"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

696. tarina (Vielä kerran Kadıköy)

Lista lyhenee ja loppuun on jäänyt kaikki sakka. Eli ne epämääräiset asiat, joita on epämiellyttävä hoitaa. Kasat kylppäreissä, maustekaapeissa ja jääkaapin perukoilla. Laatikoiden sisällöt, joita on siirretty pöydän nurkalta toiselle. Parittomien sukkien pussi. Niiden parissa taidetaan viettää sitten huominen ja muu loppusuora. Tänään on lopettettu tilit, saatu auton vakuutukset, käyty aamupalalla ystävien luona, myyty lasten leluja ja ehditty vielä kerran Kadıköyssäkin pyörähtämään. Esikoisellehan ostettiin se puku, mutta nyt oli vuorossa juhlakengät ja laukku. 


Kultaa vai violettia?


Turkissa ei tarvita turkkia. Viime päivinä lämpötilat on kivunneet lähemmäs kolmeenkymmeneen asteeseen. Onneksi sentään aurinko pysytteli pilvessä ja tuulikin leuhutteli paidan helmoja. Meitä oli esikoisen ja minun lisäksi matkassa yksi kielikoululainen, joka kärsivällisesti istui odottamassa, kun kenkiä soviteltiin. Ei ostettu violetteja, ostetiin kultaiset. Mutta ei kuvan kultaisia.





Ja kuvattiin Terhille se yksi kissa.





Esikoinen ja kielikoululainen veivät minut syömään Kadıköyn terassille, eli Franz Kafka Cafeen. Sainpas vielä yhden terassin, kiitos siis teille! Täällä en ollut vielä käynytkään. Paikka löytyy Kadıköyn satama-alueelta. Ruoka oli hyvää ja bonuksena diskovessa! Mine suosittelee, sillä Kadıköyn ravintolatarjonta ei olekaan minusta ollut mitenkään kummoinen. Ja erikoiset vessakokemukset piristää kummasti ainakin tylsää arkea.









Koska oli kyseessä viimeinen Kadıköyni, piti tietenkin kävellä sataman reunustaa kohti bussia. Kuvata vielä kerran laivat ja meri, kalastajat, kalaleivät ja niiden mutustajat. "Jää hyvästi Kalkedon, sinä iloinen Istanbul. Jossa voi leikkiä eurooppalaista ja modernia. Tuhlata rahansa kauppoihin. Piipahtaa kahville mukaviin kahviloihin. Istahtaa satamaan miettimään, että on täältä ennenkin lähdetty. Ja on tänne myös palattu, iloisin miettein tai raskain sydämin. Jää hyvästi."






Neljä yötä. Toivottavasti hyvin nukuttua sellaista. Minulla on mustat renkaat silmien ympärillä, ajatus katkeilee, heilun hämärän rajamailla. Toisaalta luulen, että tästä selvitään. Kohta huristellaan pitkin Eurooppaa. Tupsahdetaan Suomen remonttikesään. Nukutaan sitten syksyn hämärän hyssyssä ja muistellaan, että sellaistakin meillä oli. Silloin joskus.

17 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Nyt alkaa selkeästi haikeus paistaa läpi.
Mutta ei yhtään ihme!

Onneksi teillä on ns. "hidas muutto" kun omalla autolla tulette, ehtii sielu matkaan mukaan.

fromkaroliina kirjoitti...

Uskomatonta - olemme tänään olleet siis samalla terassilla! :) Ilmeisesti emme kuitenkaan yhtäaikaa, toivottavasti emme niin sokeita ole ettemme huomaisi? Ihanan tuulinen päivä tänään, tosin hameenhelmoista sai pidellä välillä kunnolla kiinni!

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ah ja voi, niin haikean suloista on tekstisi!Kadiköy on minullekin todella mieluisa paikka kävellä, katsella ja aistia ...ja tietysti shoppailla ja syödä... kohta sinne siis,päivänne käyvät jo vähiin vielä jaksaa , jaksaa ja sitten kohti Suomea ja niin teitä odottaa varmasti laaja sukulaisten, ystävien ja kavereiden joukko ja se kertomasi remontti ja toivottavasti mukava kesäsää...

Nina kirjoitti...

Taas kuten Aina niin kaunis kirjoitus. Me itse asiassa istuttiin viereisellä kattoterassilla viime Istanbulin reissulla. Se ketää matkustaa Istanbuliin ei saa unohtaa ihanaa Kadiköytä.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kaunis kaupungin hyvästelyteksti!

anumorchy kirjoitti...

Istanbulin kaupungin pitaisi antaa sinulle kunnia-asukkaan titteli ja kaupungin avain. Niin paljon hienoja kuvia ja tunteita kaupungin elamasta ja sielusta olet meille lahjoittanut.

Terhi kirjoitti...

Kiitos kissasta :), ihana!

Mutta nuo kissatyynyt oli sen sijaan aika kamalat, jotenkin "vaanivat" :D

mummeli kirjoitti...

Ei varmaan muutto tänne kaikilta osin ole niin hauskakaan, pitkän asumisen jälkeen. Mutta tervetuloa kotimaan kamaralle.

Mine kirjoitti...

Pepi: Jotakin hidasta tässä nyt jo vähän kaipaisikin:).

Karoliina: Niin pieni se on maailma. Mietinkin siellä Kadiköyssä, että missähän päin mahdat olla. Muistithan testata diskovessan?

Kirsi: Ainakin näin aamusta sitä taas jaksaa. Tänään pitäisi tyhjentää lopultakin entinen koti. Ja jos ehditään, ruveta raivaamaan myös tätä väliaikaispesää.

Nina: Siellä viereiselläkään en ole käynyt. Olen selvästi keskittynyt shoppaamiseen syömisen sijasta Kadiköyssä.

Helmi-Maaria: Kauniit hyvästit olisi hyvät, näistä taitaa tulla vähän kiireiset.

Anu: Tai joku ilmainen hotelli aina kaupunkiin saapuessakin olisi hyvä:). Tosin meille on luvattu niin monta aukinaista ovea, että ei tarvitse ehkä hotelleihin mennä?

Terhi: Minä en haluaisi tuollaista kissatyynyä, se ainakin on varma. Mutta tuo kissa kadulla päivänokosillaan oli niin hauska ja rento.

Mummeli: kaikessa on hauskat ja ei niin hauskat puolet. MInä luulen, että ne Suomen ei niin hauskat näkyy sitten syksyn pimeässä ja talven lumitöissä:).

Aili Mummo kirjoitti...

Miten haikeat hyvästit, tulee ihan tippa linssiin!

Kaikkea hyvää sinulle & perheellesi, Mine! ♥♥♥

Cheri kirjoitti...

Haikeaa.
Istanbul jatkaa elämäänsä ja on valmis vastaanottamaan teidät vieraakseen milloin tahansa.

Nina kirjoitti...

Ai niin, unohdin sanoa että alkaa jo naurattaa kun näen kissan kuvan sinun blogissa ennen tekstiä niin ensimmäisenä ajatuksena "ja Terhille yksi kissa" ja niinhän se yleensä on :)

Anonyymi kirjoitti...

"...tyhjentää lopultakin entinen koti" - siirtyminen juurille ja uuteen omaan kotiin näyttää olevan hyvässä käynnissä. Päivä kerrallaan. Sinua, lapsiasi, perhettänne odotetaan. Ajattelepa, mitä kaikkea tulevaisuudella voikaan olla tarjolla! Kun luopuu, myös saa.

Nauttikaa kotimatkastanne. Anisi

Anonyymi kirjoitti...

...Se on ohi nyt, sanoi Nuuskamuikkunen. Älä itke, ystäväiseni...

Muumipeikko ja Pyrstötähti, s.49

Lähetän täältä lämpimiä ajatuksia lähtöönne ja toivotan samalla HYVÄÄ KOTIMATKAA ! Tulkaa turvassa ! t: Tiina

Petra kirjoitti...

Teilla on paljon uutta Suomessa odottamassa, ette ehdi niin ikavöida vaikka kylla minulla sydamessa ihan muljahtaa kun ajattelen millainen kaipuu ajoittain saattaa iskea vanhaan kotiin, kulmiin ja elettyyn elamaan. Hyvaa kotimatkaa, menkaa turvallisesti!

Simpukka kirjoitti...

Haikeaa lähdön tunnelmaa, reppu täynnä ihania muistoja.
Turvallista kotimatkaa.

Mine kirjoitti...

Aili: Kaikki hyvä otettaisiin ilolla vastaan myös tässä perheessä. Nyt olen siinä tilassa, jossa kaipaisi lähinnä vain unta.

Cheri: Ihan totta. istanbul ei katoa. Me emme katoa. Meidän tiemme vain erkanevat hetkeksi.

Nina: Minun aivoni jo yhdistävät kissat ja Terhin jo kadulla kävellessä.

Anisi: Juuri niin. Kun jostakin luopuu, joku toinen jo odottaa. Nyt on hyvä lähteä.

Tiina: Itkut on itketty ja viilipytyn on aika lähteä. Autokin on pakattu ja kaikki unta ja viime hetken juttuja vaille valmista.

Petra: Lähtijällä tosiaan kaikki uusi odottaa ja täyttää päivät. Jäävän elämässä aukko näkyy helpommin. Uskon, että myöhemmin tilanne tasautuu.

Simpukka: Tänä iltana sanoin miehelle, siellä Mamassa, että "Ihana kun lähdettiin. Kaikki oli sen arvoista."