"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 21. toukokuuta 2013

454. tarina (Kazım - siskot kyllä auttaa)

Kazım on lähtöisin Mustaltamereltä. Hän syntyi atatürkkiläiseen perheeseen, jossa oli kahdeksan lasta. Neljä tyttöä ja neljä poikaa, jotka ovat edelleen toisilleen kovin läheisiä. "Isä ja äiti olivat järjestetyssä avioliitossa, joka ainakin meidän lasten silmiin vaikutti ihan onnelliselta." Maailma on muuttunut vanhempien nuoruudesta ja kaikki Kazımin naimisissa olevat sisarukset ovat saaneet itse valitan puolisonsa. "Ilman muuta! Sisarukseni ovat valinneet kovin erilaisia puolisoita ja saaneet vapaasti järjestää muutenkin elämänsä. Osa meistä asuu ulkomailla, osa Etelä-Turkissa ja osa täällä Istanbulissa."


Kazım itse on sinkkumies. Siinä on hänen mukaansa puolensa ja puolensa. Hän asuu omassa asunnossaan ja nauttii sen mukanaan tuomasta vapaudesta. Siitä, että saa itse päättää omista asioistaan. "Turkissa on se onni, että sinkkunakaan ei tarvitse jäädä ihan yksin. Sitä on kuitenkin koko ajan oman perheensä jäsen ja yhteys sisarusten välillä on vilkasta." Tilanne ei kuitenkaan ole miehen eikä hänen perheensä mielestä ideaali, vaan sopivan puolison löytyminen on edelleen toivelistalla. Ja millainen sitten olisi sopiva vaimo? "Joku, jonka kanssa omaisimme yhteisen arvomaailman ja maailmankatsomuksen."

Kuinkas sinä sitten selviät, kun sinulla ei ole vaimoa eikä äitiä passaamassa? Olen kuullut, että turkkilaiset miehet eivät tee kotitöitä? "Koneet hoitaa aika monta asiaa ja siivoamaankin oppii, mutta käytän kyllä siivoojan palveluksiakin hyväksi. Ruokaa osaan tehdä ja jos nyt kehtaan tunnustaa, niin siskot on kyllä aika avuliaita auttamaan yhdessä ja toisessa asiassa," Kazımia naurattaa. 


Huivikysymys ei kosketa Kazımia oikeastaan mitenkään. Hänen oma äitinsä käytti huivia, ei uskonnollisesta syystä, vaan siksi, että se oli heidän alueensa tietynikäisten naisten tapa. Siskoista kukaan ei peitä päätään eikä Kazım missään nimessä haluaisi vaimonsa käyttävän huivia. "AKP:n aikana huivin käyttö naisilla on lisääntynyt, varmasti kovin erilaisista syistä. Jotkut käyttävät ehkä huivia miehensä tai sukunsa painostuksen vuoksi, mutta suurin osa omasta vakaumuksestaan. Tähän heille täytyy antaa oikeus, vaikka itse mieluummin näkisin huivittoman Turkin," Kazım tuumaa.


Lopuksi annan Kazımille luvan yleistää. Sinä tunnet minut, joten minkälaisia mielestäsi ovat suomalaiset naiset? "Suomalaiset naiset ovat onnellisen perheen vaimoja ja hyviä äitejä. He ovat vapaita tekemään omia valintoja ja ovat siksi varmoja ja kyvykkäitä ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti." Entä millaisia ihmisiä ovat turkkilaiset? "Turkkilaiset ovat vieraanvaraisia ja sosiaalisia ihmisiä, jotka ottavat jatkuvasti muut ihmiset huomioon elämän valinnoissaan ja arkipäivässä." 


Olen pahoillani, mutta Kazımista ei saa tehtyä naista alistavaa Machoa, vaikka mitä tekisi. Minun on suorastaan mahdotonta kuvitella tätä jatkuvasti hymyilevää ja hyväntuulista ystävääni alistamassa, pakottamassa tai kurittamassa ketään. Sen sijaan hän auttaa mielellään, jos tarvitaan piirtoapua, apua kankaiden valinnassa tai seuraa kävelylenkille. Eikä hän pelkää pukeutua pinkkiin. Työ vaatesuunnittelijana on takanapäin ja edessä on eläkeläisen vapaat päivät. 

Tiesitkö tätä: Turkki on demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Mustafa Kemal Atatürk erotti maan johdon ja uskonnon toisistaan ja vuosien saatossa maahan on kehittynyt vahvat sekularistiset perinteet. Vaikka valtiolla ei ole uskontoa eikä se edistä minkään uskonnon harjoittamista, se valvoo uskontojen välisiä suhteita. Perustuslaki tunnustaa yksilön uskonnonvapauden, mutta kieltää uskonnollisia yhteisöjä osallistumasta poliittiseen toimintaan. Yksikään puolue ei voi siis edustaa mitään uskontoa. Turkki kielsi pitkään hijabin ja uskonnollis-poliittisten symbolien käytön molemmilta sukupuolilta hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa. Nykyinen johdossa oleva islamilainen AKP-puolue on venyttänyt näitä periaatteita melkoisesti, mitä on huolestuneesti seurattu atatürkkiläisissä piireissä. Turkin väestöstä nimellisesti 99% on muslimeja.

28 kommenttia :

Lissu kirjoitti...

Heh, heh! Ihan naimakauppiaanako sinä nyt? Jospa minä olisin nuorempi... Ei taitais sittenkään onnistua - ikävä kyllä - sillä minä olen vannoutunut sinkkuäiti, kuten jälkikasvu minua kuvaa. Mutta jospa jostain tulle söpölle miehelle kumppani löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä mahtaa olla Turkissa eläkeikä? Kovin nuorekkaalta eläkeläiseltä Kazim vaikuttaa. Anisi

Anonyymi kirjoitti...

Kävin kurkistamassa Super Saverin kilpailun voittajan blogia. Mielestäni olisit paalupaikan ansainnut. Mahtoiko eksotiikka, kaukomatkailu ja tämän päivän reppureissaajatrendi ratkaista? Mielestäni olisit voiton ansainnut. Blogisi menee astetta syvemmmälle, asioiden ja ilmiöiden taakse, kertoo herkkyydestä, elämän ihmettelystä ja arvostamisesta. Anna meidän nauttia edelleen blogistasi - ainakin sen tuhannen ja yhden tarinan verran. T. Anisi

Vihreatniityt kirjoitti...

No, nythän tässä ratkeaa kaksi ongelmaa yhdellä kerralla. Et voisi esitellä Dayaa tällä sympaattisele Kazimille?

Petra kirjoitti...

Ihana mies, naista sinun haastattelemista ihmisista valittyy vahvasti sellainen Turkki, jonka mina tunnen, tavallisia ihmisia eika niita kummallisia stereotypioita, joista liikkuu vahan liikaakin tarinoita maan rajojen ulkopuolella. Kazim sisaisti hienosti turkkilaiset ja suomalaiset naiset, yleistyksilta ei voi valttya jos haluaa kuvailla jotakin. Hieno hieno postaus!

Allu kirjoitti...

Minunkin piti juuri sanoa, että naimakauppiaaksiko olet ryhtynyt, mutta Lissu otti taas sanat suusta. Eikös Suomessa ole edelleenkin enemmän naisia kuin miehiä, ehkä sieltä löytyisikin sopiva vaimo. :-)

mizyéna kirjoitti...

Kivoja postauksen aiheita sulla taas!! Mielenkiintoista tutustua paikallisiin ihmisiin. Muslimina toki vähän hätkähdin tuota, että "nimellisesti" muslimimies ei missään tapauksessa halua huivia käyttävää vaimoa. En ole koskaan kuullut kenenkään muslimimiehen sanovan niin. Aika surullista minun näkökulmasta katsottuna kuten Turkin tilanne Islamilaisesti muutenkin.

anumorchy kirjoitti...

Nayttaa oikein mukavalta miehelta!

Ei taida olla kovin yleista siella etta pysytaan sinkkuna tuohon ikaan asti?

Sude kirjoitti...

Aijaijai =), kyllä olisi Kazimilla vientiä jos Suomeen eksyisi. Kelpais varmaan hyvinkin monelle suomalaisnaiselle =)

Anonyymi kirjoitti...

turkissa on miljoonia miehia jotka pitavat itseaan muslimeina ja jotka eivat halua naistensa pitavan huivia. itse tuntemistani miehista 99% ei hyvaksy huivia.
miten turkin tilanne on islamilaisesti "huono"? taalla asuvana, muslimiperheen jasenena, en ymmarra tuota mizyenan kommenttia.

mizyéna kirjoitti...

Anonyymi, on tosi surullista kuinka uskonnon säännöt unohdetaan eikä niitä edes hyväksytä. Maallinen elämä vie ihmiset niin mennessään. Niin se on täälläkin mutta ei onneksi ihan tuossa mittakaavassa asti, että valtiokaan ei enää tunnusta mitään uskontoa tai että huivin käyttäminen olisi jopa kielletty. Itse en suostuisi edes asumaan maassa missä en saisi noudattaa uskontoani kaikin tavoin ja itseasissa minun olisi kielttyäkin asua sellaisessa maassa.

anumorchy kirjoitti...

Mutta kylla taytyy antaa vapaus olla myos noudattamasta uskontoansa, jos henkilo ei sita halua, ja antaa se vapaus hyvilla mielin eika surren. Mita sellaisen henkilon sitten pitaisi tehda? Muslimi ei taida voida edes "erota kirkosta" samoin kuin ei juutalainenkaan.

Mine kirjoitti...

Lissu: En kyllä ajatellut tätä myyntipuheena, mutta jos varteenotettavia vaihtoehtoja rupeaa ilmestymään, niin...

Vihreatniityt: Me OLEMME samaa ystäväpiiriä, joten...

Petra: Sepäs se. Ihminen on ihminen joka puolella, jos haluaa tutustua pintaa syvemmälle. Meillä on hienoja ja tosi erilaisia ihmisiä ystäväpiirissä. Heissä tulee tutuksi lähes koko turkkilainen elämän kirjo.

Allu: Pitäisiköhän perustaa avioliitto-sivusto ja ryhtyä välinaiseksi:).

Mizyena: Kiva kuulla sinusta:). Turkissa tämä sekulaarivaltio otetaan tosi vakavasti tietyissä piireissä. Nyt kun nykyinen hallitus ajaa huivikieltojen poistamista se toinen puoli suree. Pelkona on se, että ensin on LUPA käyttää huivia, ja kohta maassa onkin huiviPAKKO. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä uskonnon nimissä pakottamista, missään asiassa. Niin, ja en sanonut Kazimin olevan muslimi, enhän?

Anu: Ei se varmaan yleistä ole, mutta ei ihan harvinaistakaan.

Sude: Niin, voisi ollakin menekkiä? Mutta tämä ei tosiaan ollut tarkoitus olla avioliittojärjestely:D.

Anonyymi: Ymmärrän pointtisi:).

Mizyena: Huivin ja muun uskonnollisen symboliikan käyttö oli siis kielletty hallintorakennuksissa ja kouluissa. Nykyään se ei todellakaan enää pidä paikkansa, vaan AKP on jättänyt tähän asiaan jälkensä. Minäkään en kannata kieltoa, sillä en usko pakkoon enkä kieltoon, mutta toivon, että molemmat, niin huivilliset kun huivilliset saisivat elää rauhassa ilman toisen ryhmän painostamista.

Anu: Teoreettisesti Turkissa on uskonnonvapaus, käytännössä tämä sitten ontuu, valitettavasti.



Mine kirjoitti...

Anisi: Eläkeikä on tosiaan kovin alhainen, mutta ei enää kaikille, eli asia on muuttumassa. Tähän mennessä 50-vuotias ja nuorempikin on voinut olla eläkeläinen.

Tuomariston päätöksestä ei voi valittaa ja ehkä tosiaan voittaja keräsi yli 150 ääntä viimeisinä päivinä? Joten onnittelemme vain voittajaa:D.

mizyéna kirjoitti...

Anu, ei tässä siitä olekaan kyse. Ei kenenkään tarvitse uskoa mutta jos uskoo eli kutsuu itseään muslimiksi (mikä muuten tarkoittaa Jumalalle alistunutta) niin silloin myöskin pitää uskontoa sekä sen sääntöjä tärkeinä. Mies kuka sanoo ettei ikinä haluaisi vaimonsa käyttävän huivia, ei ymmärrä hijabin ideaa ollenkaan ja se on harmillista. Saati, että maa missä 99% väestöstä on muslimeita kieltää naisia pukeutumasta Jumalan määräämällä tavalla. Että kaikkea uskonnossa kiellettyä saa tehdä ja se ei haittaa mutta uskontoa ei saa noudattaa. Hullunkurista. Vaikka ei voi "kirkosta erota" niin voihan sitä sanoa olevansa uskoton jos ei Islamiin kerta usko. Tarviiko sitä edustaa muslimeita, jos ei oikeasti Jumalalle alistunut ole.

mizyéna kirjoitti...

Mine, kommentoitiin samaan aikaan :) Juu et sanonutkaan hänen olevan muslimi mutta tässä nyt yleisesti kommentoin maata missä 99% on nimellisesti edes muslimeita. Ja hänkin varmasti muslimiperheestä lähtöisin.

Jael kirjoitti...

Minäkin ajattelin heti Anun tavoin että varmaan harvinaista että on sinkkuna vielä tuossa iässä.
Mukavaa oli "tavata " Kazim näin virtuaalisesti;D

Anonyymi kirjoitti...

Rohkenen kirjoittaa tänne blogiisi yhden Irja Askolan (1991) rukouksen kirjasta "Matkaan naiset" ja sen myötä uskallan toivoa, että ketään ei "kivitetä"...


Minä olen kyllä varsin loukkaantunut sinun puolestasi
Jumala

nykyisin esitellään uskovaisina
kaiken maailman ihmisiä

eräskin nainen
naama meikissä ja tukka kuin komeljanttarin kertoo
Jeesuksesta elämänsä voimana

yhtä herraa kehuttiin kristityksi
ja eikös se vain näyttäytynyt viinilasi kädessä
oman kaupunkinsa ravintolassa

ja jos ei edes omia lapsiaan osaa kurissa kasvattaa
niin luulisi ymmärtävän pysyä poissa
pyhäkouluopettajien riveistä
mutta ei
kaikkea sitä joutuu nykyisin sietämään seurakunnan tiloissa

ja kaiken huippu on se
kun naapurin rouva tiesi kertoa
että meidän pappi on eronnut

Sinun puolestasi
Jumala
minä olen suorastaan loukkaantunut

sillä eihän tätä meidän uskoa kaiken maailman ihmisille
ole tarkoitettu
täytyyhän sitä jokin tasa säilyttää

mitä siitä nyt tulee
jos ARMOA julistetaan miten sattuu
kenenkään mitään vaatimatta.

(Rukouksen nimi on Moralistin rukous.)

Ystävällisin terveisin: Tiina

Mine kirjoitti...

Mizyena: Turkissa tuo asia on vähän ongelmallinen, koska henkilökortissa mainitaan uskonto. Jos olet turkkilainen ja et siis lähtöisin mistään vähemmistökansasta, on täällä suorastaan pakko kirjauttaa siihen kohtaan muslimi, silloinkin kun oikeastaan olisi kristitty, ateisti tai joku muu toisinajattelija. Olet turkkilainen olet muslimi- ajattelu istuu vahvassa ja heijastaa kaikkeen, kuten saatko työtä, miten sinuun naapurustossa suhtaudutaan jne. Lisäksi uskon, että täällä on vilpittömiä muslimeja, jotka eivät vain näe huivin olevan mikään pelastuskysymys, kuten se sinulle näyttää olevan?

Jael: Ehkä Kazim vielä ehtii löytää puuttuvan puoliskon. Eihän nyt kuitenkaan ole liian vanha:).

Tiina: Minä olen sitä mieltä, että moraalia on ihan hyvä pitää yllä ja silti näytän olevan tämän moralistin paheksunnan kohteena jokaisessa kohdassa:). Olisi hyvä kysyä ja ymmärtää, että mikä on keskus, että ei tarvitse tarttua kehällisiin?

mizyéna kirjoitti...

Kaikki muslimit pääsevät Paratiisiin...ennen pitkää..osa synneistä sovitellaan täällä ja osa tuonpuoleisessa. Huivittomuus on yksi synneistä mutta ei se yksinään ketään pelasta.

Olisi kiva saada tähän sinun postaus sarjaan myös joku harjoittava muslimiperhe joille uskonnon säännöillä on väliä ja se on heille elämäntapa kakilta osin eikä vain nimellisesti tai niiltä osin mitä itse valitsee noudattaa. Islam ei ole karkkikauppa mistä valitaan itselle mieluiset namit vaan testi siitä kuinka tottelevaisia olemme ja sen mukaan petaamme pedin tuonpuoleiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Uskonasioissahan on missa tahansa maassa se ongelma etta aina on muita moralisoimassa ja kertomassa miten ihmisen pitaa jotain tiettya uskontoa noudattaa. Tama ilmio esiintyy jokaisessa uskonnossa vaikka tosiasiassa usko ON jokaisen ihmisen oma asia, tunne korvien valissa, henkilokohtainen paatos ja elamanasenne, arvo. Mitas jos ihminen paattaa ETTEI valttamatta ole kiinnostunut "pelastuksesta" tai taivaaseen paasysta? Ei nama asiat OLE tarkeita kaikille, ja silti KAIKILLA ihmisilla ON oikeus vapaaseen, tasavertaiseen elamaan, omiin valintoihin ja kohteluun ihmisina. Vai onko se niin, etta vain uskovainen, huivipainen muslimi paasee taivaaseen ja sen takia hanen pitaisi nauttia paremmista ihmisoikeuksista kuin maallisempien muslimien? Mita se kenellekaan kuuluu miten ihminen Jumalaa itse palvelee, tuollainen moralisointi on mielestani asiatonta itsessaan: 99% maailman kristityista ei noudata Raamattua: kivita huorintekijaa tai rankaise vanhan testamentin tapaan. Usko on ihmisen sydamessa, ja sen sijaan etta ihminen moralisoi muita ja heidan elintapojaan hanen kannattaa keskittya itse toteuttamaan omaa uskovaisuuttaan -rukoilemaan, antamaan almuja jne eika kyttaamaan muita. Tamahan se on Turkin uskontokiistan kulmakivi: annetaanko ihmisten elaa kuten he itse haluavat ilman etta heita saannotetaan ja moralisoidaan, ahdistetaan nurkkaan joko huivin pitamisesta tai ilman sita elamisesta.

Mine kirjoitti...

Mizyena: Minä tunnen kyllä uskoaan harjoittavia muslimiperheitäkin, mutta en omista heitä sellaisina ystävinä, joilta olisi luontevaa kysäistä tällaista haastattelua. Katsotaan siis tulevassa, että onnistuisiko?

Anonyymi: Islam on lakiuskonto, jossa punnitaan ihmisen hyviä ja huonoja tekoja. Ihmisen täytyy osoittaa elämänsä ajan Jumalalle alistumisensa ja ansaita pelastuksensa tekojensa avulla. Siinä mielessä voin ymmärtää Mizyenan ajatuskulun. Laki on karu juttu, mutta sen joka sille tielle lähtee, on yritettävä parhaansa joka tilanteessa.

Kristinuskossa taas ei pelastuta meidän tekojemme tai tekemättä jättämisiemme vuoksi, vaan Jeesuksen tekojen tähden. Silkasta armosta. Hän on ripustettu puuhun meidän tekojemme tähden. Se jo kertoo sen, että meidän tekosissamme ei ole mitään hurraamista, joten niihin ei kannata käydä katsomaankaan. Joka uskoo tämän, se pelastuu. Näin ollen puhutaan kahdesta ihan erilaisesta uskonnosta ja näitä kahta uskontoa ja niiden harjoittajia on aika vaikea vertailla keskenään. Eikä mielestäni tarvitsekaan?

Muuten olen tästä sitä mieltä, että toivon todella, että Turkissa saisi vapaasti harjoittaa sitä uskontoa, jonka omakseen kokee. Tai olla harjoittamatta, jos niikseen on. Kuten jo aikaisemmin sanoin, pakolla harvemmin saavutetaan hyviä tuloksia. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voi aina ainakin yrittää kunnioittaa toisen vakaumusta ja yrittää ymmärtää niiden taustalla olevia maailmankatsomusta.

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan: toisen vakaumusta tai sen puutetta, elamantapaa ja valintoja tulee kunnioittaa oli kyseessa sitten kuinka uskovainen tai ateisti tahansa. Tata ajoin takaa. Islamissakin ymmartaakseni Jumala on se, joka ihmisen pelastumisesta viime kadessa paattaa. En pida paallepasmayksesta oli sitten kyse toisen uskonnon harjoittamisen rajoittamisesta tai siita, etta joku itseaan hengellisemmaksi tituleeraavaa saarnaa muille kuinka heidan tulisi elaa. Ei, meilla kaikilla on oikeus paattaa itse miten me elamme - mina kannan vastuuta omista teoistani, ei suinkaan muut kristityt / muslimit.

mizyéna kirjoitti...

Anonyymi, Islamissa usko ei voi olla vain sydämessä. Jumala sanoo Koraanissakin, että "ne jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja". Ei siis riitä, että uskoo. Eräs minua viisaampi kerran sanoikin hyvin, että "on minullakin housut kaapissa mutta eipä niistä mitään hyötyä ole, jos ei niitä käytä".

En ole ketään moralisoinut. Harmitellut vain kuinka Turkissa jopa valtion taholta kielletään uskonnonharjoittamista. Mitä uskonnonvapautta se sitten on?

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Minun on helpompi katsoa nyt tätä keskustelua ulkoapäin, sillä en ole muslimi:). Mutta kuten jo ylempänä sanoin, islam on tällainen uskonto, jossa teoilla ansaitaan pelastusta. Näin ollen se "oikeuttaa" kyttäämään, että kuka menee rukoushetkiin, kenen keittiöön syttyy valot aamuyöllä paastokuukautena jne. Siis oikeuttaa sen mielestä, joka ottaa omasta mielestään uskonsa todesta. Kokemus on opettanut, että perustelulla tai väittelyllä näiden ihmisten mieltä ei saa käännettyä:D.

Mizyena: Sinä olet omassa näkökulmassasi ihan oikeassa. Kun kulkee tekojen tietä, se täytyy tehdä perusteellisesti! Ehkä sinulla kuitenkin on nyt hieman väärä kuva Turkista taas toiseen suuntaan. Täällä on uskonnolliset Iman Hatip koulut, joissa pitää pukeutua huiviin. Kaduilla, kaupoissa, virastoissa jne. saa kulkea huiveissa ja suuren osan mielestä se on suotavaakin. On islamilaisia kauppoja, joissa joka kassa on huivilla peitetty. Istanbulissa on tiettyjä kaupunginosia, jossa asuu vain uskonnollisesti pukeutuneita ihmisiä. Turkissa on siis mahdollista elää islamin mukaan joutumatta edes näkemään meitä vääräuskoisia;).

Turkissa elää kuitenkin muitakin ihmisiä, kun muslimeja sekä niitä muslimeja, jotka eivät Koraaninsa äärellä näe vaikkapa huivia Jumalan määräyksenä tai muuten niin oleellisena asiana. Heille anonyymi ja minäkin pyydämme oikeutta elää oman vakaumuksensa mukaan. Uskonnonvapaus kyllä toteutuu muslimeille Turkissa, mutta entäs ne muut?

Petra kirjoitti...

Ei Turkissa kielleta missaan islamin harjoittamista, taalla on pyritty konsensukseen maallisen ja harjoittavan kansan valilla, viime vuosina huivia kayttavien tielta on korjattu kaikki esteet niin töissa kuin opiskelupaikoissakin. Oma mieheni on perin tapamuslimi, ei kay moskeijassa, kayttaa joskus alkoholia ja syö jopa makkaraa, silti han pitaa itseaan oman mittapuunsa mukaan muslimina. Hanelle usko on henkilökohtainen asia jokaisen kohdalla, se riittaa hanelle joten miksei se riittaisi muille? Uskonnon pitaisi aina olla henkilökohtainen valinta tai ajatusmaailma, ei sidottu valtioon tai ymparöivan ryhman paineeseen. Turkissa on valtavasti ihmsia, jotka eivat ole tavallaan muslimeja muuten kuin paperissa. Turkin uskonnollisimmissa kaupungissa Konyassa kaytetaan eniten seksichatteja ja klikataan eniten pornosivuille, kertooko se sitten siita etta kun joku on kiellettya niin silloin sita tehdaan?

mizyéna kirjoitti...

Hieno juttu, jos uskontoa saa kuitenkin harjoittaa. Mitä lie sitten ne uutiset, ettei saa huivia käyttää tms. Itseäni kuitenkin harmittaa niin siellä kuin ihan täällä meilläkin päin se kuinka maallinen elämä on vienyt ihmiset mennessään ja tiukkaan uskonnosta kiinnipitäviä pidetään outoina.


Vielä tuohon pelastukseen niin Islam on Armon uskonto. Jokainen muslimi tulee pääsemään Paratiisiin. Mutta ihmisille on määrätty myös tekoja ja Koraanissa määritellään uskovainen moneen kertaan ja siihen kuuluu esimerkiksi se, että rukoilee määrätyt viisi kertaa päivässä yms. Periaatteessa siis riittä, että uskoo ja sillä pelastuu mutta me saamme palkkiomme ja rangaistuksemme Tuonpuoleisessa sen mukaan miten olemme eläneet eli joudumme sovittamaan syntimme (paitsi jos Jumala armossaan haluaa ne kaikki antaa anteeksi). Fiksuinta siis olisi elää mahdollisimman hyvin ja oppien mukaisesti niin saa sitä paremman sijan tuonpuoleisessa. Tämä elämä on kuin iso koe, testi. Emmekö me ylioppilaskirjoituksistakin halua päästä mahdollisimman hyvin arvosanoin läpi ja teemme kaikkemme sen eteen, että opimme ja noudatamme sääntöjä eikä niin, että menemme mistä aita on matalin ja riittää kun pääsemme jotenkuten läpi jos sitäkään? Aivan samoin meidän tulisi tehdä tämän elämän kanssa. Näin siis uskomme.

Minä en ketään kyttää tai moralisoi eli jollain tapaa olette kommenttini tulkinnut väärin. Minulta ei ole mitään pois jos joku Turkissa ei Islamia harjoita, minua vain henkilökohtaisesti harmittaa yleismaailmallisesti se mikä tilanne muslimmaissa(kin) tänä päivänä on ja kuinka maallinen elämä vie ihmiset mennessään.

Minun kuva Turkista on tässä tapauksessa tämän blogin harteilla eli sen tiedä ja siihen kommentoin mitä täällä luen. Tässä henkilökuvasarjassa ei esimerkiksi yhtään uskovaista ole ollut.

Mine kirjoitti...

Petra: Pakko harvemmin saa aikaan mitään hyvää ja minusta tuo Konya-huomio johtuu mm. siitä. Islam valitettavasti saa aikaan paljon myös kaksinaamaisuutta silloin kun ympäröivä todellisuus pakottaa jonkunlaiseen käyttäytymiseen, vaikka se ei lähtisikään omasta sydämestä. Samaa voi kyllä myös tehdä ns. pyhityskristillisyys, jossa elämässä täytyisi NÄKYÄ oman nuhteeton vaellus. Mutta sillä ei sitten olekaan taas oikean kristillisyyden kanssa paljoakaan tekemistä.

Mizyena: En ole kokenut sinut moralisoivan tai kyttäävän, mutta sitä kyllä harrastetaan täällä Turkissa, ja nimenomaan siltä taholta joka "ottaa uskontonsa vakavasti." Me ulkomaalaiset säästymme tältä, mutta paikalliset elävät sen kanssa. On rasittavaa olla puolustusasemissa, ja joutua selittelemään sitä omaa elämäntapaansa, jos ei ole itse pyytänyt muita kommentoimaan. Turkki on yhteisöllinen maa, ja siksi niitä kommentoijia riittää vaikka ei pyytäisikään. Usko ei siis täällä ole mikään yksityisasia. Kaikkia se ei haittaa, mutta osaa haittaa. Ja jos tämän asian kanssa on joutunut painimaan omassa ympäristössään, saattaa sinun kommenttisi nostaa tämän saman tunteen pintaan?

Turkkia on vaikea tällaisessa blogissa selittää, eikä näiden henkilöhaastattelujen tarkoituskaan ollut esittää kirjoa koko Turkista tai turkkilaisuudesta. Tässä on minun ystäviäni ja hekin ovat turkkilaisia vaikka eivät pidäkään huiveja. He eivät ole mikään pieni vähemmistö, mutta eivät mikään enemmistökään. Turkissa on 70 000 000 ihmistä ja tämän sarjan tarkoitus oli kertoa, että ei auta yleistää. Suuntaan tai toiseen, sillä maa pitää sisällään monenlaista kulkijaa.

Minä itse olen kristitty, joka ottaa oman uskonsa vakavasti, pyrin siis kunnioittamaan muidenkin uskontoja. Totuus kuitenkin on se, että harvalla uskontonsa vakavasti ottavalla muslimilla on tarvetta olla tekemisissä meikäläisten kanssa. Se luonnollisesti muokkaa siis meidän ystäväpiiriämme. Ei niin, ettenkö voisi ystävystyä jonkun "oikean uskovan muslimin" kanssa, mutta on luonnollista, että me ystävystymme helpommin ihmisten kanssa, joiden kanssa meillä on jotakin yhteistä ja joille kelpaamme tällaisina kuin olemme, emme vasta sitten, kun käytämme huivia, käymme moskeijassa ja pidämme säännöllisesti rukoushetket. Ystävä on ystävä, ei käännytyskohde? Ja kuka on se joka määrittelee minun ystäväni "ei oikeiksi uskoviksi". En minä ainakaan.

Myös minä suren maallistumista, sitä että ihmiset ei pidä Jumalan sanaa arvossaan tai luulevat onnen löytyvät maailman turuilta. Suomen kirkon tilanne saa minut suorastaan vihaiseksi. Mutta en voi uskoa toisten puolesta, enkä pakottaa ketään ajattelemaan samalla lailla kun itse ajattelen. Näin ollen meidän tulee elää itse uskomme mukaan ja antaa muidenkin elää. Niin Turkissa kun muuallakin.

Turkkilaiset sekulaariset periaatteet on nykyisen islamilaisen AKP-puolueen myötä murenemassa. "Oikeat uskovat" hurraa, mutta Ataturkkiläiset suree. He eivät halua Turkista "toista Irania", sitä, että pakolla puetaan naiset huiviin ja kitketään maasta "maallinen hapatus." "Oikeiden uskovien" taas täytyy tätä haluta. Siinäpä se on lyhykäisesti se turkkilainen ristiriita, jonka paineessa täällä eletään. Onko pakko jommankumman olla niskan päällä ja pakottaa toiset omaan muottiinsa, vai saisiko kumpikin (tai kaikki) ryhmä(t) elää oman vakaumuksensa mukaan, rauhassa rinnakkain?