"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

205. tarina (Ali-herran saari)

Aivan Ayvalıkin kupeessa on pieni saari. Tai ei edes ihan pieni, sillä se on 4. suurin Turkin Egean-meressä olevista saarista. Nykyään se on yhdistetty mantereeseen silloilla. Nimensä saari on saanut itsenäisyyssodan sankarin Ali Çetinkayanin mukaan; Alibey adası. Se tunnetaan myös nimillä Cunda ja Moshonisia. Asukkaita saarella on ympärivuotisesti 3000. Kesällä väkimäärä on jopa 20 000.






Me ajoimme aamiaisemme jälkeen saareen. Pysäköimme keskustaan, joka sisälsi pienen sataman, basaarialueen, muutaman kadun verran vanhoja kreikkalaisia asumuksia, sekä Taksiyarhis-kirkon rauniot. Jälkimmäinen oli ehkä restauroinnin alla? Ainakaan sinne ei päässyt sisälle. Tätä kirkkoa ei muutettu moskeijaksi, mutta se kärsi isoja vahinkoja vuoden 1944 maanjäristyksessä.







Saarissa on aina saari-tunnelma. Niin tälläkin saarella. Keskustan jälkeen pääsimme ajelemaan saaren teille. Ensin todistimme tahtomattamme lampaan loppua. Kurkku oli juuri leikattu auki ja miehet nostivat ruhoa puuhun roikkumaan tien vierellä. Illallinen tulossa? Sitten ihailimme oliivi-lehtoja, sinisenä hohtavaa merta ja joka puolella näkyvää vehreyttä. Kevät on Turkissa vihreä ja kaunis. Alibey-saaren kevät oli lisäksi hiljainen.



Suurkaupungista saapunut metsäläinen kiitti. Ja nautti jokaisella aistilla.

4 kommenttia :

A kirjoitti...

Kyllä Turkissa riittää nähtävää;DD
Ei mitään loisteliasta, mutta yksinkertaista ja alkuperäistä;))

Elintaso ei ole korkea, mutta elämisentaso on sitä vaikuttavampi.<333

Hyvää viikonloppua, mine, sinulle ja perheellesi.<333

Anonyymi kirjoitti...

No just. Varaa pöytä tuosta ekasta kuvasta, mä menen pakkaamaan laukut :)

Ja edellisen jutun aamiainen; oih.

- T. kirjautumaton Hangon Anna

Anonyymi kirjoitti...

Ihastuttava kuva noista paikallisista lapsista; mikä lienee ollut heillä ihmetyksen ja tarkastelun aihe ?

Tajusin juuri, että teidänkin Ykkönen on jo Nuori Neito ? Aika lailla äitinsä näköinen ? t:Tiina

Mine kirjoitti...

Aili: Elintasoa on täällä monenlaista. Sillä on varmasti tekemistä myös elämisentason kanssa. Tärkein on kuitenkin ihmisen suhde rahaan ja elämään. Tärkeimpiä asioita ei voi ostaa. Onnellinen se, joka osaa elää tässä hetkessä, iloiten siitä mitä on saanut.

Anna: Näytti siltä, että siellä oli kyllä tilaa ilman varauksiakin:). Suosittelen käyttämäämme hotellia, justiinsa sen aamiaisen vuoksi.

Tiina: Olivat kukkakauppiaan mukuloita. Ihania tosiaan. Pitivät toisistansa hyvin huolta.

Ykkönen täyttää kesällä 14v. Viime kesänä meni äidistä ohitse pituuden puolesta. Nuori neito todellakin. Emme ole kuin kaksi marjaa, mutta onhan meissä yhteneväisyyksiä.