Olimme olleet sisällä mökkihöperyyteen asti. Ulos ei voinut mennä pelailemaan. Siellä oli liian kuuma. Sisälläkään ei liiemmin jaksanut mitään. Ruutuja tuijotettiin ja tylsistyttiin. Eräänä lauantaina tuli kolmoselle jo melkein itku: "Tehtäis nyt joskus edes jotain".
Illalla lähdettiin matkaan, juuri ennen auringonlaskua. Paastokuukauden ajaksi oli lähikoulun pihalle kasattu pikkuruinen huvipuisto ja se otettiin aloituspaikaksi. Pahin ahdistus alkoi helpottaa, kun sai hyppiä kohti taivasta.
Rukoushuudon kaikuessa aurinko oli sukeltanut maihin. Me kurkimme juuri valmistuneen moskeijan ikkunoista sisään. Tätä oli rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Ajattelimme jo, että se on ikuinen työmaa, mutta sitten ottivat loppukirin. "Joka rakentaa Jumalalle taloa eläessä, sille Jumala antaa asunnon paratiisissa" lupasi teksti rakennusvaiheessa olevan moskeijan edessä. Se oli selvästi laittanut lahjoittajiin vauhtia. Paastokuukauden ensimmäisenä päivänä moskeija oli valmis.
Moskeijalta kävelimme pimeitä teitä pitkin. Kuuntelimme avoimista ikkunoista kuuluvaa astioiden kilahtelua. Päivän paasto oli päättynyt ja suvut keräytyneet syömään. Koteihin pöytien äärelle ja puistoille levitetyille liinoille. Mekin olimme matkalla syömään, mutta emme päivän ensimmäistä ateriaa, vaan viimeistä.
Oli tehty jotain. Tämän avulla jaksaisimme taas kökkiä kotona. Odottaa viileneviä päiviä ja syksyn sateita.
Illalla lähdettiin matkaan, juuri ennen auringonlaskua. Paastokuukauden ajaksi oli lähikoulun pihalle kasattu pikkuruinen huvipuisto ja se otettiin aloituspaikaksi. Pahin ahdistus alkoi helpottaa, kun sai hyppiä kohti taivasta.
Rukoushuudon kaikuessa aurinko oli sukeltanut maihin. Me kurkimme juuri valmistuneen moskeijan ikkunoista sisään. Tätä oli rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Ajattelimme jo, että se on ikuinen työmaa, mutta sitten ottivat loppukirin. "Joka rakentaa Jumalalle taloa eläessä, sille Jumala antaa asunnon paratiisissa" lupasi teksti rakennusvaiheessa olevan moskeijan edessä. Se oli selvästi laittanut lahjoittajiin vauhtia. Paastokuukauden ensimmäisenä päivänä moskeija oli valmis.
Oli tehty jotain. Tämän avulla jaksaisimme taas kökkiä kotona. Odottaa viileneviä päiviä ja syksyn sateita.
12 kommenttia :
Mukavaa, että pystyitte tekemään muutakin kuin "kökkimään" ruutujen äärellä ! Henkilökohtaisesti en pidä noista tivoli- tai huvipuistovempeleistä, mutta meidänkin Neidot nauttivat niistä, Keskimmäinen erityisesti. Minua lähinnä joko oksettaa tai pyörryttää... t: Tiina
Esikoinen lähti junalla kohti Helsinkiä rinkka selässä ja elämä edessä; toivottavasti myös enkeleitä matkassa ! Meidän tytöillä on sänkyjen päällä Kirsikan (by Kirsikka) tekemät kauniit ja herkät enkelit; ne voi nähdä hänen blogistaan kuvissa. Esikoinen jätti omassa tuonne yläkertaan istumaan; lähtee mukaansa vasta ensi viikonloppuna, kun viedään (tai isänsä vie) tyttö ja muuttokuorma ylioppilaskotiin. En ehkä lähde mukaan -- itkisin varmaan koko matkan... t: Tiina
Voi kun voisikin lähettää täältä virkistävän syystuulosen sinne!
Täällä oli luvattua paljon parempi ja lämpimämpi päivä -joka sitten meni "hukkaan" sisällä kökkiessä kun pistin Lillassa hyrskynmyrskyn...
Raikastava sadekaan alkuillasta ei tuntunut yhtään hassummalle :)
Kaunis tuo moskeija -niinkuin moskeijat yleeensäkin!
Tänään olen kökkinyt sisällä koska selkä venähti eilen pahasti. Ulkona täälläkin niin kuumaa ja kosteaa että huh,miten tätä jaksaa vielä ainakin kuukauden...
Onpa kaunis uusi moskeija.
Oi miten upeat värit noissa iltakuvissa, ah! Ja minä haluaisin joskus tuollaiselle trampoliinille hyppimään painottomana :)
Paastoaminen tuossa helteessä...
Ulos on välillä päästävä, muuten menee kaikilta hermot!
Heipä hei pitkästä aikaa! :))
Hauska tuo hyppyjuttu, missä puetaan valjaat päälle :)Odessassa oli samanlainen ja lasten mielestä aivan MAHTAVA kun sillä saa hurjat hypyt!!! :))
Todella hieno tuo uusi moskeija! Kauniita, värikkäitä ja taidokkaasti tehtyjä yksityiskohtia.
Mukavaa viikkoa! :)
Tiina: Minä en pysty edes kiikkumaan, kun jo mahassa vääntää. Mutta lapset tykkää... Itku on hyvästä, kohtuullisessa määrin. Isosta itkusta tulee päänsärky. Ainakin minulle.
Pepi: Tuossa se lupaa sadetta ja viilenevää tiistaille. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että se pitää paikkansa.
Yaelian: No voihan, mihin sinä sen selän sait venäytettyä? Minä toivon, että täälä ei ole enää kuukautta, vaan viikkoja. Tai mieluiten päiviä.
Kirjailijatar: Tuo kyllä olisi kiehtovaa. Etenkin, kun nuo narut estäisi putoamisen. Siellä ei vaan koskaan näy aikuisia. Ehkä kukaan ei kehtaa. Tule sinä ja ole ensimmäinen.
Vihreatniityt: Sanos muuta. Oli surullisen monta kuolinilmoitusta ulko-ovessa paastokuukauden aikana. Pääministeri on kuulema kieltänyt julkaisemasta kuolleisuuslukuja...
Lilja: No heipä hei. Piditkös taukoa? Minä pysyin aika hyvin erossa, lukemassa kävin aina kun oli sopiva tauko.
Tuo hyppyjuttu on ainakin turvallisempi, kun tavan trampoliini, ei tarvitse pelätä, että putoaa.
Ihania kuvia, Istanbul on kyllä niin kaunis. Hellettä riittää vielä meillä Provencessakin vaikka tänään oli jo vähän helpompi kun alkoi tuulla. Toivottavasti teilläkin syyskuussa alkaa jo helpottamaan.
Kirkot ovat niin uskomattomia taideteoksia! Toisaalta se hirmuisen hassua... Kirkot on jotenkin se must poikettava juttu monessa paikassa. Esim. Pariisin goottilaisttylinen Sainte-Chapelle - aivan uskomaton paikka. Ja moni, moni muu....
En ole tainnut ennen sanoakaan, että nämä sinun kuvasi ovat ihan mielettömän kauniita :) Tai ehkäpä sittenkin olen :D Tarinat myös!
Lämmintä loman jatkoa!
Madame Kissankulma: Kyllä se yleensä helpottaa, ennemmin tai myöhemmin. En tiedä miksi tämä kesä on käynyt näin voimille? Jos huomenna sataa, niin kuin luvataan. Avaan jokaisen ikkunan ja annan viileän ilman virrata.
Tiina: Entisaikaan osattiin. Vanhat kirkot on varsinaisia taideteoksia. Istanbulin moskeijoissa on ihan oma tyylinsä. Nämä uudetkin jossakin määrin peilaavat sitä vanhaa, ainakin tämä meidän lähimoskeija.
Kiitos, kuvaaminen on kivaa. En väitä vielä osaavani, mutta harjoittelen..
Minäkin ihastelin noiden iltakuvien värejä.
Allu: Istanbulin illat on joskus satumaisen kauniita. Justiinsa värien vuoksi. Tai pehmeän lämmön.
Lähetä kommentti