"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

502. tarina (Sastamalan Pyhät)

Kävimme esikoisen rippileirin vierailupäivässä. Oltiin sellaisella alueella, joka oli meille ennestään vieras. Konfirmaatio pidetään tulevana viikonloppuna Sastamalan Pyhän Marian kirkossa, joten päätettiin käydä katsastamassa kirkko jo etukäteen. Tiedetään sitten aamulla sattua oikeaan aikaan oikeaan kirkkoon. Matkalla muistui mieleen se toinenkin Pyhä, eli Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, joka navigaattorin mukaan sijaitsi Pyhän Marian naapurissa. Kello läheni puolta viittä, eli vielä ehdittäisiin sekin katsomaan.








Tyrvään Pyhän Olavin kirkko rakennettiin niemen nokkaan, järvien syleilyyn, vuosina 1506-16. Vuosisadat rakennus palveli kirkkokansaa ja 1780-luvulla se sai lisäkoristusta Anders Löfmarkin maalauksista. Kaunis paanukatto pääsi vuosien varrella ja  sään armoilla rapistumaan, jonka johdosta talkoolaisista koostuva porukka kunnosti katon vuonna 1997. Uutta kattoa juhlittiin tunnelmallisessa ja 1700-luvulta muuttumatta säilyneessä kirkkosalissa 31.8.1997. Alle vuoden päästä tästä tuhopolttaja teki töitään ja Pyhän Olavin kirkon uusi katto ja sisätilat tuhoutuvat täysin tulipalossa. Vieläkin suututtaa. Miten jollekin ei ole olemassa mitään pyhää?

Tuhkasta nousi talkoolaiset. Vuosina 1997-2003 kirkko jälleenrakennettiin talkoovoimin. Veistettiin uudet paanut, penkit, alttarit ja parvet. Mauri Kunnas keräsi kirkon jälleenrakennukseen rahaa Koiramäen Joulukirkko-kirjalla, jota meilläkin ahkerasti luetaan. Pyhän Olavin kirkosta alkoi nousta minulle pakkomieli. Tilannetta ei helpottanut Vammalan seurakunnan valitsemien maalarien työ-urakka. Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen työskentelivät vuodet 2005-2009 avustajineen ja maalasivat kirkkoon uudet kuvitukset. Työtä voitiin tehdä vain kesäisin, sillä kirkossa ei ole lämmitystä. Taidekokonaisuus paljastettiin yleisölle 15.8.2009 ja nyt me olimme lopultakin kirkon ovella valmiina ne katsastamaan.













Taitelijoiden lähtökohtana olivat samat Raamatun aiheet, jotka Anders Löfmark 1700-luvulla maalasi Tyrvään kirkkoon. Lavonen ja Rauhala eivät kuitenkaan kopioineet tulipalossa tuhoutunutta vaan maalasivat aiheet omin silmin. Alttari ja saarnastuoli olivat Osmo Rauhalan aluetta ja lehterit  Kuutti Lavosen. Kuvat kertovat mm. luomiskertomuksen, syntiinlankaaamuksen ja Ristintien. Kokonaisuus on puhutteleva ja kirkko ehdottomasti käymisen arvoinen.

Kello viisi jätimme taaksemme Pyhän Olavin ja seuraavaksi tutustuimme Pyhään Mariaan, esikoisen rippikirkkoon. Se on Sastamalan ensimmäinen kirkko, joka on sijainnut Rautaveden eteläpuolella Karkun kylässä jo 1300-luvun alkupuolelta. Kirkko suunniteltiin holvikirkoksi, mutta holvaus jäi tekemättä.  Sisäkatto tehtiin vasta v. 1777, jolloin Anders Högman teki puusta kirkkoon tynnyriholvin.

Vuonna 1864 kirkko todettiin vaaralliseksi ja jumalanpalvelukset lopetettiin. Korjausten jälkeen kirkko otettiin jälleen käyttöön jouluna 1866. Se palveli kirkkokansaa aina vuoteen 1913 asti, jolloin Karkun uusi kirkko valmistui ja säännöllinen jumalanpalvelustoiminta siirtyi sinne. Pyhä Maria maalattioineen on kuitenkin edelleenkin kesäkäytössä. Nytkin oli jumalanpalvelus alkamassa ja kirkko siksi auki harvinaisen pitkään.







Vanha saarnastuoli on 1600-luvulta.


Alttaritaulun on maalannut Jonas Bergman.




Ruumiinkantopaarit vuodelta 1834 on varustettu puhuttelevalla tekstillä. Hautausmaa on edessä heti kirkon oven takana.







Sastamalan Pyhät odottaa meitä siis ensi sunnuntainakin, jolloin juhlitaan Mariassa esikoista ja raahataan sitten konfirmaatiovieraat Olaviin. Näin se elämä kuljettaa, kunnes päästään Taivaan iloon ja Pyhään eloon, riemuiten Herran Pöytään:).

Mökkeilytkin on mökkeilty. Olipa hauskat mökkipäivät. Ja niistä kuulettekin sitten ensi kerralla. Hyvää yötä!

17 kommenttia :

Mari kirjoitti...

Teillä on tiedossa hieno juhla. Nuo kaksi kirkkoa ovat ehdottomasti top 5 -listassani. Pyhä Olavi tietenkin jotain erityisen spesiaalia. Keskiaikainen kirkko, jossa tämän ajan huipputaiteilijoiden maalaukset upealla paikalla. Mutta Pyhä Maria maalattioineen ehkä omalla tavallaan vieläkin vaikuttavampi. Vaikka sijaitsevatkin parin tunnin päässä kotoani, haluan käydä niissä lähes joka kesä, jos matkaan vaan osuu. Mukavaa konfirmaatiojuhlaa!

hietzu kirjoitti...

Nautin niin kovin näistä kirkkokuvista! Itse en ole vieläkään Tyrvään kirkkoon päässyt vaikka se käyntilistalla onkin. Yle näytti joskus dokumentin jossa haastateltiin taiteilijoita ja heidän tarinoitaan maalausten takana. Ihanaa että tulipalo kaikesta huolimatta herätti voimakaan yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen!

mimon mami kirjoitti...

Minäkin näin tuon dokumentin taiteilijoista maalausten valmistuttua. Mutta taitajia ovat olleet myös paanukaton tekijät. Katto näyttää kauniilta ja kuvio erilaiselta eri suunnista.
Iloista konfirmaatiojuhlaa!

Anna kirjoitti...

Ajoin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkkoon enemmän tai vähemmän sattumalta 3 viikkoa ennen kuin tuhopolttaja poltti sen ja näin sen vielä alkuperäisessä muodossa. Viime vuonna sitten minulla oli tilaisuus taas käydä siellä ja jouduin sen lumoihin.
Varsinkin kun olen nähnyt Euroopan katedraaleja ja mestarien maalauksia lumouduin tuosta pienestä harmaakivikirkosta upeassa maisemassa sekä Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan kuvakielestä ja symboliikasta, miten he mestarillisesti tulkitsevat ikivanhat ja tuhannesti käsitellyt raamatun teemat nykyaikaisella kuvakielellä. Ostin myös kirjan, että voin kaikessa rauhassa kotona yhä uudelleen ja kaikessa rauhassa syventyä kuvien ja symboolien merkitykseen. (Kuutti Lavonen, Osmo Rauhala,Pirjo Siiveri; Tyrvään Pyhän Olavin Kirkko, Sata ja yksi kuvaa, ISBN 978-952-247-103-1; tekstit suomeksi ja englanniksi).Netistä löytyy kuvia, mutta kannattaa käydä paikan päällä,istua kirkonmäellä ja penkissä ja nauttia atmosfääristä, mieluiten kuunnella oppaan seltyksetkin. Satakuntalaista sitkeyttä kuvastaa satavuotiaaksi elänyt maalaisisäntä Aarne Järä, joka kirkon vielä savuavilla raunioilla lausui: "Me tehrään se uurestaan". Se tehtiin ja siitä tuli todellinen helmi. Ajattelin ajaa Karkun Pyhän Marian kirkkoon, mutta jouduinkin sattumalta silloin ennen paloa Pyhän Olavin kirkkoon. Matkaajan tie on täynnä yllätyksiä, eikä koskaan tiedä, miten mutkat ja esteet ovat hyväksi.Siunausta rippilapsellesi sinulle ja perheellesi rukoilen.

mummeli kirjoitti...

Ensinnäö Onnea rippilapselle! Noin upeissa paikoissa ei kaikki pääsekkään ripille. ja sinulle kiitos ihananta kirjoituksestasi ja kuvista! Tuo pyhän Olavin kirkon tuhopoltto oli silloin ihan kamala juttu, kun kovalla tuöllä oli rauniokirkko kunnostettu ja yksi hetki niin kaikki oli entistä huonommassa kunnossa.
Olen kotoisin Karkusta, joka sekin nykyisin Sastamalaa.

Allu kirjoitti...

Minä rakastan Joulukirkko-kirjaa, otan sen joka joulu esille ja Kuutti Lavonen on yksi suosikkejani. Kiitos kivasta kierroksesta!

Pepi kirjoitti...

Pyhä Olavi on Pyhä Olavi, mutta tuo esikoisen rippikirkko on sympaattinen. Lämminhenkinen ja kaunis!
Kyllä siellä kelpaa vanhempien ja muiden sukulaisten pyyhkiä silmäkulmiaan :)

sannabanana kirjoitti...

Upeita kuvia, tuo taide ja rakennustaito on kyllä niin hienoa ja onneksi vielä taitajia löytyy! Tuhopoltto on uskomaton, edes pyhyyttä en ihmettele, mutta se, että toisten vaivannäkö ja työ ei saa arvostusta ja kunnioitusta osakseen, saa suutahtamaan.

Minäkin sitten päädyin aivan yllättäen Sastamalaan tällä visiitillä, vaikka vain päiväseltään. Kun vain olisin tiennyt etukäteen, niin olisin voinut tuoda niitä vaatteita!

Upeaa seutua oli, tekee mieli vierailla siellä päin enemmän.

Tuo kantopaarien teksti kyllä sai minut ihmettelemään. Erikoinen, synkkä. Aivan kuin pahaa ennustavat, hiukan ilkkuvat 'viimeiset sanat' vainajalta. Varmaan voi tosin tulkita monella tapaa!

Allu kirjoitti...

Tuo kantopaarien teksti on ollut ihan yleistä jo roomalaisissa haudoissa, joissa luki "Quod sumus, hoc eritis. Fuimos quandoque, quod estis" eli mitä olemme, se teistäkin tulee ja mitä te olitte, sitä mekin olimme ennen" ja samaa tekstiä olen nähnyt mm. yhdessä sveitsiläisessä kirkossa.

Anonyymi kirjoitti...

Mari: Pyhästä Mariasta en tiennyt mitään, mutta Olavi on pitkään ollut toivelistallani. Nyt onnistui molemmat ja vielä kahteen kertaan:).

Hietzu: Varmasti viihtyisit. Meilläkin tuo Länsi-Suomi on jostakin syystä jäänyt kovin vähälle käynnille. Ei ole tuttuja siellä ja siksi on harvemmin tullut vierailtua.

Mimon mami: Ihan totta, katto oli todella hieno!

Anna: No se oli sitten hyvä tuuri sinulla! Nähdä Olavi ennen ja jälkeen. Minä sain tuon kirjan pari vuotta sitten, se seisoo meillä Istanbulin olhuoneessa ja olen sitä ahkerasti silmäillyt ja haaveillut pääseväni kirkkoon omin silmin katsomaan. Nyt pääsin ja kirjaakin tulee ehkä luettua taas uusin aatoksin.

Mummeli: Siellä Karkussahan se esikoinen on parasta aikaa:). Sinulla on kauniit kotomaisemat.

Allu: Meilläkin kirjaa luetaan aina jouluisin. Koiramäkikin on lempikirjoja, kuten Kunnaksen koko muukin tuotanto.

Pepi: Näin on, ja kyyneleet tippuu suoraan maan multiin:).

Sannabanana ja Allu: Minusta teksti oli osuva ja mainio. Ihmisen tulee elää tiedostaen kuolevansa. Ei synkistelymielessä vaan iloiten siitä, että nyt on elossa. Kuoleman todellisuus voi myös ohjata valintojamme viisaampaan suuntaan? Neuvoa, että mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää?

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, sydämelliset kiitokset noiden upeiden kirkkojen esittelystä. Tuosta Pyhän OLavin kirkosta oli muutama vuosi sitten ohjelma teeveessä, joissa esiteltiin Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen taidetta yksityiskohtaisesti. Nauhoitin ohjelman ja olen sen katsonut muutamia kertoja.

Toivon hartaasti ettei kukaan tai mikään polta noita hienoja kirkkoja!

Paljon onnea ja siunausta tyttärellenne ja teille kaikille!

Kiitos postauksesta, Mine, se on upea!

Mine kirjoitti...

Aili: Olepa hyvä, oli kiva päästä ne katsomaan. Itse en ole ohjelmaa nähnyt, mutta kirja minulla on ja se on luettu ja selailtu moneen kertaan.

Kuukki kirjoitti...

Pyhän Marian kirkossa en ole käynyt, mutta pari vuotta sitten kävin Pyhän Olavin kirkossa. Se on minusta yksi vaikuttavimmista rakennuksista, joissa olen käynyt. Talkoolaisten sinnikkyys ja yhteishenki ovat jotain uskomatonta. Ja kaiken kruunaavat Rauhalan ja Lavosen maalaukset. Uskomaton paikka!

Kuukki kirjoitti...

Onnea vielä rippilapselle!

Riina kirjoitti...

Oi! Kiitos kuvista! Minulla on osa juurista siellä Sastamalan suunnilla, tuttuja seutuja siis. Pyhän Olavin kirkko on kyllä vaikuttava, historiansa ja upean sijaintinsa vuoksi. Minulla oli iho kananlihalla ja kyyneleet silmissä, kun siellä remontin jälkeen ensi kertaa kävin. Ja maalattiainen Pyhän Marian kirkko on vaikuttava myös. On tullut tutuksi keskiaikaisen musiikin festivaalien siivellä.

Matkatar kirjoitti...

Ihana tuo Tyrvään kirkko, pitäisi päästä joskus vierailemaan!

Mine kirjoitti...

Kuukki: Todellakin. Ja kestää useammankin käynnin. Pyhä Maria on Olavista ihan vain muutaman kilometrn päässä, eli jos vielä ajat siitä ohitse..

Riina: Vain niin, sieltäkö on tiesi koukannut Pariisiin. Länsi-Suomi on viehättävä ja kaunis. Toivottavasti joskus on varaa kotiseutumatkailla ja tutkia tuon puolen rannikkoa. Veneestä tai maalta käsin? Keksiaikainen musiikki onkin varmasti vaikuttava kokemus keskiaikaisessa kirkossa.

Matkatar: Suosittelen molempia, kun vielä seisovat molemmat siellä lähellä toisiaan.