiellä pappaa katsellessani. 

On viimeinen ilta. Nukkumista vaille aika palata kotiin.

18 kommenttia :

hietzu kirjoitti...

Jee! Setäsarjatkin passaa! :) Vanhemmat ihmiset näyttävät kuvissa mielenkiintoisemmilta kuin nuoret. Ehkä se on juuri se huokuva rauhallisuus,kun ei tarvitse hötkyillä.

Riina kirjoitti...

Ihana tämä täti-setä-sarjasi. :) Hauska idea!

Matkatar kirjoitti...

Ihania nämä henkilökuvauksesi! Minäkin olen sitä mieltä että vanhemmat ihmiset ovat jännempiä kuvattavia kuin nuoret. Minä olen ikävä kyllä vain aika arka ventovieraita kuvailemaan :(

Lissu kirjoitti...

Vanhoissa ihmisissà nàkyy elàmà ja sen viisaudet. 'Minulla on kaikki ja minulla ei ole mitààn. Ihana. Jatkoa henkilòkuviin(kin) odotellen!

Allu kirjoitti...

Hyviä potretteja nämä kaikki kolme.

Anonyymi kirjoitti...

Tämän Herran lähellä on kaikki oleellinen, mitä hän elämässään tarvitsee. Hieno ajatus ! Lähinnä taitaa olla muki kahvia tai teetä ? Ja vielä lähempänä jo pitkälle eletty elämä ? t: Tiina

Sude kirjoitti...

Lisää vaan näitä ikäihmisten kuvia =D Minä tykkään maalata vanhojen miesten ja naisten kuvia tauluiksi, kukaan vaan ei suostu malliksi ja joudunkin täältä netistä etsimään malleja =)
Turkin kieleni on niin pahasti ruostunut. Et viitsisi laittaa turkiksi tuon: " Mitä sinulla on....." ja vastauksen: " Kaikkea on , ei ole.....". En näet ole varma muistanko niitä enää oikein ja eihän sitä koskaan tiedä milloin taas voisin tarvita niitä.=D

Aili-mummo kirjoitti...

Sopisin minäkin tämän sarjasi hahmoksi, ymmärrän hyvin tilanteen.

Kun tuohon on tultu, elämältä ei jakseta enää kovin paljoa toivoa, vaan silloin riittää vähempikin. Onni istua ja ihmetellä ulkona, mieli ei enää tee matkoille.

Kanarouva on tullut myös miesystävää tervehtimään ja kyselemään kuulumisia..:D

Saga kirjoitti...

Paljonpuhuva potretti, siitä voi nähdä paljon ja kuvitella lisää.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Minustakin heissä on oma charminsa:). Heistä huokuu elämän kokemus.

Riina: Se oli nyt extempore-idea, kun latasin lapsille kuvia illan päätteeksi.

Matkatar: Rohkeasti vaan kuvaamaan. Useimmiten ihmiset ovat kuvassa mielellään, ainakin täälläpäin maailmaa...

Lissu: Juuri saavuttiin kotiin omien luo. Suomi-Venäjä matsi menossa. Jatkoa seuraa, kunhan päästään taas kotiarkeen käsiksi.

Allu: Kiitos.

Tiina: Minullekin riittää onneksi usein tuo. Kuppi kahvia, tuoli sellaisella paikalla, josta voi seurata ohikulkijoita ja ihana ilta-aurinko.

Sude: Ne var, ne yok? Herşey var, Hiçbir şey yok.

Aili: Ehkä olenkin joskus ovellasi kameran kanssa:). Onnellinen on se, joka tyytyy siihen mitä omistaa.

Saga: Niin, on kivaa kuvitella ihmisille elämiä:).



sannabanana kirjoitti...

Yritän kuumeisesti ottaa kiinni missaamiani blogipostauksia, kauheasti hommaa ;-) Tämä sinun sarjasi on kyllä aivan mahtava!

Mine kirjoitti...

Sannabanana: Vähän samat fiilikset täällä. Yritin aina illalla unenrajamailla käydä lukemassa, kun muistin miten vaikeaa on myöhemmin ottaa kaikki lukematta jäänyt haltuun:). Ihankun maailma nyrjähtäisi raiteiltaan, vaikka joku jäisikin:).

Sateenkaari kirjoitti...

Kesalla varsinkin meillakin vahassa kaupungissa kavellessa noita pappoja ja mummoja istuskelee varjossa talojen seinustoilla. Nuoriakin kylla, mutta vahemman. Lapset ovat hyörimassa ymparilla. İhanaa on siina kavellessa kuulla ne tervehdykset ohikulkijalle.

Lovviisa kirjoitti...

Oi mikä hurmuri...Ja se mennyt maalima :)

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Ja ilahdun siitä, kuinka näissä kulttuureissa vanhuksille annetaan heille kuuluva kunnioitus ja arvo. Se on monesti länsimaissa päässyt unohtumaan.

Lovviisa: Eikö olekin, ihan halattava!

Petra kirjoitti...

Tama kuvasarja ihmisista on aivan valloittava! Olen tassa nyt jo puolinuokuksissa lukenut blogeja ja postauksia monta tuntia lapi, kivaa olla takaisin taalla blogimaailmassa.

Jenni kirjoitti...

Voi miten ihana kuva. Tätä kuvaa katsellessa tulee miettineeksi millaisia tarinoita herralla olisi kerrottavaksi, varmaan monenmoista. :-)

Mine kirjoitti...

Petra: Tiedän tunteen, siksi yritän ainakin edes silmäillä blogit läpi säännöllisesti, että en jää tulvan alle:).

Jenni: Oli niin kiire, mutta muuten olisin varmaan pyytänyt päästä päiväkahviseuraksi. Siis ihan oikeasti päiväkahviseuraksi:).