"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 10. syyskuuta 2012

302. tarina (Ölüdeniz- vieläkö ehditään iltauinnille?)

Iltapäivälehdessä hehkutettiin Ölüdenizin rantaa juuri matkamme aikana. Se rankattiin yhdeksi maailman hienoimmista rannoista. Olimme käyneet siellä aikaisemminkin ja niin silloin kuin nytkin me mietimme, että mikä tässä rannassa nyt sitten on niin erityistä? Meistä se on kaunis ranta kauniilla paikalla, mutta Turkista löytyy mielestäni monta kauniimpaa ja ihmeellisempääkin rantaa. Ölüdeniz on omaan makuuni liian sliipattu ja liian turisti. Sitä paitsi se menee kuulema kiinni kello kahdeksan. Oli siis pidettävä kiirettä, jos mieli vielä iltauinnille.

Saavuimme rannalle puolta tuntia ennen kahdeksaa. Auringonpalvojat olivat jo keränneet kimpsunsa ja siirtyneet hotelleille tutkimaan palovammojaan. Vahdit kiersivät hoputtamassa väkeä ylös vedestä ja kertoivat rannan pian sulkeutuvan. Me sukelsimme kiireesti veteen.













Aurinko laski ja ilta saapui. Rantavahdeilla oli selvästi jo kiire kotiin. Kävivät tuon tuosta kertomassa, että meidän oli nyt syytä kerätä kampsumme ja poistua. Minä ihmettelin, että kuka voi omistaa meren, rannan tai lahden? Kenellä on valta sanoa, että ranta menee kiinni? Tällaista ei ole tapahtunutkaan muualla, kun Turkin Ölüdenizissä. Sitä se hienommuus kai sitten teettää?

Ranta jäi taakse, ajoimme hotellille. Huomenna olisi uusi päivä ja uudet kujeet. Ölüdeniz sai kuitenkin jäädä muille, meillä oli mielessä jo toiset kohteet.

8 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, ellet sinä olisi sanonut, niin minä olisin: Kuka omistaa rannat, vedet ja auringonlaskut!

Kun saavut Suomeen olemaan, käy kerran suvessa Yyterissä, käy loppu heinäkuusta tai elokuulla, jolloin ryysis on ohitse. Voin kertoa, että minä uin siellä joka vuosi joka päivällä tai yöllä. Yöllä nakuna!

Olen nuorena kävellyt tuolla rannalla yläosattomissa, olen uinut siellä vauvani kanssa, olen viettänyt siellä päiviä ystäväni ja vauvojemme kanssa, olen suudellut dyynien sylissä ja välillä taas pulahtanut veteen...

Vapaus, puhtaus, saa tulla ja mennä...kukaan ei määräile...siinä joitain Suomen luonnon etuja.

Ja kuvittele: asun Päijänteen rannalla ja täältä ihan likeltä löytyy upea hiekkaranta, mutta niin vaan pitää vieläkin siskon kanssa päästä joka vuosi Yyteriin uimaan. Ja me ollaan kauan vedessä. Niin kauan, että tulee ryppyiset 'mummonsormet'! R:n mielestä me harrastamme Yyteri-kulttia, sillä hän alkaa aina palella,vaikka on niin merimiestä ollakseen, kipparia;-)

Olen onnellinen siitä, että löydän Suomesta niiiin paljon ihania asioita, joita en vaihtaisi mihinkään muuhun.

Petra kirjoitti...

Olen myös usein ihmetellyt miksi Ölüdenizia pidetaan Turkin upeimpana rantana, totta puhut liian sliipattu ja liian turistimainen vaikka puitteet onkin upeat. Koko alue on pahimpaan turistiaikaan aikamoinen brittihelvetti. Uusia seikkalujanne odotellessa!

A kirjoitti...

Tarkoittaako tuo 'rannan sulkeminen' sitä, että valvojat lähtevät kotiin, ja siksi rantaa ei saa kukaan käyttää? Ei kai se muuta voi tarkoittaa!

Kiitos kauniista ja upeista kuvista, Mine!<333

Jael kirjoitti...

Minäkin ajattelin kuten Aili,että kenties vahtien vuoksi ranta suljettiin.Muuten minun mielestäni rannat kuuluvat ihmisille,kaikille. Täällä haluttiin rakentaa rannalle jotain,vihreät älähtivät ja onneksi eräskin suuri projekti ei saanutkaan sitten rakennuslupaa kun protestoitiin.

pikkujutut kirjoitti...

Meillä hotellin rannalla uimavahdit lähtevät kotiin ja vieraat jäävät yksin rannalle :).Muut rannat ovat vapaita kaikille.Mutta joo, kauneus lienee katsojan silmissä.

Mine kirjoitti...

Leena: Minulla on muisto Yyteristä. Seurustelimme nykyisen mieheni kanssa ihan taipaleemme alkuvaiheessa. Hänen vanhempansa lähtivät reissuun ja meille jäi auto. Ajoimme vain ilman suunnitelmaa ja saavuimme Yyteriin. Satoi vettä ja oli koleaa. Koetimme sytytellä märkiä puita siellä dyyneillä. En muista kuinka sen syömisen kävi? Yön nukuimme rannan vieressä autossa. Eihän meillä ollut rahaa leirintäalueisiin, hotelleista puhumattakaan. Aamulla herättiin hurinaan. Mies oli painanut unissaan pissapoikaa, joka suihkutti vettä tuulilasiin. Ei uitu ei, mutta Yyteristä muistan tämän:). Ehkä joskus haemme sieltä toisenkinlaisen muiston?

Petra: Niin, muistan sen kyllä siitä ekasta kerrastakin. Palasimme seuraavien seikkailujen vuoksi. Kohta näet, ehkä nyt jo arvaat?

Aili: Täällä on toki monta valvottua ja maksullista rantaa, mutta kaikissa muissa se tarkoittaa sitä, että kun valvojat lähtee, ranta on ilmaiseksi käytössä omalla vastuulla. Vain Ölüdeniz suljettiin ja sinne ei saanut mennä. Minusta se on kyllä ihan kummallista, miten joku voi kieltää illat rannalla? Tai yöuinnit?

Yaelian: Ymmärrän, että ei jatkuvasti voi vahtia. Eikä tarvitsekaan. Mutta miten voi kieltää luonnon aarteet tuosta vain? Olisi pitänyt käydä katsomassa, että oliko ranta todellakin tyhjä illalla? Miten sen olisi voinut sulkea?

Pikkujutut: Kaunishan se on, mutta mikä tekee jostakin upean, poikkeuksellisen kauniin, siihen varmaan on monta mieltä. Minulle poikkeuksellisen kauniin täytyy myös olla poikkeuksellisen vähän turistinen. Kamala määrä ihmisiä pilaa kohteen kuin kohteen. Varsinkin jos on kyse rannasta.

Anonyymi kirjoitti...

En taida kehdata ottaa kantaa tähän rantojen sulkemiseen tai sulkemattomuuteen; nyt se tuntuu niin turhalta ! Olin tänään koko päivän koulutuksessa, jonka teema oli läheis- ja kuritusväkivalta. Oli niin järkyttävää, että vieläkin puristaa tuosta rinnan kohdalta... Yksi kouluttaja purskahti itse itkuun, kun kertoi työhistoriansa vaikeimmasta tilanteesta, joka oli tuore tarina tältä vuodelta. En tietenkään sitä tässä voi toistaa, mutta kyllä aikuisen pahuus omia lapsia kohtaan voi olla jotakin, jota ihmisen mieli ei voi millään ymmärtää. Näissä tuunelmissa on täysin yhden tekevää, onko rannat auki vai kiinni... Pahoittelen ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Maailman pahuuden roikkuessa harteilla, kaikki on todella turhaa. Luen aina välillä Saarnaajan kirjaa ihan siksi, että muistaisin. Ihminen on pedoista julmin, kun sille päälle sattuu. Voin vain kuvitella mitä siellä on kerrottu ja kuultu. Tai voisin jos haluaisin. Toivottavasti eivät jää painamaan sydämen päälle pitkäksi aikaa.

Kunhan taas elämä voittaa ja muistaa, että onhan ihmisessä toinenkin puoli. On kaunista ja hyvää, lempeää ja turvallistakin. Ja siihen hyvään kuuluu vaikkapa iltauinti pimeässä vedessä. Jos ranta on auki.