"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 31. lokakuuta 2011

83. tarina (Garda-järvi pikakelauksella)

Pikkutiet saivat nyt jäädä ja ryhdyimme nopeuttamaan matkantekoa moottoritien avulla. Tien varressa olisi ollut toinen toistaan mielenkiintoisempia kohteita, mutta me tyydyimme vain tankkaamaan auton Veronassa. Miten tylsiä me joskus osaammekaan olla.

Yöksi sentään pääsimme Gardajärvelle. Tosin johonkin ei niin hohdokkaaseen hotelliin ja ilman näköaloja, mutta joskus on viisasta säästää. Hotellille saapuessamme ilta oli jo pitkällä. Söimme siis iltapalat ja painoimme päämme tyynyyn.

Oletteko muuten miettineet, että miksi hotelleissa on lähes 90% varmuudella äärettömän huonoja tyynyjä? Jopa Gardajärvellä! Olen harkinnut hotellin perustamista ihan vain siksi, että minulla olisi parikymmentä pikkukikkaa takataskussa, joiden avulla hotelleista saisi helpolla paljon kodikkaampia ja miellyttävimpiä. Kunnon tyynyt ja peitot kuuluvat listani kärkipäähän.

Aamu järvellä oli kaunis. Aurinko paistoi ja vesi kimalsi. Ympärillä kohosivat vehreät vuoret ja kylät tai kaupungit järven reunustoilla näyttivät idyllisiltä. Ymmärsimme kyllä, että paikka olisi ollut oleilemisen arvoinen. Lapset olisivat ansainneet heitellä kiviä järveen. Me olisimme viihtyneet viltillä loikoilemassa ja kahvia juomassa. Sen sijaan me vain katsoimme ihaillen maisemaa ajaessamme järven reunaa pitkin kohti moottoritietä.




Illaksi oli sovittu majapaikka ystäväperheen luona Saksassa, joten oli aika paahtaa tukka hulmuten. Ensin yli alppien ja läpi Itävallan tunnelien. Saksan autobaanoja ohi kylien ja kaupunkien. Muistutus vauhdin hurmasta tuli Munchen- Stuttgart tiellä. Seisoimme tunnin odottamassa, kun onnettomuuden uhria autettiin liikenneonnettomuuden jäljiltä. Oli paras taas kiiruhtaa hitaammin.


Illalla olimme perillä. Meitä odotti pedatut pedit ja kunnon tyynyt. Mutkaton iltapala ja ystävällinen vastaanotto. Kyllä koti aina hotellin voittaa?

7 kommenttia :

A kirjoitti...

Vaikuttavia kuvia olet matkaltanne ottanut, Mine!

Kirjailijatar kirjoitti...

Uskomattoman ihania kuvia nuo ylimmät. Tosi moni on kehunut tuota Garda-järveä, en ole vielä sinne ehtinyt. Ehkä joskus. Myös Alppien yli tai pikemminkin ali olisi joskus kiva kaasutella. Tänään oli lainassa niin hyvä auto, että sillä olisikin voinut ajaa vaikka sinne Istanbuliin asti.

Mine kirjoitti...

Aili: Kiitos. Tässä olikin KAIKKI kuvat Gardalta. Mitä ihmettä me olemme säästelleet ja ottaneet niin niukasti kuvia? Mutta kyllähän tuostakin määrästä jo pääsee ajatukseen kiinni.

Kirjailijatar: Olisit ajanut. Olisin keittänyt sinulle kahvit ihan varmasti ja pedinkin pedannut yösijaksi.

Garda oli kiva paikka, mutta vielä enemmän minua kyllä kiinnostaisi Como-järvi. Siellä emme ole käyneet, mutta seuraavan kerran kun Suomeen ajetaan se on minulla MUST kohteena. Toivottavasti siis vielä ajomatkoja tulee Italian läpi.

Sateenkaari kirjoitti...

İhanat maisemat jatkuvat,kiitos niista.
Kerrontasi on niin mielenkiintoista,etta elaa taysilla mukananne.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Kiitos. Minä olen kirjoittanut joka reissulta matkapäiväkirjaa, joka tietysti auttaa aikalailla tässä tarinoinnissa. On oikeat muistot ja tunnelmat luettavissa. Tietysti kuvat myös kertovat, useammin enemmän kuin monet sanat. Tästä reissustaa kuvia vain on perin niukasti.

Jenni kirjoitti...

Minäkin testaan hotellihuoneissa ensimmäiseksi millainen tyyny on! Valitettavan usein ne on joko onnettoman littania tai sitten oudon möykkyisiä.

Mine kirjoitti...

Jenni: Minä sanon aina, että pienet asiat tekevät suuria vaikutuksia. Huomioin heti hotellin, joka on nähnyt vaivaa pienissä asioissa. Hyvä tyyny, kaunis petaus, karkit tyynyllä, kauniista viikatut kylpytakit. Kas vain, koko hotelli alkaa tuntua astetta luksuksemmalta. Usein se ei maksaisi hotelleille kun vaivan. Harmittavan usein sitä vaivaa ei haluta nähdä.