"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 25. heinäkuuta 2013

498. tarina (Isopuistossa suosittiin nestemäistä ravintoa)

Kun Kotkassa tapahtuu ja kadut täyttyvät meripäivä-kansasta, kotkalaiset kiirehtivät vakuuttelemaan, että heitä ei meripäivät kiinnosta. Osa kertoo lähtevänsä muualle, pois koko kaupungista. Osa toteaa, että ei ole vuosiin keskustassa käynytkään päivien aikana. Ulkokotkalaisen nyt on ainakin paraati päästävä katsomaan, ja tungettava itsensä eturiviin. Tällä kertaa seurasimme paraatia istuen, sillä olimme saapuneet myöhemmin paikalle emmekä kehdanneet nousta eturivin eteen seisomaan. 










Paraatin jälkeen täytyy tuppautua tungokseen ja velloa sen mukana. Ensin tungeksimme torilla, jossa tänä vuonna on kansainväliset ruokamarkkinat. Lapsia kiinnosti metrilakut. Läpi Euroopan ajaneella pariskunnalla ei nyt erityisemmin sydän sykkinyt ulkomaan ruoalle, sillä oltiinhan vasta päästy tänne kaivattujen Suomi-ruokien äärelle.





Seuraavaksi otetaan suunta kohti satamaa muutaman muun kulkijan kanssa. Vältellään väkijoukkoja tien vieruksilla ja etsitään massoista tuttuja naamoja. Niitähän ei tietenkään voi näkyä, sillä kuten jo sanoin; kotkalaisia ei meripäivät kiinnosta? Tosin voi kysyä, että ketä nämä kaikki ihmiset sitten ovat, jos ei kotkalaisia? 





Kadun kulmassa oli ainakin Jack Sparrow ja Isopuistossa tuli kotoisa olo. Joka puolella pitkin nurmea istui väkeä piknikillä, ihan niin kuin meillä Turkissa. Piknik eväät vain olivat hieman erilaiset. Isopuistossa suosittiin nestemäistä ravintoa.



Aika nopeastihan siinä sellainen tunne tulee, että eiköhän nämä ole nähty. Yksin voisi vielä vaellellakin, mutta teepäs sitä hommaa kahdeksan lapsen kanssa. Harvalle riittää pelkkä katselu, vaan tekisi mieli syödä jotakin. Tai ainakin jollekin tulee jano. Jo pelkkä limsa maksaa 3€/pieni pullo ja vesi 2.5€/samainen pieni pullo. Kerrotaan se kahdeksalla ja päätetään pikaisesti, että eiköhän lähdetä mummolaan juomaan ja savustamaan ne eilen napatut kalat. Mitäs me noista meripäivistä. Mehän ollaan ehkä pian taas kotkalaisia?

ps. Asuntonäyttöjä takana kolme viidestä. Jokohan me on käyty meillä?

15 kommenttia :

Kirjailijatar kirjoitti...

Okei, no minähän en tällaisesta paraatiperinteestä tiennyt mitään ennen tätä. Sentään tiedän Meripäivät.

Mutta Kotka on minulle valitettavasti hyvin vieras kaupunki. Olen aika paljon kierrellyt Suomessa, mutta Kotka on yksi niistä harvoista paikoista, joissa en ole lapsuuden jälkeen käynyt. Näköjään pitäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään käytiin katsomassa paraati ja kerran vuodessa tapahtuva liikenteen ruuhkautuminen... Lauantaina suunnataan Turkin lämpöön! Minä selasin blogisi ensimmäisestä tarinasta alkaen ja nyt olen täällä, ihana blogi!:-)

Hurmioitunut kirjoitti...

Miten ihmeessä ne kotkalaiset hyljeksivät tapahtuma?? Sehän näyttää hauskalta!

A kirjoitti...

Näyttää olevan ihan kansainvälinen tapahtuma:)

Kiitos postauksesta, Mine, ja leppoisaa viikonloppua sinulle!

Pepi kirjoitti...

No nyt on sitten tullut nähtyä meripäivätkin! Ja veikkaan että siellä on huomenna liikkeellä vähän huonossa hapessa olevaa porukkaa ....ainakin jos (kuuleman mukaan) vanhat merkit paikkansa pitää. Että ei ihme jos paikalliset väistyy muualle :)

Onko sellainen olo, että olisitte jo voineet käydä "teillä" :D ?

Mikäs on lauantain aikataulu, laitapa viestiä tai meiliä kun tiedät! Keli ainakin hellii. Ja mekin yritetään :)

Jasmin kirjoitti...

Tää oli kyllä niin totta koko juttu! Kotkalaisena kuulun juurikin tähän porukkaan joka ei ole vuosiin päivillä käynyt. Meinasi iskeä suoranainen paniikki kun tajusin tänään bussista ulos hypätessäni, että nyt ne päivät on täällä. Nopeasti luikin hoitamaan asiat ja heti ekalla bussila kotiin :D Kansainväliset markkinat näytti kyllä kiinnostavalta!

Satu kirjoitti...

Minulla oli Kotkassa asuessani samanlaiset ristiriitaiset tunteet meripäiviä kohtaan. Nuorempana sitä jaksoi vielä meuhkata, mutta sitten tuli sellainen kyllästyminen. Kun kaupunkiin tulee hirveät määrää kansaa ihan vain pelkästään örveltämään, voin hyvin ymmärtää kotkalaisten pakoreaktion.

Tuo sama merirosvotyyppi oli muuten viime viikolla Helsingissä Tall Ship Racessa. Mullakin on kuva hänestä. :-)

Tiina kirjoitti...

Suomalainen piknik... Täytyy sanoa, että istanbulilainen vaikuttaa (ja näyttää) paljon mielenkiintoisemmalta :)

Näkemisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Erikoinen ILMIÖ tuo, jota osuvasti kuvasit; eli se, että paikkakuntalaiset pakenevat kaupungeista, kylistä ja kujilta, jos ja kun joku tapahtuma osuu omille nurkille. Sitä tapahtuu myös täällä Keski-Suomessa esim. Neste-Rallien (entiset Suurajot) aikaan. Minä en ole koskaa sitä ymmärtänyt ! En todellakaan, vaan olen toivottanut tervetulleeksi rallivieraat ja muutkin kävijät. Joskus on talo ollut niin täynnä, että sängyt + patjat ovat kesken loppuneet...

Onko hienostelua paeta oman paikkakunnan tapahtumia ? Onko hienompaa osallistua kesätapahtumaan toisaalta ? Kotkalaiset ralleihin ? Keski-Suomalaiset meripäiviin ? Kallista on kuitenkin kaikialla...

Ehkä olette jo käyneet kotona ? Miltä on tuntunut ? Kyselee Tiina

Anonyymi kirjoitti...

"...tuli kotoisa olo...ihan kuin meilla Turkissa" Varmasti olette muuttopaatoksenne tarkoin harkinneet. Onko kuitenkin niin, etta henkinen koti on Turkissa - ainakin viela nyt? Vetaako Suomi, tyontaako Turkki vai onko olo kuin keinulaudalla??

Aloitin viime syksyna turkin kieliopinnot. Opettajana nuori suomalais-turkkilainen nainen, joka muutti Suomeen yliopisto-opintojensa vaiheessa. Nayttaa keskiasteen opintojen suorittaminen Turkissakin onnistuvan ja silta pohjalta Suomessa jatkaminen. Viittasit joskus lastenne koulunkayntiin.

Asioilla on tapana jarjestya, tavalla tai toisella. Mielenrauhaa, valmistaudutte isoihin ratkaisuihin ja elaman muutokseen. Anisi

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kotka on hieno kaupunki, kannattaa tulla tutustumaan:). Kerron sitten vinkit, mitä ei kannata jättää näkemättä.

Anonyymi: Me olemme yleensä vieneet lapset Lasten meripäiville, mutta tänä vuonna jätetään välistä. On lapsetkin sen verran jo kasvaneet niiden yli. Hyvää Matkaa!

Hietzu: Ihan hauska se onkin, mutta sitten on se kaljatodellisuus, johon syystäkin väsyy...

Aili: Tänä vuonna oli tuollainen teema. Mutta on siellä aikaisempanakin vuosina ollut kansainvälistä väriä...

Pepi: On päivät ilmeisesti siisteytyneet menneistä vuosista, mutta juoppojahan tässä Suomen maassa valitettavasti riittää riesaksi asti ihan normiarjessakin, saati sitten tällaisilla päivillä.

Laitan viestiä, kun pääsemme lähtemään, yritetään ihan ajoissa matkaan...

Jami: No niin, aito kotkalainen siis:D. Kävin kurkkaamassa sivujasi. ONNEA MATKAAN Kotkan tyttö, kyllä ne siivet kantaa, kun uskaltaa avata ja hypätä matkaan.

Satu: Merirosvo kiertää satamasta satamaan:D. Minusta on ihan kiva ajatella elämääni taas kotkalaisena. Ja suhde meripäiviin täytyy sitten määrittää, kunhan täällä taas asutaan.

Tiina: Ihan totta. Mutta jos loisi tänne Suomeenkin kunnon piknik-kulttuurin uudestaan? Nähdään!

Tiina: Kyllähän niitäkin kotkalaisia riittää, jotka tapahtumassa käyvät. Tietenkin. On vaan hassua, kun niin moni ilmoittaa, että päivät ei kiinnosta.

Anisi: On harkittu ja päätetty, että halutaan antaa lapsille mahdollisuus juuriin Suomessa. Esikoinen aloittaa lukion ensi vuonna, joten siinä tuntui olevan sellainen luonteva sauma tähän muuttoon. Johdatusta siis tarvitaan. Ja rahaa. Tein siis juuri loton, joten sitä voittoa odotellessa:).

SaaraBee kirjoitti...

Arvokasta limsaa!!! Metrilaku ei maistu. Oli markka-aikana markan metri ja nyt euron! Laske siitä...

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Nuorena sitä tuli meripäivillä oltua aina..tietenkin..nykyään päivien paras anti onkin vanhojen tuttujen bongailu joita yleinsä aina jotain tulee vastaan, tänävuonna ei töiden takia päästy ollenkaan, harmi, koska nimenomaan teijet ja sen miehesi isoveljen olisin halunut "bongata"(hänet perheineen nimittäin yhtenä vuonna siellä kyseisillä juhlilla bongasin) terkkuja heille ja kaikille. Onnea teille kodin etsintään!

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Nii..kyselit että ketä ne ihmiset on jollei Kotkalaisia...ehkä ne on meitä entisiä Kotkalaisia jotka nostalgisoi menneitä =D

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: KOitan olla muuttamatta markoiksi, mutta se on huomattu, että on kallis maa tämä Suomi. Nyt lasketaan, että onko normaalin palkansaajan mahdollista elää ja asua täällä:).

Pikkupikkuriikki: Minäkin haluaisin tavata tuttuja, mutta harvoin tapaan. Harmi. Ehkä sitten, kun olemme taas tänne asettuneet? kallista on asettuminen, joten saas nähdä kuin käy...