"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

688. tarina (Kaverit kasaan ja juhlimaan)

"Entä sitten, jos sataa," on ollut viikon kysymys. Kuopuksen ja kolmosen kaverisynttärit oli päätetty järjestää lauantaina puistossa, mutta koko viikon satoi ja satoi ja satoi… Äiti on mennyt päivä vain ja hetki kerrallansa. Selvinnyt juuri ja juuri kyseisen päivän asioista ja synttäreille ei montaakaan etukäteisajatusta ehditty viikon aikana antaa. Lasten mielessä se taas oli tiheästi ja murhekin taisi monesti nostaa päätään. Tuleeko näistä juhlista yhtään mitään? Perjantaina keittiössä alkoi leipomiset klo. 18.00. Muutamaa tuntia myöhemmin ohjelmatoimikunta aloitti työskentelynsä. Ulkona satoi. "Entä jos sataa," kysymykseen tuli vain vastaus: "Ei saa sataa".

Lauantaina poistuttiin nyssäköiden kanssa kotoa. Ulkona ripsi vettä ja naapurin nainen päivitteli: "Lähteä nyt piknikille, kun sade on tulossa." Kolmosen pää painui ja suru pyrki jo silmäkulmaan. "Mitä me sitten tehdään, jos sataa? Autossako me syödään?" Äidillä ei vieläkään ollut varasuunnitelmaa, vaan jatkettiin uskon voimalla. Olihan tässä vielä automatka aikaa sään selkiytymiseen.

Puistoon tullessa ripsi vielä hiljakseen, mutta sitten sade lakkasi. Katettiin pöydät ja soitettiin pizzamies paikalle. Istuttiin ja syötiin. Ei oltu huomaavinakaan niitä harmaita pilven rippeitä päämme päällä. Ja sadetta ei tullut. Sen sijaan tuli suihku, kun puiston sadettajat hurahtivat päälle ja pöytä sattui tulilinjalle. Onneksi nopeat vieraat seisoivat sadettajan päällä siiheksi, kun puistovahti sai viestin vietyä ja sadettajat taas sammuivat. Loppujuhlat oli sitten ihan kuivat, noin niin kuin kirjaimellisesti.





Ohjelmatoimisto pääsi vauhtiin. Oli kaikenlaista peliä ja kisaa. Pöydässä herkut hupenivat. Aurinko ilmestyi iloksemme ja piti riisua vaatetta vähemmälle. Oli lahjoja ja kaverit kasassa. Kynttilät, joita ei millään meinattu saada syttymään ja sen jälkeen kynttilät, joita ei millään saanut sammutettua. Niistä syntyi juhlamieli. Kolmen tunnin synttärit venyivät viisi tuntisiksi ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.







Kiitos kaverit, teitte lapsille juhlan!

Hyvää Helluntaita!

12 kommenttia :

Cheri kirjoitti...

Uskon voimalla:) Sehän vie vaikka läpi harmaan kiven, miksei siis karkottaisi sadepilviäkin. Istanbulissa sadetetaan nurmikoita sadekautenakin?

Allu kirjoitti...

Kiva, että jaksat vielä bloggailla kaiken keskellä. Hyvä idea tilata pizzaa, tuliskohan täkäläinenkin pizzataksi puistoon.

hietzu kirjoitti...

Ei vitsit miten herkullisen näköisiä leivoksia!!

Aili Mummo kirjoitti...

Oikein sopiva ympäristö juhlia syntymäpäiviä...:)

Kiitos postauksesta, Mine, ja hyvää Helluntain jatkoa sinulle! ♥♥

Terhi kirjoitti...

Onneksi ei satanut! Mutta kyllä noilla herkuilla olisi juhlinut vaikka sateessakin... :D

Jael kirjoitti...

Ihanat kekkerit,onneksi sade loppui ajoissa.Sitä sadetta olisi saanut tulla meillekin enemmän,mutta tuli vain perjantaina jonkun aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat juhlat teillä ollut ja ihania kuvia. Aivan unohdin onnitella sankaria tänään, voitkohan välittää vielä onnittelut :)
-Hanna

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi miten mahtavaa! Nauratti kovasti tuo sadettajien päälle meno ja se, että uhrautuvaiset vieraat seisoivat niiden päällä. Onpa muuten järjettömän herkullisen näköisiä leivonnaisia, nam.

Mine kirjoitti...

Cheri: Istanbulissa ei pitäisi olla sadekautta menossa. Kesäkuun alusta on yleensä varmasti lämmintä ja vähsateista. Tämä vuosi on ihan kummallinen. Niin se tosin on tainnut olla aika monessa muussakin maassa.

Allu: Täkäläinenkään pizzapoika ei normaalisti tule puistoon, mutta se on Turkissa niin mukavaa, että aina voi neuvotella ja tehdä poikkeuksia. Kun mies tarpeeksi puhui, niin johan suostuivat puistotoimitukseenkin.

Hietzu: mini kakku päältä kaunis, mutta oli nämä ihan hyviäkin.

Aili: oli oikein sopiva. Puisto on todella suuri ja vielä vähän rakenteilla.

Terhi: Ei pieni tihkukaan haittaa, kunhan ei tule vettä niin, että herkut lillluu…

Jael: Täällä on ollut poikkeukselliset ilmat. Nyt taitaa luvata jo aurinkoisempaa.

Hanna: Vielähän nuo onnittelut kerkeää perille.

Kirjailijatar: Vieraat oli sankareita kenkien kastumisen uhalla.

Petra kirjoitti...

No hyva ettette lannistuneet vaan rohkeasti suunnistitte piknikille, turkkilaiset nyt ottavat aina ihan turhan varman paalle saiden kanssa, jaavat monesta hauskasta piknikpaivasta paitsioon? Ihania kakkuja, muuttopsykoosissa jaksoit viela leipa tuollaista, huh mika aiti-sankari :)

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hienot piknik-juhlat ja onneksenne ilman sadetta!!

Mine kirjoitti...

Petra: Äiti-sankari haki kyllä kakut ja leivokset leipomosta ja tilasi Pizzat puistoon:D. Eli menin vähän niin kuin riman alta tällä kertaa.

Kirsi: Muutoin sade ei niin haittaa, mutta puistosynttäreille se ei kyllä sovi.