Suomen valmistuessa jouluun vuonna 1993, näillä seuduilla elettiin pelossa. Veri virtasi, menetettiin koteja ja perheenjäseniä. Ihmisestä tuli ihmiselle susi. Mikään ei ollut pyhää, kaunista eikä säilyttämisen arvoista. Ei edes Mostarin ylpeys, Stari Most, vanha silta. 427 vuotta palvellut silta pommitettiin hajalle Jugoslavian sisällissodan tiimellyksessä.
Me seisomme rakkaudella restauroidulla sillalla ja katsomme alas kauniin vihreään veteen. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Sillan reunalla seisoo mies keräämässä rahaa. Kun 25 euroa hattuun kilahtaa, mies sillalta veteen vilahtaa.
Mostarin silta. Upea. Ihana. Kaunis. Ympärillä ottomaanikortteli, joka tuntuu kotoiselta. Kuin kappale vanhaa Turkkia keskellä tätä sotahaavojen maata. "Don't forget" lukee talon seinustalla. Minusta tuntuu, että en unohda. En, vaikka haluaisin.
9 kommenttia :
Taas pääsi mukaan uuteen, käymättömään paikkaan, Kiitos sinulle. uskomattoman ihanaa seurata metkaanne!
Paljon historiaa on sodissa tuhottu, mutta sillat ja talot rakennetaan uudelleen..;)
Kauniita kuvia; kiitos postauksesta!
Oikein hyvää matkan jatkoa perheellenne, Mine.<3333
Bosniaankin menitte, mahtavaaaaaa! Olin Sarajevossa reilu vuosi sitten ja se on ollut eniten sydämeen viiltänyt matka. Kuulin liikuttavia tarinoita ja elämänkohtaloita sodan runtelemassa kaupungissa. Kaipaan sinne, kaipaan sitä tunnelmaa. Ostaisin sieltä asunnon lottovoiton osuessa kohdalle :)
Jestas....oot niin ahkera blokkaamaan uutta, että vaikka niitä sadepäiviä on ollutkin, en vieläkään ole päässyt aloittamaan alusta....pitäiskö odotella talvilomia :D
Mutta kiva reissata mukana!
Mummeli: Kiitos itsellesi matkaseurasta:).
Aili: Niin, paljon voi korvata, mutta unohtaminen on vaikeaa. Nämä kansat kantavat sodan haavoja sieluissaan vielä ainakin sukupolven ajan.
Saga: Minä opiskelin turkkia Nodjan kanssa, joka kävi lapsena koulua piiritetyn Sarajevon kellareissa rotat seuranaan. Samalla kurssilla oli myös nuori mies Makedoniasta, jonka kotikylästä pommitukset alkoivat. Molemmat urheita nuoria ihmisiä, hapuamassa turvalliseen parempaan elämään. Molemmat kantoivat silti sodan muistoja niin selvästi ja kantavat niitä elämänsä loppuun asti. Minä kuuntelin heitä, mutta tiesin heti, että en voi ymmärtää. Olen rauhan ajan lapsi, enkä sodasta paljoa tiedä. Voin vain aavistaa...
Pepi: No tämän blogin lukemisesta ei tarvitse ainakaan stressiä lomillansa kantaa:). Pistelen näitä nyt tulemaan niin pitkään, kun se minulle ei käy työstä:D.
Ihastuttava tuo silta ! Upea ! Hyvää loman jatkoa ! t: Tiina
Tiina: Ennen tehtiin asiat tarpeeksi komeesti:).
Upea ja pysäyttävä kohde. Mostarissa huokuu sotien aiheuttama melankolia, eivätkä ne varmasti unohdu koskaan.
Itse kävin tuolla pari vuotta sitten ja hirveä hinku päästä takaisin (ja muualle Bosniaan) vaivaa koko ajan.
Khayr: Minustakin Mostar oli matkamme huippuja. Mielelläni minäkin haluaisin nähdä ainakin Sarajevon. Katsotaan onko se joskus mahdollista. Kävin kurkkaamassa sivuillasi. Hyvää viikonloppua:).
Lähetä kommentti