"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

501. tarina (Tavattiin Tammerkosken sillalla)

Istanbulin ensimmäisiin vuosiin kuului ystäväperhe, joka toimi meille vertaisryhmänä. Molemmissa perheissä oli kolme lasta ja kamala meno. Kolmoset oli sellaiset ystävykset, joilta sujui leikit ja höpöhommat. Kerran kun kyläiltiin, nämä kaksi keksivät sellaisen leikin, jossa katsottiin kuinka tavarat lensivät lastenhuoneen ikkunasta pihalle. Niitä tavaroita sitten pihalta porukalla keräiltiin ja kiiteltiin lapsia vilkaasta mielikuvituksesta. Samaan aikaan odoteltiin myös kuopuksia, oltiin kummejakin ristiin. Ystäväperheen tie toi Suomeen jo vuosia sitten. Yhteys on onneksi säilynyt matkankin takaa. 

Mökeiltä siirryttiin siis keskustaan ja tavattiin aikuisten kesken Tammerkosken sillalla. Olen käynyt Tampereella joskus. Kaupungista ei jäänyt oikein mitään mieleen. Nyt sen sijaan helli helle, oli hyvää seuraa ja rento meininki. Tampere näytti siis parastaan ja tykkäsimme siitä kovasti. Kävelimme pitkin joen vartta ja ihailimme taiten hyväksi käytettyä tehdasmiljöötä. Kyllä kehtaisi olla tamperelainen.





Tämä rakkaus se on kantanut jo sellaisen 20-vuotta. Lukko on kuulema sormessa, ei sillassa.













Joen ääressä syötiin. Alkusalaateista pääruoan kautta jälkiruokaan. Oli ihan juhlava olo. Notkuttiin pitkin lämpöisiä iltateitä, pysähdyttiin vielä rupattelemaan terassille. Puhuttiin mm. suomalaisesta realismista, kun nyt sattuneista syistä on nuo elämisen maksut tässä mielen päällä. Tuli tuulettunut olo. Kiitos seurasta rakkaat S&P!






Muistimme mukaan olimme elämämme toista kertaa hotellissa Suomessa. Ensimmäinen kerta oli hääyönä Porvoossa noin 19-vuotta sitten. Sokos hotelli Villa oli mukava hotelli hyvällä paikalla. Erityisesti ihailimme runsasta tyynyvalikoimaa, hillittyä simppeliä sisustusta, loistavasti toimivaa suihkua ja viimeisen päälle mietittyä aamupalaa Arabian astioineen, lämpimine pullineen ja aamulehtineen. Mustaamakkaraa unohtamatta. Kyllä suomalaiset osaa!

Muistista ja sen menettämisestä puheen ollen: Kiitos kirjasta sinulle Mimon mami! Otan sen matkalukemiseksi mökille, jonne auto starttaa juuri nyt! Palaan taas netin ääreen keskiviikko-iltasella! Siiheksi, nauttikaahan Suomen kesästä!

8 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Muruseni, se on muuten (Tammer)koski, ei joki :)
Hieno tuo Verkatehtaankadun seinä, yritin mielessäni paikallistaa, mutta ei ihan heti tule mielen syövereihin mikä kohta on kyseessä...

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos, Mine, hienosta postauksesta, kauniita kuvia Tampereelta!

Hyvää heinäkuun loppua ja loman jatkoa teille kaikille!

mimon mami kirjoitti...

Aurinkoista mökkilomaa!

Jael kirjoitti...

OLipa hieno Tampereen reissu! Itse olen siellä käynyt vain kerran ,vuonna 2002 eksän kanssa. Mukavaa loman jatkoa!

Terhi kirjoitti...

Tampere on paras. Etenkin kesällä! Oma melkeinkotikaupunki, ja siellä on aina sellainen olo, että on "omiensa parissa". Kauniita kuvia!

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Hienoja kuvia Tampereelta! Ja oih...kuulostaa niin pitkälle tuo 19vuotta...onko siitä jo niin kauan???

Kirjailijatar kirjoitti...

Hieno tuo pyöräkuva. Pyörä oli siis uponneena veden alla?

Jännä tosiaan tuo lukkoperinne, miten se on rantautunut Suomeen. Mistäköhän se on alunperin kotoisin.

Mukavaa mökkilomaa teille!

Mine kirjoitti...

Tiina: No voi herttinen, onko se koski silloinkin kun se ei kohise? Hienot oli seinät ja tehtaat ja vesi, koski tai joki:).

Aili: Tampere sai nyt täydet pisteet. Ja Tohmis ja Niirala, saavuttiin sieltä juuri....

Mimon Mami: Aurinkoista oli ja kirja tuli luettua. KIITOS sinulle!

Jael: Kannattaa käydä uudestaankin:).

Terhi: Jaahas, olet sieltä päin. Tykättiin. Mutta kuule, meri on aina meri.

Pikkupikkuriikki: Kyllä vaan on. Eikö olekin uskomatonta:).

Kirjailijatar: Siellähän se, joku oli ajanut koskeen? Ja lukot oli saapuneet mistä lie? Mökkeilyt meni mukavasti.