"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

695. tarina (Andy oli pop)

Andy kävi Istanbulissa. Katselin ilmoitusta aina sunnuntaisin kirkkoon kipittäessäni. Näyttelyyn ehdittiin lopulta sitten viime tinkaan eli siinä vaiheessa, kun huomattiin sen loppuvan. Etukäteen muistin lähinnä ne purkit ja ne oli sitten lopulta itselleni mieluisimmat Warholin töistä. Muutkin oli pop, näyttely oli sellainen väriterapiahetki kaiken muuttohässäkän keskellä.



Ihanat purkit. Miten hienot olisivat keittiön seinällä:).



Warholin näyttely oli lapsiystävällinen. Jos ei jälkikasvu nyt ihan riemusta kiljuen näyttelyyn lähtenyt tai hurmioituneena sieltä poistunut, olivat minusta kuitenkin kiinnostuneita katselemaan. Omat suosikitkin löytyivät heti eläinten ja ihmisten seasta. Moni työ päätyi lastenkin kameroihin. Isi myös vinkkasi pojille, että näyttelyssä käynti voi tulevassa olla hyvä hurmauskikka, jos kohteena sattuisi olemaan joku hieman kultturellimpi neitonen:). "Ai Warhol, hänen töitään me kävimme katsomassa Istanbulissa."



Eläinmaailman lempitauluni oli perhonen ja seepra.




Poikien suosikki oli lännenmies.




Warholin lisäksi Perassa oli itselleni uuden taiteilijan, Stephen Chambersin, töitä. Myös tämä näyttely oli positiivinen yllätys. Koko seinän peittävä The Big Conutry-teos ei niin sytyttänyt, mutta sen sijaan tykkäsin Chambersin maalauksista, joissa oli mielestäni satumainen tunnelma.






Kuopus löysi heti taulujen seasta pupunaisen:).


Jostakin syystä äitiä vetivät tällä kertaa punaiset työt  puoleensa. Nämä linnut...




… ja tämä tyttö tikapuiden alla pääsivät suosikeiksini.


Eikä hullumpi ollut tämä allakaan oleva työ.


Tänään meillä on kotona yksi Sweet Sixteen. Syntymäpäivätoiveena oli päästä äidin kanssa päiväksi Istanbul Forumiin shoppaamaan. Unohdetaan siis hetkeksi muutot, hyvästit, tekemättömät työt ja silittämistä odottavat pyykit. Tänään keskitytään ihanaan esikoiseemme ja ostellaan. Mutta vain pieniä asioita, sillä muulle ei nyt kertakaikkiaan ole tilaa.

12 kommenttia :

-Sami- kirjoitti...

Enolta onnittelut Sweet Sixteenille... tossa onnittelu laulu http://www.youtube.com/watch?v=jEFbXz3NBRk

Aili Mummo kirjoitti...

Onnittelut kuusitoistavuotiaalle minultakin ♥♥

Hieno taidenäyttely, jonka antoivat kuvata;)

Kaunista je hyvää viikkoa sinulle & perheellesi, Mine! ♥♥

anumorchy kirjoitti...

Hienoja toita kummallakin taiteilijalla.
Kiva etta jaksatte touhuta viela viime tipassakin kaikenlaista. Ei mene nakojaan hukkaan edes viimeiset minuutit Istanbulissa.

Kirsi Cifci kirjoitti...

Hienoa relata kaiken hässäkän keskellä ja antaa itselleen elämyksiä hienossa kaupungissa silmille ja sielulle;)

Pepi kirjoitti...

Keittopurkin huolisin minäkin koska tahansa, John Wayne on ihan nappi ja oli siellä monta muutakin jotka huolisin.
Chambers ei oikein sytyttänyt, mutta tykkäsin kovasti niistä alakerrosten näyttelyistä :)
Kiva kun vinkkasit ja kiva kun itsekin ehditte käydä!

Lämpimät onnittelut sweetielle :)

Matkatar kirjoitti...

Voi miten tajuttoman kauniita töitä, päästäpä tuonne! Huh!

hietzu kirjoitti...

Ei minusta Warhol-fania taida saada, mutta tämä näyttely kyllä näytti monipuolisemmalta ja kivemmalta kuin Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa keväällä ollut Warhol-näyttely. Siellä oli lähinnä julkkismuotokuvia. Muutaman kivan teoksen sieltä bongasin, mutta kuvissasi oli jo useampia.

Anonyymi kirjoitti...

En totisesti ymmärrä Warholin hypetystä, itse jään hänen töilleen kylmäksi. Chambersin teokset sen sijaan koskettavat.
Millä ihmeen Duracel latauksella mahdatte olla varustetut? Voimia muuttohässäkänkin jälkeen yhteen jos toiseen. Vetäkää henkeä jossain raossa. Anisi

Mine kirjoitti...

Sami: Onnittelut välitetty ja laulunkin taidan arvata.

Aili: Täällä on tosi mukavaa se, että näyttelyissä saa yleensä kuvata.

Anu: Mehän oikein puristamme viimeisetkin tipat irti. En tosin tiedä, että istanbulista vai itsestämme?

Kirsi: Välillä kyllä menee suorittamisen puolelle, mutta menköön.

Pepi: Alakerrassa emme tällä kertaa käyneet, kun on se aikaisemmin kierretty. Mutta tykkäsin molemmista yläkerran näyttelyistä senkin edestä.

Matkatar: Tämäkin on se puoli, jota jään Istanbulista kaipaamaan. Kulttuuria on tarjolla vaikka millä mitalla. Enemmänkin olisi sitä voinut nauttia.

Hietzu: Lähinnä sekin minulle riittää, että näkee miten erilaisia lähestymistapoja voi taiteeseen olla. Tämä oli Andyn versio:).

Anisi: Kunhan muistaa nukkua, syödä ja hengittää, pääsee jo pitkälle. Välillä kyllä ajatus katkoilee ja epätoivon syöverit avautuu eteen, mutta sitten taas muistaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Eihän tämä ole kuin muutto.

Cheri kirjoitti...

Väriterapiaa muuttostressin keskellä, mikäs sen parempaa.
Lämpimät onnittelut kauniille neidolle!

-Sami- kirjoitti...

The Sweet Six Teens seitkytluvulta...

Mine kirjoitti...

Cheri: Kyllä se kummasti piristää väsyneen mielen.

Sami: Olisin veikannut kyllä jotain muuta.