"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

447. tarina (Seuraavaksi pakataan kassit)

Kuopuksella oli viikonloppuna juhlaputki. Ystäväperheen siskokset viettivät juhlia peräkkäisinä päivinä. Lauantaina sain hoitaa viemisen, toinen ystäväperhe kävi hakemassa. Eilen sen sijaan piti odotella parin tunnin ajan alueella, sillä edestakaisin ajaminen ei ollut matkan pituuden tähden järkevää. Lähdin siis kävelylle ja sain toisen alueella asuvan suomalaisrouvan oppaaksi.

Tämä asuinalue on aika uutta ja sen tähden siellä on vielä paikoitellen kovin vihreää. Ainakin tämä kävelypolkumme kulki metsien ja niittyjen vierestä. Alkukevään värit ovat heleät ja aurinkokaan ei vielä liian kuumasti porottanut niskaa. Oli siis perin virkistävä lenkki, jonka varrella sai välillä unohtaa edes olevansa kaupungissa.







Lämmin päivä oli houkutellut turkkilaisia piknikille. Piknik seurueita löytyi sieltä ja täältä. Oli yksinäisyyteen vetäytyneitä perheitä ja sitten tämä paikallisempi versio, eli vieri viereen ahtautuneita seurueita ystäväni lähipuistossa. 




"Abla, ota kuva," pyysivät pojat ja ablahan otti.


Kotimatkalla kiersin takatien kautta. Siellä on tekojärvi, jonka edustalla seisoi kyltti: "Järvelle meno ja Piknikin pitäminen on KIELLETTY." Piti oikein pysähtyä kuvaamaan, kun niin huvitti tuo kansalaistottelemattomuus. Tien vierustat olivat autoja täynnä ja järven reunustat täynnä kalastajia ja piknikkiä pitäviä seurueita. Grillit kärysivät ja pelejä pelailtiin. Vilkutettiin myös iloisesti kuvaavalle ulkomaalaiselle. "Tule tänne, otatko teetä?" 








Eilen illalla sain omani takaisin. Laukut pursusivat leipää, makkaraa, sinappia, juustoa, karkkeja jne. Nyt ei ainakaan nähdä nälkää:). Aamulenkin jälkeen oli sitten aika testata parveke tositoimissa. Hyvin toimi ja Pepikin se siellä esitteli kotiaan lehden sivuilla:).



Seuraavaksi pakataan kassit. Sinne sujahtaa matkalukemiseksi tämä Reeta Paakkisen kirja Kotona Istanbulissa. Tosin nämä matkat ovat yleensä niin intensiivisiä, että kirjan lukeminen taitaa lopulta tapahtua täällä kotona Istanbulissa? Peshteralaiset ovat siis uurastaneet ahkerasti ja korut ovat valmiit. On aika käydä ne hakemassa ja pistää myyntiin. 


Palataan asiaan, kun olen taas blogistanian ulottuvissa! Vielä on myös aikaa äänestää blogiani TÄÄLLÄ! Aikaisemman kierroksen äänesi ei siis ole enää voimassa, joten käythän äänestämässä uudelleen tälläkin kierroksella?!? Kiitos kaikille teille, jotka olette äänestäneet tähän mennessä! Voitto ei todellakaan ole varmaa, joten jokaista ääntä tarvitaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

11 kommenttia :

Lissu kirjoitti...

Toivottavasti blogisi jatkaa ekasijallaoloaan ihan loppuun asti!

Allu kirjoitti...

Harmitti, kun ei ollut eilen kameraa mukana, kun ajelin pyörällä ison puiston läpi, joka oli täynnä pääasiassa turkkilaisia picnik-perheitä. Sultahan mä olisin saanut kuvan postaukseen, olisi mennyt ihan täydestä. Meillähän on yli 6% asukkaista turkkilaisia.

Vihreatniityt kirjoitti...

Aravasinhan minä, että sitä siellä uudella parvekkeella herkutellaan nyt ruisleivällä. Älä hyvä ihminen pakkaa tuota kirjaa mukaan. Muuten valvot yöt sitä lukien ja olet päivällä ihan naatti. Sinua on varotettu!

Kirjailijatar kirjoitti...

No eipä tuo tosiaan näytä kaupungilta, kun lampaatkin laiduntavat. Joissain kuvissa on ihana iltavalo, pehmeä. Minusta nuo turkkilaisten piknikit ovat aika hurmaavia, keskellä kaupunkiakin puistoissa niin paljon ihmisiä, jotka oikein leiriytyvät sinne moneksi tunniksi.

Kaunis kuva sinusta. Hyvää matkaa!

Riina kirjoitti...

Aika jännä, miten siellä ihmiset tarjoutuvat ihan itse kuvaan. Pariisissa jotkut oikein mulkoilevat, kun luulevat joutuvansa kuvatuiksi, joskus pitää oikein pahimmille ilmeilijöille oikein erikseen sanoa, etten todellakaan kuvaa heitä, ei pelkoa! :D Ehkä ihmiset ovat niin kyllästyneitä kuvaileviin turisteihin, vaikka kai heitä toisaalta Istanbulissakin riittää?

Tuo kansalaistottelemattomuus sen sijaan kuulosti erittäin tutulta. :D Säännöt on tehty rikottaviksi. ;)

Kuukki kirjoitti...

Ihanan vehreää, ei uskoisi että ollaan suurkaupungissa ;-)

Hyvää matkaa!

Mine kirjoitti...

Lissu: Kun elää niin näkee.

Allu: Piknik jos joku on ihan Turkki.

Vihreatniityt: Tänään on ollut Suomi suussa. Aamupalalla rusleipää Oltermannilla ja ilta on lopetettu makaroonilaatikon, makkaran ja Turun sinapin kera parvekkeella. Hyvässä suomalaisbulgarialaisessa seurassa. Kiitos varotuksesta!

Kirjailijatar: Tuosta järven ohi ajaessani ilta jo saapui. Minustakin valo oli kutsuva, etenkin kun se siivilöityi savujen välistä.

Riina: Täälläkin on sekä että. Jotkut tarjoutuvat kuvaan, jotkut kieltäytyvät. Minäkin olen joskus kansalaistottelematon. Tyhmät säännöt on tarkoitettu rikottavaksi?

Kuukki: Kyllä on kivaa välillä päästä tuollaiseen maastoon. Vihreä on voimaväri.

Pepi kirjoitti...

Laitahan joskus kuvia niistä koruista joita siellä tehdään!!

On se Istanbul ihmeellinen kaupunki, sinne mahtuu vaikka mitä!! Ei todellakaan uskoisi kuvista, että miljoonakaupungissa ollaan ☺

Mine kirjoitti...

Pepi: Jotakinhan näkyy tuolla linkin postauksessa. Katsotaan saanko muuten kuvattua. Kun olen saanut korut muuten myydyksi, en ole esitellyt sen kummemmin, mutta jos tulisi myyntitarve, niin sehän muuttaisi taas asian.

Aili-mummo kirjoitti...

Mainio paikka se Istanbul, kelpaa sitä kehua..:))

Kiitos jälleen kerran upeasta postauksesta, Mine.<33333

Mine kirjoitti...

Aili: Kyllä vaan. Kiitos sinulle, kun jaksat käydä lukemassa.