"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

646. tarina (Nainen, vasara ja naula)

Vuosia etsimme meille sopivaa ja mieluista ikonia. Muistattekin ehkä mistä se löytyi? Ukrainan Lvivin luostarista Puolan Lublinin torille saapuneen ikonimaalarin pöydältä. Sen tarinan kerroin täällä. Kotiin palatessamme ikoni pistettiin vain seinälle erääseen valmiiseen naulaan. Lopullinen sijoituspaikka kun on kuitenkin tarkoitus löytää vasta sitten Kotkan kodista. Kun omistaa ikonin, täytyy omistaa myös lampukka. Tämä lähes vuoden kestänyt metsästys päättyi viime keskiviikkona, kuten kerroinkin. En ollut aikeissa lampukkaa viritellä paikalleen, kunnes Pepi tuolla kommenttilaatikossa rupesi tekemään anomuksia. Illalla mies näytti olevan valmis jo tarttumaan poraan, mutta ei nyt sentään enää illalla, ehkä sitten huomenna. Joku tolkku se nyt on meidän naistenkin kanssa oltava.

Saapui siis ilta ja katselin pimeää ikoniani. Lampukka sen nyt oli selvästi saatava, joten mitäs jos kokeilisi, että uppoisiko tuohon seinään ihan vain naula. Vasara ja naulahan nyt aina löytyy, enkä pelkää käytellä kumpaakaan niistä. Naps naps vain ja ikoni sai valonsa. Kiitos siis Pepille tuuppausavusta!





Kyllä ne on sitten justiinsa hyvät yhdessä. Ruosteisia ketjuja myöten. Koska lampukasta vielä puuttuu se lasiastia öljyä varten, se saa toimia kynttilällä. Joku ikoniasiantuntija voisi vinkata, että kuinka alhaalla tai ylhäällä tuon lampukan kuuluisi olla? Kuvien perusteella en oikein saa selvää. Joskus lampukka on niin ylhäällä, että se peittää koko kuvan, eikä se tietysti käy päinsä. Toisaalta valaistus saisi yltää hieman ylemmälle, kun se tuossa kohdassa ollessaan ylettää.

Ja sitten se naistenpäivä-osasto. Me ei siis oikeasti juhlita koko naistenpäivää. Mutta päivästäni on muotoutunut silti varsin juhlava. Mies saapui aamulenkiltään orkidea kainalossa. Muistin taas sen, että kyllä ne miehet osaa, kun tarpeeksi selvästi vihjaisee;). Kipaisin kuntosalille. Raahustin sieltä kotiin ja pistin pitkäkseni. Uni vei mukanaan ja niin oli makeat päiväunet, että ei ole todellistakaan. Päiväunilta heräsin esikoisen valmistamalle nepalilaiselle lounaalle. Nyt tässä kahvia siemailen ja tytöt tekee lähtöään ostoksille. Kiireisen viikon jälkeen on juhlaa miettiä, että "MITÄHÄN SITÄ TEKISI?" Aloittaisikohan vaikka yhden uuden mosaiikkiprojektin? Vai hautautuisko uudelleen petiin lehtiä pläräämään? Vai olisko tekemättä yhtään mitään?

16 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Hyvältä näyttää, vaikka en kyllä yhtään tiedä, onko olemassa joku määrätty korkeus. Mulla on monta perintöikonia, mutta ei ole öljylamppua.

Pepi kirjoitti...

Nonnii, siellä se sitten on :D
Ja ihan ilman miehisiä apuja kaiken lisäksi !
Minähän en mitään noista ikoneista ja lampukoista tiedä, mutta ihan näin maallikon silmin näyttää hyvältä ettei peitä ikonia!
Ja kauniit ovat yhdessä!!

Joskus on hyvä olla tekemättä mitään - ainakin vähän aikaa. Minä tein tänään ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan ja nyt onkin sitten valmiit eväät useamalle päivälle, niiltä osin voi ottaa rennommin :)

Jael kirjoitti...

Hienosti valaisee lampukka tuota kaunista ikonia:)

Tänään on ollut ne kamalat aavikkotuulet ja kuumaa ja naistenpäivää vietettiin ennen sapattia.Mutta tässä asuinkaupungissani HOlonissa alkaa aina naistenpäivänä viikon kestävä naistenfestivaali,mikä on kiva juttu:)

Hyvä on ihan vain olla välillä:)

Cheri kirjoitti...

Kauniit ovat molemmat, lampukka ja ikoni. Lampukan lepattava valo saa ikonin elämään. En tiedä onko olemassa jokin normi korkeudelle, luulisi, että se riippuu ikonista.

Hurmioitunut kirjoitti...

Tosi kaunis lampukka! En osaa sen korkeudesta sanoa muuta kuin että minusta näyttää hyvältä :)

Tiina kirjoitti...

Kaunista. Näyttää just passelilta noin.

Mine kirjoitti...

Allu: Oletkos koskaan esitellyt niitä ikoneitasi. Minä katselisin ne mielelläni.

Pepi: Minustakin korkeus on hyvä ja nyt vaihdoin isomman kynttilän ja sen kanssa oli valaistuskin entistä parempi. Kyllä me naiset osataan lampukat seinään naulata:D.

Jael: Hyvä on olla, etenkin kun siihen ei ole ollut aikaa viime päivinä. Taidan kömpiä nytkin ajoissa nukkumaan.

Onpas teillä nyt kuumaa. Täällä on luvattu vettä KOKO viikoksi.

Cheri: Minä katselin kaikki vanhat kuvat ikoneista ja lampukoista ja tuntuu tosiaan, että tyyli on aika vapaa. Isommalla kynttilällä valaistus taitaa nyt olla kohdallaan. Olen tyytyväinen.

Hietzu: Tärkein kai se on, että omaan silmään passaa? Ja valo tosiaan luo ikoniin elämää.

Tiina: Hyvää kannatti odottaa. Niin ikonin kun lampukankin suhteen. Nyt sitten vain talossa täytyy miettiä niille hyvä paikka.

anumorchy kirjoitti...

Hieno!

Ihan muuta: kavimme tanaan Jerusalemissa ja myos Pyhan haudan kirkossa, ja tuli mieleen miten sina kerroit etta tuli ahdistus vaen runsauden vuoksi. Meinasi tulla minullekin. Viikonloppuna siella on kai viela enemman toimintaa kun eri kirkkokunnat jarjestavat rukouksia ja messuja ja ilmeisesti myos jatkuvasti riitelevat kuka mitakin aluetta saa kayttaa ja milloin. Aitoja siirrellaan ja sinne sun tanne koko ajan. Poliisikin nakyi olevan neuvottelemassa.

Sennie kirjoitti...

On kaunis.

Ei meilläkään mitään naistenpäivää vietetä, ilman facebookia en olisi edes tiennyt että sellainen on tänään. Ehkä Usassa ei niin yleinen?

Mutta juhlimme silti. Kahden päivän kuluttua on nuorimmaisen synttärit, ja päätimme tänään leipoa kakun ja avata lahjoja. Ja syödä suomalaisia lättyjä ja kiinalaisia dumplingseja:)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Lampukkasi on kaunis ja minustakin se on hyvä ikonisi kanssa, oikeasta paikasta ei minullakaan ole mitään käsitystä,En ikoneista ymmärrä /tiedä mitään, mutta olen niitä joskus lapsena Valamon ja Lintulan luostareissa vieraillessani päässyt ihailemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hei ! Jäin oikein miettimään, miten ikoni + lampukka on vanhempieni kotona sijoitettu. En siis tiedä, onko siihen olemassa mitään suositusta...

Laittaisin lampukan kuitenkin kauemmaksi ikonista ja ehkä myös alemmaksi, että lämpö/kuumuus ei vaurioittaisi itse ikonia. t: Tiina

A kirjoitti...

Minusta tuo ikoni ja lampukka on hyvä yhdessä noin, mutta en ole mikään asiantuntija. Enhottomasti lampukka ei saa peittää ikonia...

Kiitos postauksesta, Mine ♥♥

Kirjailijatar kirjoitti...

Erittäin kaunis ikoni. Minä pidän ikonitaiteesta, sen traditiosta, sen vähän kuin sitä tunnen. Ja tiedän, että jonain onnellisena päivänä saan oman ikonini, sillä eräs ihminen maalaa sellaista hitaasti ja varmasti juuri minulle. Aika ihanaa.

Mine kirjoitti...

Anu: Huh, saatoin ihan fyysisesti muistaa miltä se ryysis tuntui:).

Sennie: Aina kannattaa juhlia, kun on vähänkään aihetta! Elämähän on juhlaa.

Kirsi: Mekin on nyt kierretty niin monta kirkkoa, joten olisi nyt jonkunlainen näppituntuma luullut syntyvän. Ehkä siihen ei ole olemassa mitään tarkkaa sääntöä.

Tiina: Jos se on alempana, se ei valaise kuin Jeesuksen varpaat. Täytyypä kokeilla, että kuinka pitkälle lämpö ylettyy…

Aili: Minustakin se on hyvä!

Kirjailijatar: Oma itselle maalattu ikoni. Voi, sehän on jo ihan parasta! Nyt vain sille Istanbulista lampukkaa hakemaan:).

Allu kirjoitti...

Tällainen kuva löytyy yhdeltä forumilta:
http://www.ortho-rus.ru/book/images/page195.gif

Mine kirjoitti...

Allu: Minä luulen, että olen onnistunut ihan hyvin:).