Ensimäisenä Turkin kesänämme ajoimme Marmarikseen tapaamaan siellä lomailevaa veljeäni. Matkalla pysähdyimme pikaisesti Pamukkalessa. Toisen kerran matkustin Pamukkalee kuopuksen kanssa eräällä naisten tuuletus- matkalla. Oli syksy ja voimia kiertää Hierapoliksen raunioita, vauva repussakin. Nyt saavuin siis Pamukkaleen kolmannen kerran. Kukaan lapsista ei muistanut edellisiä käyntejä, joten heille kerta oli ikään kuin ensimmäinen.
Pamukkale on suomeksi käännettynä Puuvillalinna. Se on luonnonilmiö, joka koostuu valkoisista kalkkikivikerroksista. Lämmin kalkkipitoinen vesi virtaa penkereitä pitkin, muodostaen valkoisia tasanteita ja vesialtaita.
Kalkkikivialtaiden vieressä on nk. Kleopatra-allas, johon mineraalipitoista vettä johdetaan. Vedellä uskotaan olevan monia ihotauteja ja sydänsairauksia parantavia vaikutuksia. Ainakin allas on kaunis pohjalla olevien pylväiden ja pilareiden kanssa. Hinta oli vain niin korkea, että jätimme uimisen sillä kertaa väliin.
Huipulla sijaitsee myös muinainen Hierapolis, roomalaisten rakentama kylpyläkaupunki. Tai se, mitä siitä on jäljellä. Tänne moni saapui aikanaan hakemaan apua vaivoihinsa, parantavien vetten äärelle. Laajasta hautausmaasta voi päätellä, että usean kohdalla vesi ei pystynyt tekemää ihmeitä. Hierapoliksesta tuli viimeisen matkan päätepysäkki.
Päädyimme syömään Mustafan paikkaan. Siellä, kuten muuallakin Pamukkalessa oli tarjolla korealaista ruokaa. Mielenkiintoista. Emme tiedä mikä yhteys Pamukkalella ja Korealla on, mutta vaikutus oli selvästi suuri. Lähes joka ravintola tarjosi jotakin korealaista. Hotellissamme majoittui iso korealainen ryhmä ja aamupalallakin tarjottiin riisiä.
15 kommenttia :
Tosi hyvät kuvat. Ihan kun en ikinä ois tuolla käynytkään :)
Olipa kiva päästä näkemään vähän toisenlaiset kuvat kuin turistioppaissa! Olin joskus taannoin menossa Pamukkaleen, matka varattu ja maksettu, mutta liiallinen kuumuus teki tehtävänsä (oli ihan superkuuma kesä) ja päätin jäädä pois matkasta....ja nukuin koko päivän!
Minäkin olen jo kolmesti käynyt Pamukkalessa ja voisimpa mennä uudestaankin :)
Kerran olen uinut tuossa Kleopatran-altaassa, mutta en huomannut että olisin sen kauniimmaksi tai terveemmäksi siitä muuttunut :)
Vau, kuinka kaunista! Nostattaa matkakuumetta tämä blogisi :)
Turkissa näitä raunioita ja vuoristoa riittää, maisema ei käy liian yksitoikkoiseksi..;))))
Leppoisaa viikon jatkoa, Mine!<333
Mun muistot Pamukkalesta on täynnä sadetta, sumua ja kylmää, meillä oli todella huono tuuri.
Iltatähti täytti viikonloppuna 10 vuotta ! Kutsuja oli eilen kahdet. Nyt vaan hengitetään ja yritetään toipua...
Ihan paikka tämä matkanne päätös ! t: Tiina
Amalia: Nuo valtavat hautausmaat on siellä takana. Useimmiten turistibussit taitavat tuoda sinne kylän puoleiselle portille ja silloin voi jäädä tietysti toinen puoli näkemättä?
Punatukka: Kuumalla siellä onkin todella kuuma, mutta onneksi vedessä voi vilvoitella, vaikka se ei kylmää olekaan. Kannattaa käydä, jos noille nurkille sattuu...
Sude: Minä en edes kokeillut, voi minua. Ties millaisena kaunottarena olisin sieltä noussut? Kokeilitko kala-hoitoa?
Sannab: Siihen on vain olemassa hetkettäinen lääke, eli matka. Minä ostin juuri Middle East Lonely Planetin. Ei me olla suunniteltu sinne matkaa, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti. Luen nyt sitten lukemisen puutteessa ja mietin, että mihin menisin, jos voisin...
Aili: Kaikkea riittää ja matkaajan on tehtävä valintoja. Mitä ottaa ja mitä jättää...
Allu: No, se oli erilainen Pamukkale visiitti:). Itse asiassa minua kiehtoisi matkustaa Turkissa syksyllä ja talvella, jolloin ei tarvitsisi hikoilla..
Tiina: Ohi olkoon, toivottavat turkkilaiset, kun jotakin raskasta tai työlästä on tapahtunut tai tapahtumassa. Tämä ei itseasiassa ollut vielä matkamme päätös, mutta loppusuora kuitenkin...
Tuonne olisin halunnut Turkissa käydessämme "lillumaan". Oli elokuu ja oli kuuma, siis tosi kuuma. Päätimme, että sitten seuraavalla kerralla.. + 43 vei mehut!
Koin vallan de ja vuu-olon.Tosin vain kuvista. Eräät uusiseelantilaiset tuttavat kävivät samaisessa paikassa uosi sitten ja perheen poika oli kuvattu noita rinteitä vasten.
Toistaiseksi kannattaa ehkä vain lukea sitä Lonely Planetia- tiehänolisi teillä suora mutta just nyt taitaa reitti olla hieman tukossa. Mutta jos ihmeitä tapahtuu, tulette sitten meilläkin käymään :).
Pikkujutut
Olin joskus 90 luvun alkupuolella oppaana Turkissa ja tein useita kertoja retkiä Pamukkaleen. Jossain vaiheessa rinteet olivat niin huonossa kunnossa, että pelättiin kallioiden jopa häviävän kokonaan. Silloin alueella olevat hotellit käyttivät niin paljon rinteiden vettä, että sitä ei juuri enää valkoisiin altaisiin riittänyt. Onpa hienoa, että turkkilaiset viisastuivat ja saivat upean Pamukkalen säilytettyä. Mahtavia kuvia, parempia kuin minä silloin aikoinaan sain. Paikka on kyllä vierailun arvoinen kuumallakin ja Kleopatran altaassa kannattaa myös käydä, ihana lämpöistä vettä.
Vihreatniityt: Ensi kerralla sitten. Elokuu on tosiaan tuskakuu kuumuuden vuoksi. Jospa pääsisi noihin maisemiin syksyllä tai alkukesästä.
Pikkujutut: Miestä harmittaa ihan älyttömästi, että ei ehtinyt käydä Damaskossa ennen näitä rähinöitä. Nyt mietimme, että jos Petrat jää käymättä, tuleeko toista tilaisuutta? Jos teidän nurkille päädytään, änkemme tietenkin kylään.
Madame Kissankulma: Oi en tiennytkään sinun opastelleen näillä nurkilla. Osaatko siis turkkia? Minä iloitsen Pamukkalen nykyisestä kunnosta, koettavat selvästi tehdä työtä sen eteen.
Tuo on yksi niistä Turkin kohteista, joihin olen ajatellut, että seuraavalla Turkin matkalla pitäisi päästä. Mutta siellä on niin paljon niitä ihmeellisiä paikkoja.
Nyt juuri tuo tekisi niin hyvää. Pidin jalassa ensi kertaa kesän jälkeen vihreitä kävelykenkiäni ja nyt toisessa jalassa on kamalat rakot, jotka ovat tosi kipeitä.
Ei se ihmeitä tekevä vesikään kaikkeen pysty, hautausmaasta päätellen;-) Tähän on hauska lopettaa päivä, kerta on tällainen huumorintaju, että se musta huumori on sitä parasta.
Täysin samaa mieltä, mitä vastaat Allulle: Nimenomaan kevät- ja syysmatkat ovat parhaita. Ja nyt taidan kallistua yhä vain enemmän syksyyn ainakin kun muistelen, miten syksyä saattoi pidentää lähtemällä täältä lokakuussa Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Italiaan...
Kaunista viikon jatkoa sinulle!
Kirjailijatar: Rakot on inhottavia. Kesän alussa saapuvat sandaaleista ja syksyn alusta kahlehdittaessa kenkiin. Ostinkin juuri kasan laastaria, kuvioilla ja ilman. Pamukkale on kiva paikka, mutta olisiko se kivoin?
Leena: Siis siellä todellakin on poikkeuksellisen suuri hautausmaa. Viimeisin voimin raahauduttiin vesiin, mutta ei saatu apua. Syksy on paras. Istanbulissakin. Tänään laulettiin kovaa, ikkunat ja ovet auki syksystä Istanbulissa:). Ja syötiin tietysti omenapiirakkaa.
Lähetä kommentti