"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 14. toukokuuta 2013

449. tarina (Pilko pavut ja keitä niitä padassa)

Bulgarian esitteessä luki vuonna 2004 näin: "Kun Jumalan tuli aika luoda Bulgaria, hän teki siitä pienen maan. Antaen vähän kaikkea: merta, vuoria, metsää, lähteitä ja neljä kaunista vuodenaikaa." Bulgaria on kaunis maa ja luonto tulee vahvasti myös milletin iholle. Kylän reunoilta nousevat vehreät vuoret ja lähtevät metsäpolut. Hevoset syövät ruohoa työpäivänsä alkua odotellessa. "Jos tuosta kävelisi reilun tunnin matkan, tulisi järville," ystävä kertoo. Tekisi mieli kävellä, mutta se jää toiseen kertaan. 



Me ajattelemme automaattisesti, että kommunismi teki Bulgariasta kurjan paikan. Millettini muistelee taas sitä aikaa hyvänä. Jokaiselle oli työtä valtion tehtaissa. Toki kommunismin aika oli henkisesti kurjaa ja piti varoa ilmiantajia. Mutta ei ollut nälkää eikä jatkuvaa puutetta. Laihakin leipä on parempi kun olla ihan ilman leipää.

Täällä koen siis usein ristiriitaisia mietteitä ja muistutan itseäni siitä, että harva asia tässä maailmassa on mustavalkoinen. Tai sinivalkoinenkaan. Bulgaria on vähintään valkovihreäpunainen. Kätkien sisäänsä todennäköisesti kaikki sateenkaaren värit, riippuen siitä keneltä kysyy. 





Palkka niillä onnekkailla, joilla työtä nyt sattuu olemaan, on katugalluppini mukaan noin 15 levaa päivässä. Euroissa tämä olisi noin 7-8€/päivä. Usein perheistä työskentelee vain toinen, joten eri sijoitusvaihtoehtoja ei tarvitse miettiä. "Raha kulkee suoraan kauppaan, eikä riitäkään. Mitä tässä voi tehdä. Me olemme työteliäs kansa, mutta työtä ei vain ole."

Me emme näe puutetta emmekä nälkää. Ystävien kotona pata porisee ja me saamme syödäksemme baklaa eli härkäpapukeittoa. Ohje kuului näin: Pilko pavut ja keitä niitä padassa. Lopuksi maustetaan ja lisätään yugurttia ja valkosipulia. Ja eikun syömään.





Illan hämärässä tapaan mannekiinimummon, kioskin tädin ja kadulla illallista syövän seurueen. Kaikille sopii tulla kuvaan. Juttu syntyy niin helposti ja mutkattomasti. Minä olen kuulema kaunokainen, sokeri ja mannekiini. He ovat minusta ihania, suloisia ja hauskan näköisiä porukoita. Ihmiselle tekisi hyvää käyttää hellittelynimiä siellä Suomessakin, sillä kun tarpeeksi kuulee itsestään kivoja asioita, sitä huomaa alkavansa elämään sanojen mittaisesti. Johan suoristuu ryhtini, syvenee naurun rypyt ja kevyt puna nousee poskille. Peshterassa minun on helppoa uskoa olevani ihan kelpo tyyppi ja rakastettava ihminen. Ja he, he nyt vasta hienoja ihmisiä ovatkin.





Niin, että hyvää ja kaunista päivää teille mannekiineille, kaunokaisille, suloisille, fiksuille ja rakkaille lukijoilleni! Istanbulissa sataa ja Mine suunnistaa kohti kauppaa.

ps. Jos mietitte, että olenko jo näin turkkilaistunut, niin vastaus on: en. En kysynyt kaduilla; "Paljonko saat palkkaa", vaan se jostakin syystä kerrotttiin minulle ilman kysymistä:).

12 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Se on totta, että ei kaikki ole mustavalkoista. Esimerkiksi Itä-Saksan koulusysteemi oli paljon parempi kuin tämä lännen ja sehän on ollut mallina Suomen peruskoulullekin, siellä olivat aikanaan ottamassa oppia.
En ole ennen tajunnut, että Bulgariassa on turkkilainen vähemmistö. Nuo kuvat muuten muistuttaa aika paljon isäni noin vuonna 1970 ottamia kuvia Plovdivin seudulta, vain autoja ei silloin juuri näkynyt.

Pepi kirjoitti...

Ja sinulla on avoimet silmät ja avoin sydän, sinä kaunis ihminen :D

Petra kirjoitti...

Ja taas tuli vetta silmiin, ihania ihmisia, on suuri rikkaus saada huomata ettei maailma ole niin mustavalkoinen vaan jokaisella asialla on kaantöpuolensa ja monesti viela monta muutakin puolta.

Terhi kirjoitti...

Ihana postaus, tuli jotenkin haikea mutta samalla lämminhenkinen fiilis. Ja kuvat toki myös mahtavia. Tuosta baklasta tuli mieleen, että niinhän ne parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia!

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, kiitos tästä ihanasta postauksesta! Selitit hienosti monta tärkeää asiaa..:)))

Maailmssa asuu ihmisiä, erilaisia mutta kuitenkin monessaa suhteessa samanlaisia.<3

Oikein hyvää ja antoisaa viikkoa sinulle.<33333

Anonyymi kirjoitti...

Ensin ajattelin, että kyseiset ihmiset ovat Bulgarian romaneja, vaikutelma niin samanlainen kuin Romaniassa romanien asuttamilla alueilla. Tuntuu uskomattomalta, että Euroopassa vielä tänäkin päivänä osa ihmisistä joutuu elämään puutteessa, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsensa epävarmuudessa huomisesta. Eikä tämä EU:mmekaan tunnu saavan aikaan edistystä ihmisten tasa-arvoisessa kohtelussa.

Keksisitkö mitään tapaa, jolla me blogi-ystäväsi voisimme osallistua hankkeeseesi? T. Anisi

Satu kirjoitti...

Tuo papukeiton ohje oli ehkä maailman lyhyin ruokaresepti. :-D Kunpa kaikki olisi noin helppoa!

Mine kirjoitti...

Allu: Turkkilaiset on suurin vähemmistö, heitä on lähes 10% Bulgarian koko väestöstä. Romaaneja noin 4%. Luulen, että ystävät lasketaan noihin turkkilaisiin?

Pepi: Ja uteliaatkin silmät:). Silloin näkee, kun kehtaa katsoa.

Petra: Juuri niin, ja kuinka monta katsantokantaa. Tulee siinä mieleen, että itsekin voisi vähän välillä tarkistaa, että mistä suunnasta sitä näitä asioita ihmettelee.

Terhi: Ihan totta, mitä sitä turhaan kikkailemaan. Hyvältä maistui.

Aili: Ihmisen tarpeet ainakin on joka puolella samat. Länsimaissa me vaan keksitään uusia. Mitäs sitä ihminen tarvii kun katon pään päälle, vaatetta alastomuuden peitoksi, ruokaa säännöllisesti ja toisen ihmisen, joka mieluummin halii kun lyö.

Anisi: Minä luulen, että milleteissä virtaa romaniveri. Jonkun ajatuksen myötä he ovat romaneja, jotka ovat vuosien saatossa omaksuneet turkin kielen alueen turkkilaisilta.

Minä mietin vielä. Eli jos en saa koruja yms. myytyä tuolta normaaleja kanaviani pitkin, voin pistää blogiin Peshtera-kaupan?

Satu: Tai ajattele, että mitä jos kaikki ON noin helppoa ja me vaan teemme asioihin turhia mutkia?

Jael kirjoitti...

Minäkin sain tietää vasta blogisi välityksellä että Bulgariassa on turkkilaisia,mutta toisaalta;ottomaanithan kävivät sielläkin ja muistona ottamaaneilta vaikutuksia saanut keittiö.
Täällä meilläpäin taas on suosittu juusto,jota kutsutaan bulgarialaiseksi juustoksi;D
Hienoja nuo portrettisi ja ihanaa että ihmiset noin helposti suostuvat kuvaan.

Mine kirjoitti...

Jael: Bulgariassa on tosi hyvää Fetajuustoa, mutta muuten en ole heidänkään juustoihin kovin ihastunut. Olen tosi juustonirso. Minulle kelpaisi vain kermajuustot?

Sude kirjoitti...

Ihan mummokuva, kiitos siitä ♥

Mine kirjoitti...

Sude: Mummot on ihan parhaita:).