"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

691. tarina (Saivat toisensa)

Vajaa muutama vuosi sitten pidin puhuttelua kahvilassa. Oli syntynyt nuori rakkaus ja minä kannoin siitä vastuuta vähän niin kuin asemani kautta. Sanoin pöydän toisella puolella istuvalle nuorelle miehelle, että "tämän tytön kanssa ei sitten leikitellä, vaan otat hänet tosissasi. Ja minä vahdin sinua, niin kuin nyt vain tuleva anoppi voisi tällaisessa tilanteessa vahtia." Ei siksi, että olisin epäillyt hänen olevan liikkeellä vain huvittelumielessä. Tai olevan epäluotettava missään suhteessa. Ei siksi, että olisin oikeasti ollut anopin asemassa. Halusin vain alleviivata. Tehdä suojamuurit, jossa rakkaus saisi turvallisesti kasvaa. Olivat niin suloisia, nuo molemmat, ja toivoin, että voisivat kulttuurien eroistakin huolimatta onnistua.

Mikä onni oli lauantaina istua heidän häissään. Nähdä kuinka kohtasi Kemijärvi ja Istanbul. Miten rakkaus on kantanut ja kasvanut. Toisella puolella istui rivit tummia päitä, toisella puolen keikkuivat vaaleat kiharat ja tuikkivat siniset silmät. Pappi vaihtoi sujuvasti suomesta turkkiin ja takaisin. Kaikui suvivirsi ja ey göklerdeki babamız. He saivat toisensa.



Kirkon urkuparvella oli kaunis valo.




Morsian oli kaunis. Sulhanen oli komea. Sulhasen suvusta moni oli elämänsä ensimmäistä kertaa kirkossa, joka on takuulla yksi Istanbulin kauneimpia. Morsian ja sulhanen näet tekivät radikaalin ratkaisun ja päättivät pitää häät vain Turkissa. Niinpä viime lauantaina oli häiden "suomiversio" kirkkoineen ja pihalla tapahtuneine ohjelmineen ja ensi lauantaina juhlitaan sitten turkkilaiseen tyyliin musiikin raikaessa häähuoneessa.






Pihalla törmäsi hauskasti kulttuurit. Turkkilaiset löysivät heti tiensä ulos katettujen pöytien ääreen, kun taas suomalaiset jakoivat tottuneesti riisiä kouriin ja asettautuivat kujaan vastaanottamaan hääparia. Ohjelmassa oli Akselin ja Elinan häävalssi, lauluesityksia, morsiamen isän puhe, leikkiä ja sulhasen ihana lauluesitys, jonka löydätte tuolta alhaalta. Luulen, että kaikki viihtyivät kansallisuuten katsomatta.










"Voisimme lähteä yhdessä Pariisiin tai palata Kemijärvelle." Tässä kaikkien jäähyväisten ja hyvästien keskellä on meidän onneksemme käynyt niin, että nuoripari ei lähde Pariisiin eikä Kemijärvelle vaan muuttaa Niinan opiskelujen vuoksi melkein naapuriksemme Helsinkiin. 

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, 
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. 
Sen hehku on tulen hehkua, 
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi, 
hän saisi vain toisten pilkan.
Laulujen laulu 8:6-7

Dünyadaki tüm mutluluklar üzerinizde olsun! Allah bir yastıkta kocatsın:)!

11 kommenttia :

Cheri kirjoitti...

Ihana tarina! Olkoon liitto kestävä ja onnellinen!

Terhi kirjoitti...

Kuulostaapa hauskalta ja onnistuneelta "fuusiolta"!

hietzu kirjoitti...

Olipa kaunista luettavaa. Sai hymyilemään, kaunis pari!

Se olisi sitten juhannusviikko ja täällä sataa LUNTA... :/

Pepi kirjoitti...

Olipa kaunista :)

(Täällä kaikkinainen kauneus on nyt paketissa, lunta ja rakeita - %#<£#*¥#* sentään! - viikon korkein lämpötila taitaa kivuta peräti viiteentoista!)

Seuraavia häitä odotellessa...

Petra kirjoitti...

Oi niin kaunista etta silmakulma kostui, kaikkea hyvaa nuorelle parille!

Mine kirjoitti...

Cheri: sitä täälläkin toivotaan!

Terhi: Parhaimmillaan se voisi olla sitä.

Hietzu: Justiinsa sellaisia juhannussäitähän siellä on tietenkin toivottu, kun jäi tuo talvi niin vähälumiseksi.

Pepi: Se Suomen kaunis kesä alkaa sitten 9.7. Älä huoli.

Petra: Ihania ovat ja häät oli ihan huippukauniit.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos ihanasta rakkaustarinasta, Mine! ♥♥

Ps. Täällä on melkein lunta vaille talvi...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästäkin tarinasta! Silmä tässä kyyneltyy kauneudesta ja haikeudesta.
Aune

Anonyymi kirjoitti...

Muistin heidät...

...en tarvitse sinua
jotta tekisit minusta
vahvan ja aikaansaavan
tarvitsen sinua
jotta sekoitat suunnitelmani
tottumukseni, järjestykseni
tarvitsen sinua
jotta saisin itseni takaisin...

Lumisadeterveisin: Tiina

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kaunis kahden nuoren ja kahden kulttuurin yhdistyminen joita yhdistää RAKKAUS, Onnea Heille!!

Mine kirjoitti...

Aili: Ole hyvä. Juhannus ja hiihtokelit. Voihan sitä niinkin juhlia.

Aune: Rakkaus on sellaista.

Tiina: Kuinka heitä voisi unohtaa?

Kirsi: Rakkauspa hyvinkin. Onni osukoon oikeaan osoitteeseen.