Hotellihuoneen ilmastoinnin alla mietimme, kuinka mukavaa onkaan matkustaa Turkissa. Keksimme monia hyviä puolia. Lopulta päädyimme kuitenkin taas siihen ravintolaruokaan. Syöminen on näillä lomilla liian itseään toistavaa. Miksi turkkilaiset eivät pidä kastikkeista? Miksi heidän mielestään liha ei ole ilman sitä liian kuivaa? Miksi kansa, joka on niin ylpeä rikkaasta ruokakulttuuristaan tekee joka paikassa ihan samat sapuskat? Miksi turkkilaiset osaavat tehdä Suomessa hyviä pizzoja, mutta täältä ei saa sellaista kunnon italialaistyyppistä?
Lonely Planettini ahkerimmin plärätyt sivut ovatkin "Mitä syödä"-osasto. Koetan bongata sieltä ravintoloita, joissa on jotakin erilaista. Riemullani ei siis ollut rajoja, kun löysin Kaşin naapurista Kalkanista ravintolan nimeltä Hullu hullu Tomaatti. Siellä lupailtiin aasialaisvaikutteisia ruokia. Päätös oli sillä selvä, me ajaisimme Kalkaniin syömään.
Alkuun koimme karvaan pettymyksen. Hullu hullu Tomaatti ei ollutkaan siellä missä sen kartan mukaan piti olla. Läheisestä kirjakaupasta selvisi, että sitä ei enää ollut. Happamana päättelin, että paikka ei ollut kannattanut liian erikoisella ruokalistallaan ja päätyisimme taas syömään tomaattia ja kanavarrasta. Jotka siis EIVÄT ole pahoja, mutta...
Sitten silmäni rupesivat katsomaan ympärilleen ja mitä näinkään. Kalkan oli täynnä mitä ihanampia, kauniimpia ja käsittämättömämpiä ravintoloita. Terassit nousivat kattojen päälle, niitä löytyi satamasta veden äärestä. Oli mitä kauneimpia sisustuksia. Pehmotuoleja, takorautaisia ruokaryhmiä, sohvia. Koko kaupunki oli niin kaunis, että oli pakko rauhoittua. Vilkaisimme vieressä olevan ravintolan menua ja kohtalomme oli siltä seisomalta sinetöity. Kanaa hapanimeläkastikkeessa. Tällaisen maiseman ääressä ja auringonlaskukin vielä kaupan päälle.
Ruon jälkeen oli aika tutustua Kalkanin iltaelämään. Paikka oli selvästi noususuhdanteessa. Alkoi jo näkymään ulkomaalaisiakin turisteja. Ei kuitenkaan liiallisessa mittakaavassa, vaan sopivasti. Kaupakadut jatkoivat ravintoloiden kaunista linjaa. Ihania mekkoputiikkeja, keramiikkaa ja tekstiilejä kauniisti esille laitettuna.
Illan hämärässä mies, pojat ja kuopus suunnistivat keskustan kupeessa olevalle rannalle iltauinnille. Minä jatkoin esikoisen kanssa kierrosta kauppakujilla ja lopuksi pysähdyimme iltakahveille ja vohveleille rantakahvilaan. Kalkan nosti toiveitani ravintolaruoan suhteen. Ehkä täällä pikkuhiljaa uskalletaan ryhtyä kokeilevampaan keittiöön? Ei niin, että unohdettaisiin se oma, mutta laitettaisiin rinnalle jotakin muutakin. Vaihtelun vuoksi.
Ajoimme takaisin hotellille pimenneitä teitä pitkin. Takana onnistunut päivä ja onnistunut ilta. Kalkan oli tämän reissun uusi löytö! Oikea prinsessa!
16 kommenttia :
Minä viihtyisin tuolla! Ihan varmasti :)
Joskus vuonna kaks tai kuus kun Marmaris oli pieni paikka, siellä oli kiva etsiskellä ruokapaikkoja. Suosikkeja ne pienet turkkilaiset, joissa sai paikallisia ( suolaisia!) herkkuja - ne länsimaiset ravintolat ei oikein jaksaneet kiinnostaa.
Viininlehtikääryleitä ja kaikenlaisia pataruokia kurkittiin sitten suoraan padoista ja kattiloista ja valittiin sitä mikä näytti hyvältä ja tuoksui herkulliselta :)
Toivossa on hyva elaa tuon kokeilevan keittiön rantautumisen suhteen...olen kylla aika epailevainen. Aasialaiset ravintolat ovat myös hinnoissaan koska tuontitarvikkeet ovat niin kalliita, halvempaa taitaa olla siis tehda paikallisia ruokia. Mieheni syö kylla kaikkea aasialaisesta intialaiseen mita nenan alle laitetaan mutta tiedan etta moni turkkilainen on todella muutoshaluton ruokien suhteen. Edullisia etnisia ravintoloita kaipaan mutten kylla kermaruokia enka kastikkeita. Kalkanin ohi olen vain pyyhaltanyt ja naiden kuvien jalkeen sinne on kylla paastava. Tasta reissupostauksesta tulee alytön matkakuume.
Miten ihanaan paikkaan se hullu tomaatti teidät johdattikaan.Turkkilainen keittiö on yksi maailman parhaista,ja ottomaanien valtakausi täälläpäin on tännekin jättänyt siitä paljon ihania muistoja.Yllättävää kuitenkin kuulla,että muunlaista ruokaa ei sitten ihan helposti löydykään.
Tunnelmalliseen ruokapaikkaan päädyitte. Kalkan ja Kas vaikuttavat ihan tutustumisen arvoisilta paikoilta.
Mukavaa viikonloppua sinne. Mulla on vapaa viikonloppu ja vietämme sen marjastuksen ja muun mukavan merkeissä. Oi ihana syys!
Mine aivan ihania kuvia - ilo silmälle :). Kiitos!
Ihan järkyttävän ihana paikka tuo Kalkan!!<3333
Turkkilainen ruoka on hyvää, mutta jos joka päivä syö suunnilleen samoja ruokia, niihin kyllästyy. Huomasin että ruokaöljyä ja muuta rasvaa käytetään minun makuuni liikaa. Siitä syystä rupesin rasvaisimpia ruokia karttamaan...;/
Oikein ihanaa viikonloppua, MINE, koko perheellesi!<33333
Punatukka: Ne kotiruokapaikat on meidänkin suosiossa. Turistipaikoissa niitä on vain aika vähän. Mies tykkää myös mezeistä, minä en. Minusta ruoka pitää olla lämmintä. Eniten minua nyppii se kastikkeettomuus. Ruoka on kuivaa.
Petra: Niinpä, juhlatilaisuuksissa tilaamme kotiin Kiinalaista ja se on itkettävän hyvää ja kallista:). Paremman väen kotkotuksia, joita tavan kansa ei edes halua. Meillä on kuule ystäviä, jotka meillekin tullessaan ikään kuin odottavat, että teen turkkilaista ruokaa. Ja sitten se ei tietysti ole kun äidin tekemä:(. Parempi nauraa kun itkeä. Mietin aina, että jos itse menisin Suomessa kiinalaiselle kylään ja saisin siellä makaronilaatikkoa, minusta se olisi käsittämättömän kummallista? Mutta osalle täkäläistä maailmassa ei ole muuta kun turkkilainen keittiö. Eikä muusta ainakaan väliä.
Yaelian: Niinhän ne sanoo, mutta minä en ole samaa mieltä. Minusta suomalainen keittiö ei ole ollenkaan hullumpi:). Hah hah. Ei vaan, onhan täkäläisessä keittiössä hyvät puolensa ja kotiruoka rikastakin. Ravintolat helposti sulahtaa aina samaan muottiin. En ymmärrä miksi?
Saga: Suloisia vapaita! Kalkan ja Kas kannattaa panna mieleen. Ovat söpöisiä.
Daniela: Kiitos. Kauniista kohteesta saa kauniita kuvia?
Aili: Minä hölvään öljyä, suolaa ja voita kun turkkilainen. Se ei siis minua haittaa. Ehkä joskus alkuvuosina haittasikin? Niin sitä makuaistikin tottuu. Tosin täkäläinen suola on paljon miedompaa kun Suomessa. Sen huomaan ruokaa laittaessa, sillä siellä pitäisi olla varovaisempi maustaja. Hyvää viikonloppua myös sinne syksyiseen Suomeen.
Aivan upeat kuvat jalleen. Kiitos.
Mina luulen, etta kastikkeet tekevat tuloaan tanne Turkinmaallekkin. Olen nain paatellyt television ruokaohjelma- annista.
Turkkilainen ruoka on NIIN hyvaa! Mutta ehka siihenkin kyllastyisi jos maassa asuisi. Kastikkeita en siella kaivannut.
Olen kylla havainnut muissakin maissa vahan samanlaisen ilmion. Esimerkiksi Sisiliassa kaikki ravintolat tarjoilivat hyvin samantyyppisia ruokia. Mitaan kiinalaista tms ei todellakaan nakynyt.
Sateenkaari: Toivottvasti. Eihän niitä ole pakko laittaa, jos joku ei halua, mutta jos haluaisi, voisi saada vaikka erillisessä kupissa. Muutamia sellaisia ravintoloita Istanbulista löytyy ja ovat saaneet minusta onnellisen asiakkaan.
Anu: Se on hyvää, mutta siihen kyllästyy jo viikon lomalla. Etenkin mies, joka on työpäivisin turkkilaisen ruoan armoilla. Meille ruoka on niin oleellinen osa juhlaa tai lomaa. Sitä kaipaisi jotakin erityisen ihanaa, eikä vain jotakin, jota arkenakin lappaa menemään. Voin kyllä uskoa, että kun muutamme Suomeen ja pääsemme sitten joskus Turkkiin, viikko menee kummasti lempisapuskoita syödessä:).
Nyt täytyy sanoa, etten edes muista miltä turkkilainen ruoka maistuu.Tai sitten konferenssimatkalla 1997 ei syöty turkkilaista ruokaa.Aukko sivistyksessä. Mutta mezen tiedän, luultavasti samanmoista kuin siinä naapurissa. Meillä ruoka on oleellinen osa elämää, arkena ja juhlana :).
Pkkujutut: Täkäläinen ruoka maistuu siis hyvälle. On monta asiaa mistä pidän todella paljon. Kotiruoka on todella hyvää. Ja jos pääsee täkäläisen lentoyhtiön kentokoneruoalle, on sekin elämys. Ravntolassa vaan tarjoavat aina niitä muutamia ruokalajeja, joihin matkaaja kyllästyy nopeasti. Etenkin jos on matkannut maassa 12 vuotta:D. Mekin tykkäämme syödä hyvin. Siinä se ongelma?
Olipas hauska tämä ruokakeskustelu; Iltatähti kysyi juuri hetki sitten minulta lempiruokiani. Oli helppo vastata: letut ja perunamuussi - ei sentään yhtäaikaa...Minä kyllä arvostan hyvää ruokaa ja nautin siitä, mutta välillä elämä on niin kiireistä, että ruoka ei suinkaan ole nautinto, vaan pelkää nälän tyydytystä !
Ihana paikka ! Olet esitellyt nyt Turkistasi oikeita turistin helmiä; kumpa joskus vielä itsekkin matkaan pääsisi... Nyt ei ole aikaa, eikä kyllä rahaakaan, joten tyydyn mieluusti näihin matkoihin kanssasi ! t: Tiina
Tiina: Letut ja perunamuussi, ihana vastaus:). Minäkin tykkään perunasta eri muodoissaan. Ja letuistakin. Oikeasti en syö kyllä niitä kumpaakaan liiemmin arjessa.
Meillä yritetään syödä hyvin myös arjessa. Täällä on hyvin vähän eineksiä ja mitään puolivalmista. Täytyy siis tehdä ruoka tai tilata. Jos tekee, en viitsi tehdä mitään sinnepäin, vaan teen sitten kunnolla. Meillä syödään turkkilaissuomalaisesti. Makaronilaatikko on lasten ikisuosikki. Teen sitä kahtena eri versiona. Tavallisena jauheliversiona ja sitten kanaversiona, josta turkkilaisetkin tykkää:). Turkkilaisesta ruoasta lempparaikotiruokani on täytetyt kesäkurpitsat ja munakoiso eri muodoissa. Sekä linssikeitto.
Turkki on ihana maa! Parhaat palat on aurinkomatkojen ulkopuolella, siksi koitan näytellä, että osaatte matkata pois sieltä turistirysistä:D.
Oi miten upea tuo terassikuva. Joskus käy noin, kun suunnitelmat menevät pieleen, tilalla löytyykin jotain vielä parempaa :)
Kirjailijatar: Niin on. Kun vaan ottaa silmän käteen ja kattoo. Olisihan sitä voinut harmissaan lähteä poiskin?
Lähetä kommentti