"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

484. tarina (Syödään kaapit tyhjäksi)

Muutamia viikkoja sitten blogistaniassa kiersi haaste kuvata viikon ruoat. Aloitin haasteeseen vastaamisen ihan pontevasti. Aikeissani oli kuvata ruoat ja tehdä viikon varrella ruokapostauksia. Sitten tuli eteen toisenlaiset tarinat. Ruoka näytteli niissäkin osansa, mutta ei nämä alla näkyvät viikko-ostoksemme vaan ravintolat, kahvilat ja basaariostokset, joissa lappasimme vieraiden kanssa vatsoihimme sitä mitä mieli teki.

Ruoka on yksi kalleimmista menoeristä joita meillä on. Kuusi henkeä, joista neljä on vielä kasvavassa iässä, kuluttaa runsaasti ruokaa. Käyn kaupassa kerran viikossa ja pyrin ostamaan silloin kaiken tarpeellisen, että ei tarvitse piipahdella kaupoissa muina päivinä. Kassit täyttyvät juomista, lihasta, leivästä, kasviksista ja hedelmistä sekä maitotuoteista. Nämä allaolevat kuvat on varmasti ihan sellainen peruskuva meidän ruokakassista. 




Nyt olemme siinä vaiheessa, jossa loma on ihan kulman takana kurkkimassa ja kotiin ei kannata kantaa enää mitään ylimääräistä. Ennemminkin haasteena on syödä kaapit tyhjäksi ennen seuraavaa keskiviikkoaamua. Kaupassa piipahdellaan siis lähinnä ostamassa se mikä on pakko ja muuten turvaudutaan mielikuvitukseen ja  tyhjästä nyhjäämiseen. Ruoanlaitto alkaa siitä, kun katsotaan kaappiin ja todetaan mitä siellä on. 

Tänään kaapista löytyi esim. yksi kanan savustettu rintapala, puolikas makkaranpätkä, juustoraastetta ja kaksi hiivaa. Kuiva-ainekaapista löytyi vielä purkki tomaattipyrettä ja jauhoja, joten tehtiin sitten pizzaa. Vanhat perunamuussinloput heitän usein sämpylätaikinaan. Marjojen ja hedelmien jämät saa loppunsa rahkan seassa. Salaattiin silputaan sen mitä sattuu vielä löytymään. Tänään oli jäljellä puolikas kerä salaattia, muutama sokeritomaatti ja paprika. Salaattikastikkeena käytämme granaattiomenamehua. 






Meillä lapset syövät eilistä ruokaa jos on pakko. Totuus on kuitenkin se, että aika harva ruoka maistuu uudelleen lämmitettynä kovin hyvälle. Näin ollen onnittelen itseäni aina kun keksin luoda tähteistä jotakin ihan uutta. Jauhelikastike on esim. erinomainen uudistettava. Siitä voi tehdä seuraavana päivänä jauhelihapizzan. Tai kastikkeen voi käyttää munakoisojen, tomaattien tai paprikoiden täytteenä. Perunamuussin voi leipoa taikinaan, kuten myös puurojen loput. Kanan jämistä ja riisin rippeistä tulee hyvää risottoa. Lämpimiin voileipiin voi myös upottaa jos vaikka mitä jääkaapista löytynyttä purkin pohjaa. Kuivahtanut leipä tai pullat saa uuden elämän köyhinä ritareina. Happamassa olemaisillaan olevasta maidosta saa tehtyä pannarin...




Mikä mahtaisikaan olla sinun paras keinosi saada kaapit tyhjäksi. Ilman, että täytyy heittää mitään menemään? 

ps. Lomalle lähtöön on kuusi yötä...

9 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, olet verraton emäntä!

Pepi kirjoitti...

Napata kaikki mikä hyvin kulkee mukaan ja tuoda Lillaan - ja kotona sitten ihmetellä miksei kaapeissa ole mitään :D
Sama toimii toisinpäinkin....ongelma on oikeastaan ne ruisjauhot ja leseet, joita käyttää vähän silloin, vähän tällöin ja jotka lopulta härskiintyy. Yksin asujan haittapuolia.

Tulikin mieleen, että jääkaapissa on salaattiainekset jotka täytyy käyttää pois, joten taidankin poistua tutkimusmatkalle - mun tuli ihan hervoton nälkä kun näin nuo kyljykset :D

Satu kirjoitti...

Hyviä vinkkejä, kiitos!

Minun täytyy tunnustaa, että ihan liian usein tulee heitettyä ruoanjämiä pois. Kun ne vain jotenkin tuppaavat "unohtumaan" kaappiin. Todellakin olisi vara parantaa.

anumorchy kirjoitti...

Janna huomata etta olit ostanut ihan italialaista Barillapastaa. Ja mina taalla ostan turkkilaista halpis spagettia joka maksaa puolet Barillasta.

Mine kirjoitti...

Aili: Olen minä joskus ihan verratonkin:).

Pepi: Oletko koittanut laittaa pakkaseen? Kesällä täällä tulee helposti ötököitä ja olen pakastanut jauhoja yms. jotta ne säästyisi ötököiltä. Ehkä sama neuvo säästäisi leseitäsi pidempään?

Satu: Ainahan sitä jotakin tulee heitettyäkin. Mutta yritän tsempata, että sellaiseen ei kovin usein tulisi syyllistyttyä.

Anu: Täällä myydään tuota Barillaa joka paikassa, enkä ole edes huomannut, että se olisi kalliimpaa kun mikään muukaan pasta? Pitääpäs katsella hyllyjä ensi kerralla sillä silmällä.

//aNNiKa kirjoitti...

Mun mielestä eilisen ruoka on ihan parasta ja omasta kokemuksesta lähes kaikki ruuat maistuu seuraavana päivänä lämmitettynä vielä paremmalle :)

Mine kirjoitti...

annika: Ihanko totta? Sehän olisi hyvä omistaa yksi sinunlaisesi perhepiirissä:).

Pepi kirjoitti...

Minä ja mun pakastin ollaan epäsopiva pari :)
Sinne tuppaa unohtymaan kaikki muu paitsi marjat, joyen päädyin siihen, että sinne pääsee enää vain marjat !
......ja jäätelö :D

Mine kirjoitti...

Pepi: Meilläkään marjat ei kauaa pakastimessa vanhene. Eikä kai muukaan. Pakastan marjat, jäätelön ja lihat. Ruokaa en pakasta, sillä pakastettu ruoka maistuu pakasteelle ja kukaan ei syö sitä...