Menomatkan nautiskeluille tekee poikkeuksen ensimmäinen päivä, jolloin paahdetaan yli 1000 km Istanbulista Igoumenitsaan ja siitä Italian laivaan. En tiedä miksi emme ole koskaan innostuneet tutkimaan Kreikkaa? Jotenkin se tuntuu vain läpikulkumaalle ja meillä on tarve "päästä oikeasti matkaan".
Suljimme siis kodin oven klo. 5 aamulla. Ulkona oli viileää ja kiedoimme lasten päälle takkeja, jotta saivat jatkaa autossa uniaan. Tiet olivat tyhjät, mikä on harvinaista herkkua tässä suurkaupungissa. Matka eteni joutuisasti. Rajalta selvisimme myös nopeasti ja saavuimme Euroopan Unioniin. Jos joskus Unionia vastustinkin, on näillä matkoilla saanut huomata sen hyvät puolet. Yhteinen raha ja rajojen ylittämisen helppous on melkoinen asia sille, joka ajaa Euroopan läpi.
Thessalonikissa pysähdyttiin syömään ja oikomaan puutuneita koipia. Ruokapaikasta löytyi onneksi lapsille leikkinurkkaus, jossa saivat hieman purkaa istumisessa kertynyttä energiaa. Ovat reippaita matkustajia nämä meidän lapset. Viihdykkeeksi oli jokaiselle ostettu puuhakirjaa, piirrustuspaperia, kyniä, pelejä yms. Sen lisäksi auton aikuisväestö sai kehittää pelejä ja arvoituksia mielikuvituksen rajoille asti. Ja laulaa läpi kaikki tuntemansa lastenlaulut ja vähän muutkin. Matkan ikivihreä oli ainakin "Kotimaa kun taakse jäi..."
Thessalonikista Igoumenitsaan menevä moottoritie oli tämän matkan aikana vielä tekeillä. Näin ollen vietimme useita tunteja ajaen pitkin pieniä serpentiiniteitä Kreikan vuoristossa. Maisemat olivat todella kauniit lumihuippuisine vuorineen ja rinteissä punaisena loistavine puineen. Emme vain osanneet jäädä ihailemaan, kun oli ilmeisen kiire päästä perille. Jotakin kertoo se, että koko matkalta ei ole ainoatakaan kuvaa.
Illalla saavuimme Igoumenitsaan. Rannan matkatoimistosta haimme liput Anconaan menevään laivaan. Laivan lähtöä odoteltiin rannan leikkipuistossa, tankattiin halpaa bensaa ja syötiin loput eväät. Lomatunnelma alkoi hiipiä puseron sisään ja mieli rauhoittua. Päätimme lakata kiiruhtamasta. Laivaan pääsimme lopulta vasta yhdentoista jälkeen. Olihan siinä päivällä pituutta, eikä tarvinnut Nukkumatin kauaa unihiekkojansa heitellä.
Kreikka jäi taakse ja Saapasmaa läheni. Tällainen matkaseura katseli hytissä unia.
2 kommenttia :
Onpa kivaa matkustaa taalla "takapenkilla".
Sateenkaari: Kiva kun pysyttelet kyydissä. Joskus takapenkillä on melkoinen kina siitä, kuka meni kenenkin puolelle. Ehkä vieraat hieman rauhoittavat tilannetta:).
Lähetä kommentti