"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Elämäni numerot - ompa niitä paljon!

1 - Kun asuu maassa, jossa uskotaan eritavalla kuin itse uskoo, oma usko joko muuttuu välinpitämättömäksi, mukautuu valtaväestön mukaan tai siitä tulee tietoista; näin minä uskon. Minä uskon yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan. Minulle usko ei ole kahle, vaade tai systeemi, joka pakottaa minua johonkin muottiin. Se on turvakallio jalkojen alla. Varmuus siitä, että elämällä on tarkoitus. Tältä pohjalta on hyvä aloittaa myös elämäni numeroiden kasaaminen.


2 - Sain sen onnen, että minusta tuli äiti kahdelle tytölle ja kahdelle pojalle. On kuulkaa ihan eri asia olla tytön äiti tai pojan äiti. Ja vielä eri asia olla kahden erilaisen tytön ja kahden erilaisen pojan äiti.

3 - On kohtuullista syödä kahvin kanssa kolme palaa suklaata. Minä en ole kohtuullinen tässä asiassa. En ikinä pysty jättämään kolmeen palaan, kolmeen konvehtiin tai kolmeen irtokarkkiin. Minun pitäisi olla syömättä yhtään tai muuten syön koko levyn. Koko paketin.  Koko pussin.


4 - Haaveilin aina neljästä lapsesta. Jo teinistä asti. Minulla oli niille nimiä valmiiksi mietittynä kalenterini takasivuilla. Kaksi pojalle ja kaksi tytölle.

5 - Viisi ihmistä mahtuu tavalliseen autoon. Kun perhe muuttuu siitä suuremmaksi, se johtaa isoihin investointeihin. Vähintäänkin suurempaan autoon. Nyt me mietimme, että pitäisikö vielä vaihtaa autoa, ennen muuttoamme Suomeen?

6 - Nopeammin kuin ajatus, minuun tarttuu kuusi ylimääräistä kiloa. Ne kaikki haluavat sijaita vyötäröni seutuvilla. Viimeiset kuusi vuotta olen yrittänyt saada niitä lähtemään tai saada pysymään ne poissa. Mutta ne tulevat taas, heti kun en tsemppaa. Tällä hetkellä yritän taas vakuuttaa itselleni, että pystyn, jos vain tarpeeksi tahdon. Mutta tahdonko?

7 - Seitsemän kertaa olen ollut lemmikkieläimen omistaja. Ensin meillä oli kaloja, sitten koira. Koiran jälkeen kissa, jota seurasi kolme koiraa. Kesäkuussa meille muutti Helmi. Maailman seurallisin pupu.

8 - Saatan kevyesti juoda kahdeksan (kahvi-)kupillista kahvia päivässä. Jos kahviannos jää saamatta, en saa siitä kuitenkaan vieroitusoireita. Kahvi pitää juoda mukista, mielellään kauniista sellaisesta. Kahvin pitää olla kuumaa. Käytän maitoa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Kaksi mukillista aamulla. Kahdesta neljään mukillista päivän mittaan ja illalla vielä iltakahvi. En muista aikaa, jolloin en olisi juonut kahvia. Minun on siis täytynyt aloittaa kahvin juonti aika pienenä. Kukaan lapsistamme ei halua edes maistaa kahvia. Kummallista...


9 - Raskausaikana olen voinut erinomaisesti. Ne olivat yhdeksän kuukauden migreenittömiä vyöhykkeitä. Ja loppuraskaudesta olin varsinainen tarmonpesä.

10 - Kolmonen lähti kymmenen kuisena kävelemään ja sen jälkeen häntä ei pidätellyt mikään. Voi mahdoton, että sen pojan vahtimisessa oli työtä. Vilauksessa hän oli kukkaruukuilla multaa tyhjentämässä tai vessassa vessaharjan kimpussa. Muut lapset ryömivät toiselle vuodelle ja saivat jalat alleen vasta sitten. Siinä oli iso ero siinä muutamassa kuukaudessa. Olen onnellinen lapsistani ja siitä, että eivät enää ole ihan pieniä.

11 - Elämääni on yli  yhdentoista vuoden ajan kuulunut Istanbul. Kaikkien matkojen jälkeen me aina mietimme, että kyllä Istanbul on sitten hieno kaupunki. Pidän itseäni onnekkaana näiden vuosien vuoksi, jotka olen saanut täällä asua.


12 - 12-vuotta elin ydinperheessä. Sen jälkeen perheemme hajosi. Minä jäin äidin kanssa ja tein ekskursion yksinhuoltajan arkeen.

13 - En ole tippaakaan taikauskoinen. Mietin, että ajatteleeko joku oikeasti, että perjantai 13. päivä on jotenkin huonompi, kuin muut päivät?

14 - Esikoinen täytti tänä kesänä 14-vuotta. Mietin aina lasten syntymäpäivinä, että mitä tein heidän ikäisenään. Minä ainakin aiheutin äidilleni harmaita hiuksia. Onneksi oma esikoiseni on täällä ja ympäristön painostuksesta johtuen joutuu elämään sisällä ilman vapautta kulkea pahan teossa:).

15 - 15- vuotiaana tapasin tulevan mieheni. Meni aika monta kuukautta vakuuttaessa hänelle, että olen hänen elämänsä nainen.

16 - 16- vuotiaana aloitin viikonlopputyöt hautaustoimistossa. Lukion ajan kävin lauantaisin valmistelemassa tarjoilua ja tarjoilemassa suruväelle. Tuli tutuksi virret: Päivä vain ja hetki kerrallansa sekä Kiitos sulle Jumalani.

17 - Olen matkustanut yli seitsemässätoista Euroopan maassa. 17- vuotiaana olin matkustanut lentokoneella vain kerran. Sekä käynyt muutaman kerran perheeni kanssa autolla Ruotissa ja Norjassa. Ei minulla ollut pakkomiellettä matkustamiseen, mutta nythän noita reissuja on riittänyt...


18 - Olen ollut 18-vuotta naimisissa. Meillä on ollut hyviä yhteisiä vuosia yhtä monta. Pahoilta vuosilta olemme säästyneet, vaikka joku paha päivä onkin epäilemättä eletty. Elämä on kai ollut niin aktiivista ja täyteläistä, että ei ole ehditty ärsyyntyä väärin puristelluista hammastahnoista? Tiedän, että minulla on miehen suhteen käynyt hyvä tuuri.

19 - Lukion jälkeen pidin välivuoden ja olin töissä päiväkodissa. Minuun ei yleensä tartu kiertävät pöpöt, mutta silloin, 19-vuotiaana olin jatkuvasti kipeä. Tästäköhän johtuen tulin siihen johtopäätökseen, että minusta ei ole lastentarhanopettajaksi tai mihinkään muuhunkaan työhön, jota tehdään lasten parissa. Aikuiset ei ainakaan anna niin räkäisiä suukkoja työpaikalla?

20 - Häät pidettiin hieman ennen 20-vuotis synttäreitäni. Häämatkalla me telttailimme Norjassa. Yhteinen elämämme alkoi kahdessa kaupungissa. Mies opiskeli toisessa ja minä toisessa. Viikonloppuna junailin yhteiseen kotiimme. Se oli kaksio opiskelijakylässä.

21 - 21- vuotiaana minusta tuli orpo. Koulun asuntolaan sain suruviestin, että isäni oli kuollut. Leivoin hautajaisiin kakkuja. Saattoväkenä oli kourallinen sukulaisia ja isän kaljakaverit. Viina on viisasten juoma? Viisas on ainakin se joka osaa olla juomatta liikaa. Eikä keitä pontikkaa kylpyhuoneessaan.

22 - 22-vuotiaana erikoistuin psykiatrian sairaanhoitoon. Minusta on mielenkiintoista miettiä, että mitä ihmisten päässä oikein liikkuu ja miksi me teemme elämässä erilaisia valintoja. Kuinka ihmisten suojamekanismit toimivat? Miksi toiset väsyvät helpommin kuin toiset? Mikä on tervettä ja mikä sairasta?

23 - 23-vuotiaana aloin odottamaan esikoista. Koulu oli kesken, mutta päätin suorittaa sen loppuun vauvan kanssa. Suoritinkin. Opettajat olivat ystävällisiä. Eräänkin tentin tein koulun käytävällä valvovan opettajan kanniskellessa esikoista pitkin käytäviä. Äitini oli 24-vuotias saadessaan minut, minä olin vähän vaille 24-vuotias esikoisen saadessani. Tuleekohan minusta mummo 48- vuotiaana?

24 - Joka joulukuu meillä sukkajouluillaan. Hankin siis lapsille 24 yllätystä, jotka löytyvät aamuisin heidän sukistaan. 4 kertaa 24 on aika monta. Sukkayllätysten hamstraaminen onkin parasta aloittaa ajoissa.

25 - Oikea joulu on 25. päivä joulukuuta. Olen onnellinen jos paketista on paljastunut kirja. Syön liikaa suklaata. Ja vastapainoksi karjalanpiirakoita kinkulla. Ainakin tänä vuonna, jolloin olemme jouluna Suomessa.

26 - 26-vuotiaana olin kahden lapsen äiti. Se oli vauhdikas vuosi. Lähdimme vauvan ja esikoisen kanssa kolmeksi kuukaudeksi englantiin. Mies oli menossa kansainväliseen firmaan töihin Istanbulissa ja tarvitsi kielihuoltoa. Huolsin omaa kieltäni siinä samassa. Englannin jälkeen muutettiin sitten Istanbuliin, vain joulu käytiin juhlimassa välissä Suomessa.

27 - 27-vuotias minäni opiskeli turkkia ja heräsi öisin hirveän monta kertaa. Kakkonen valvotti yöt ja oli päivät mitä suloisin ja iloisin pieni poika. Muistan sen väsymyksen ja ajatuksen, että voiko siihen kuolla. Valvottaminen on yksi keino kiduttaa. 27-vuotiaana minua siis kidutettiin...

28 - 28-vuotiaana sain kaksi perättäistä keskenmenoa. Se oli surullinen vuosi. Lopulta Toivo alkoi elämään ja pääsi maailmaan asti, vaikka säikäyttikin meidät uhkaavalla keskenmenolla. Kolmonen on kai tämän vuoksi jotenkin erikoistarkkailussa elämässäni. Ehkä minuun jäi pelko siitä, että joku menee vikaan?


29 - 29 astetta on ihan liikaa. Minusta paras kesäkeli olisi sellainen 24-26 astetta, puolipilvistä. En ole ollenkaan auringonpalvoja. En tiedä mitään pitkästyttävämpää, kun maata auringossa. Meillä on pihalla uima-allas, mutta en käynyt tänä kesänä siellä kertaakaan uimassa. Altaan reunallekin menen vahdiksi vain pakon sanelemana. Auringossa oleilu ei ole minua varten.

30 - Vastapainoksi mietin aina välillä, että miten tulemme suhtautumaan Suomen pakkasiin, kun taas sinne muutamme. Harvemmin siellä nyt on 30 astetta pakkasta, mutta Istanbulin talvissa eläneelle yli 15 astetta pakkasta on jo tosi paljon. Minua palelee aina varpaita ja sormia. Tänä jouluna testaan, että pitävätkö UGGit varpaani lämpimänä?

31 - Ollessani 31-vuotias Alzheimer otti äitini asuinsijakseen. Alkoi  unohtelu. Ensin unohtui hedelmien ja vihannesten numerot matkalla puntarille kaupassa. Unohtui miten kirjoitetaan oma nimi. Mieleltä putosi nimet ja asiat. 31-vuotiaana heräsi siihen ajatukseen, että minulla saattaa olla edessä sama kohtalo. "Mitä sitten jos minulla menee muisti?" kysyin mieheltä. "Sitten me olemme pulassa, sillä olen elänyt sinun muistisi varassa jo monta vuotta", kuului vastaus.

32 - 32-vuotiaana tulin vielä äidiksi, vaikka en ollut aikonut. Synnytin kuopuksen Turkissa keisarinleikkauksella. Sairaalan hoitohenkilökunta oli kauhuissaan, kun huomasi, että minut jätetään sairaalaan yksin. Täällä on tapana, että joku omainen on koko ajan potilaan luona. Minusta vauvojen kanssa oli helppoa. Etenkin kuopuksen, joka nukkui yöllä. Väsyttävin vaihe oli lasten uhmaikä, joka tuntui jatkuvan ikuisuuden.


33 - Tykkään numerosta 33. Mutta siitä ei tule yhtään mitään mieleen. Huh, kuinka monta näitä vielä on?

34 - Turkissa autojen rekisterikilvessä oleva ensimmäinen luku viittaa kaupunkiin. Kaupungit on aakkosjärjestyksessä numeroitu. Istanbulin luku on 34.

35 - Täyttäessäni 35-vuotta, ajattelin olevani puolessa välissä seitsemääkymmentä. Jos elän ennusteiden mukaan enkä sairastu, elämää oli vielä yli puolet jäljellä. Onneksi. Minun pitäisi vielä tulla joksikin. Ja ostaa Suomesta koti. Tai sitten ei. Oikeasti minun ei pidä mitään, mutta saan, jos haluan ja pystyn.

36 - Jälkikäteen on mielenkiintoista laskea minkä ikäisiä omat vanhemmat olivat elämän taitekohdissa. Vanhempieni erotessa äitini oli 36- vuotta. 12-vuotiaan silmissä hän oli jo tosi vanha. Oliko ihmiset aikuisemman näköisiä ennen? Jos ajattelen vaikka isovanhempieni ikäisiä ihmisiä, niin minusta he näyttivät vanhuksilta aina, vaikka laskujeni mukaan he olivat muistojeni aikaan noin 50-vuotiaita?

37- 13-vuoden kotiäitivuoden jälkeen sain omaa aikaa kuopuksen aloitettua esikoulussa. Se oli terapeuttista:). Samalla kai alkoi akuutimmin pyöriä mielessäni, että mitähän minusta tulee isona. Eikö 37-vuotiaan pitäisi jo tietää mitä haluaa? Minä en vain keksi.


38 - Tänään olen 38-vuotias. Se pitää sisällään monta numeroa. Useita elettyjä elämän täyteisiä vuosia. Ensin ajattelin vanheta salaa, sillä en oikein osaa olla juhlimassa omia juhliani. Sitten päättelin, että tauko lomamatkasta tekee ehkä teille hyvää ja virtuaalijuhlat on paikallaan? Oikeassa elämässä laitan lapset kouluun ja sitten mies vie minut aamupalalle ennen päivän töitä... Mukavaa syntymäpäivääni teille kaikille!

44 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Onnellista syntyymäpäivää!!

Tämä oli aivan ihana postaus, olen töissä ja ajattelin vain vilkaista missä tänään mennään, palata sitten illemmalla...
Arvaas vaan kuinka kävi :D
Hartaudella luin joka rivin, taas avautui lisää persoonaasi, mikä on kiva juttu!

Mutta nyt on pakko alkaa tehdä töitäkin välillä :)
Kutlu olsun!

Amalia kirjoitti...

Ihana postaus minustakin. Sinulla on ollut hyvä ja onnellinen elämä. Onnea sun elämälle ja syntymäpäivälle!

M. Metrossa kirjoitti...

Vielä ei tarvitse tietää, mikä sinusta tulee isona - tokihan kaikki jäjestyy ajallaan! Iloista syntymäpäivää!

Sude kirjoitti...

Mukava postaus :)
Onnea sinulle oikein paljon ! 38 on oikein hyvä ikä, nainen parhaimmillaan :)

mimon mami kirjoitti...

Oikein hyvää ja onnellista syntymäpäivää! Ihana postaus, kiitos, että jaksoit.
Kyllä se aikanaan elämä näyttää, mikä sinusta isona tulee...

anumorchy kirjoitti...

Onnittelut!
Tosi ihana ja rehellinen postaus.
Ihan liikutuin lukiessani.
Muuten milloin olette muuttamassa takaisin Suomeen?

Jenni kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää! Ja kiitos ihanasta matkasta elämäsi numeroihin. :-)

Leena Lumi kirjoitti...

Onnea, Mine♥ Sinä olet NUORI ja sinusta voi isona tulla ihan mitä vain.

Minä halusin aina tyttären. 3 ja 6 täysin samat. Lemmikkejä ei ole ehtinyt olla ihan noin paljon ellei tyttären hamsteria yms. lasketa. Kaikki koiraani ovat eläneet pitkään ja nyt Olga on jo ylittänyt novasctialle ilmoitetun elinikärajan...Join ennen kahvia mielettömästi, nyt ei vatsa kestä kuin aamuisin sen oikein ison mukillisen suklaakahvia. Joskus voin lounaalla ystävän kanssa juoda pienen kupin jälkkäriksi.

Olin 25 vuotias saadessani esikoiseni. En olisi halunnut tulla yhtään aikaisemmin äidiksi ja en ihan silloinkaan, mutta se oli professorin määräys, muuten olisin jäänyt loppuelämäksi lapsettomaksi. Kolmonen on onnennumeroni. Ja jos on 3 x 3 eli 9 se on kolmasti parempi.

Harvoin täällä on -30 ainakaan kauaa. Kun Meri syntyi oli. Vasta olimme Keski-Suomeen muuttaneet ja päätinkin heti keisarinleikkauksesta toivuttuani ostaa tontin kotipitäjästäni länsirannikolta. Tein sen, mutta 20 vuoden jälkeen myin sen suomalais-saksalaiselle parille, sillä minut oli voittanut tämän saaren taika. Vain merta kaipaan, mutta onhan meillä Meri.

Humputtele tänään vähän. Käy ostamassa jotain ihanaa ja/tai vaikka turhaa. Minä aion juhlistaa sinua tilaamalla jotain Hobby Hallista;-)

ii kirjoitti...

Onnea! Olemme näköjään hyvin saman ikäisiä, täytän saman verran kuukauden päästä. Minäkään en ole vielä "mitään", paitsi äiti :) Tietäisinpä, mitä haluaisin olla... Ainakaan en halua samaan elämään ja työhön takaisin kuin ennen äitiyttä - onhan sekin jo alku!

Mine kirjoitti...

Punatukka: Kiitos onnitteluista. Onnellisestihan tämä juhlapäivä on alkanut. On lahjottu ja käyty aamiaisella. Nyt olisi sitten tiedossa juhlavaa silittämistä:).

Amalia: Minulla on ollut hyvä ja onnellinen elämä. On ollut kiviäkin matkan varrella, mutta mitä niitä muistelemaan.

M. Metrossa: Asiolla on todellakin taipumus järjestyä. Ajallaan.

Sude: Tähän asti olen tainnut joka vuosi ajatella eläväni elämäni parasta aikaa:). Toivottavasti niin on vielä monta tulevaakin vuotta!

Mimon mami: Kiitos itsellenne, ajattelin jo, että kukahan nämä jaksaa lukea loppuun asti. Niitä oli niin monta.

Anu: Kiitos, Anu. Olemme muuttamassa kahden vuoden päästä. Silloin esikoisella alkaa lukio. Onneksi on vielä aikaa...

Jenni: Kiitos, kun matkasit kanssani täällä virtuaalisyntymäpäivilläni.

Leena: Minusta tuntuu toisaalta ihan nuorelta, mutta toisissa tilanteissa koen omaavani mummon mielen:). Onneksi ei tarvitse olla kiinni numeroissa, vaan elää oman näköisensä elämän. Mitäs ostit kunniakseni? Minä sain ruusuja, pokkarin ja hajuvettä. Kasan kortteja. Ja aamiaisen hyvässä seurassa näköalakukkulalla. Juhlaa on myös olla yksin kotona silittämässä:).

ii: "Syksyllä kypsyvät parhaat hedelmät" sanoilla minua onnitteli eilen yksi ystävä. Saat ottaa ne myös itsellesi. Me olemme varmaan niitä, jotka paranevat vanhetessaan ja sopivalla hetkellä kuva tulevaisuudesta kypsyy meissä selväksi:). Sinä olet äitiyden alussa, joten elämäsi suunta on selvillä moneksi vuodeksi. Nauti siitä ajasta!

Kirsti kirjoitti...

Löysin tämän blogin Appelsiinipuun alla -blogista. Sinulla oli osuvan hyvä mielipide Wallengerg-aiheessa. Yleisen mielipiteen mukaan suuntautuvat ovat vaarallisia. He eivät huomaa vaikka mikä vääryys tapahtuisi lähelläkin.
Nykyään on yleinen mielipide mm. se, että Israel on kaikessa paha ja ympärillä olevat valtiot ja muut samanmieliset hyviä ja oikeassa. Kellään ei tunnu olevan halua ottaa asioista oikeasti selvää.
Sinun tämä postauksesi oli elämänmakuisen mielenkiintoinen!
Siunausta elämääsi!

Carita kirjoitti...

Ihana postaus..kertakaikkiaan aivan loistava. pysäytti miettimään myös omia lukuja. laitankin ylös..teen sitten omaan blogiini listauksen elämäni numeroista joulukuussa.

Kaisa kirjoitti...

Onnea Mine! Hurjan kiva kertomus elämästäsi, ihan mahtava, kiitos oli mukava lukea. - Voikaa hyvin koko perhe - siunausta ja kaikkea hyvää!
p.s. Suomi ei ole kovin helppo maa elää, miettikää vielä kannattaako tänne muuttaa...

Petra kirjoitti...

Onnea virtuaalisesti, raotit kivasti elamaasi numeroiden kautta! Tuo mita totesit uskonnon merkityksesta itselle ulkomailla asuessa pitaa paikkaansa, se pitaa paikkaansa muissakin asioissa. Minakaan en tieda mika minusta tulee isona ja nyt tytön kanssa kotona ollessa olenki ajatellut ettei minusta koskaan tulekaan niin isoa ja elan kokeillen sita sun tata lopun ikaa. Tama kotona oleminen on kylla selkeyttanyt ajatuksia yhdesta jos toisesta asiasta. Hemmottele itseasi ainakin levyllisella suklaata tanaan!

Mine kirjoitti...

Kirsti: Kiitos käynnistä. Ajan henki muokkaa ihmisen mieltä, ilman, että sitä edes huomaa. Kun jostakin asiasta suurin osa on jotakin mieltä, sen täytyy olla totuus? Niinhän sitä voisi luulla. Maailman historia näyttää meille, että enemmistö voi mennä porukalla metsään. On siis parempi sitoa totuutensa johonkin muuhun, kun yleiseen mielipiteeseen.

Mehtänemäntä: Nappaa ihmeessä mukaasi, yritän muistaa tulla sitten katsomaan sinun numerosi:).

Kaisa: Onkohan helppoja maita olemassa? Kyllä se Suomeen tulo onkin iso asia. Onneksi siihen on vielä aikaa. Siunausta sinullekin ja kiitos kun jätit viestiä.

Petra: Kiitos virtuaalisesta juhlaseurastasi:). Minä ajattelen, että on ollut onnenpotku, kun on saanut irrottautua oravanpyörästä ja muuttaa muualle. Ja jäädä kotiin. On saanut oikeasti miettiä, että mikä meille on tärkeää, pyhää, kaunista ja oleellista tässä elämässä. Kiitos myös luvasta suklaalevylliseen:). Katsotaan mihin tämä ilta tästä vielä kehkeytyykään.

SaaraBee kirjoitti...

Aivan ihana postaus. Onnea syntymäpäivänäsi!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea, Mine! Sinulla on ihana blogi. Kiitos ajatuksistasi!

Saga kirjoitti...

Lämpöiset syntymäpäiväonnittelut syystytölle! Kivaa iltaa sinulle ja kiitos näistä numeroista ja asioista niiden sisällä, ne kertoivat paljon.

Jael kirjoitti...

Paljon paljon onnea Mine! Tämä oli ihana postaus ja tulit tämän myötä vielä läheisemmäksi ja tutuksi,vaikka ei olla tavattukaan:)

Mari Jalava kirjoitti...

Aivan ihana teksti. Ja niin kertova. Onnea

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Kiitos onnitteluista ja pistäytymisestä juhlissani:).

Anonyymi: Kiitos sinulle, kun kävit. Se oli lahja minulle.

Saga: On ollut hyvä päivä. Tulimme juuri ystäviltä kylästä. Kotona odotti hedelmäkori Izmiriin muuttaneilta ystäviltä. Hämmennyin ihan tätä huomion määrää:).

Yaelian: Eikö olekin kummallista tämä nykyaika. Että voi tulla tutuksi ja läheiseksi ihmisen kanssa, jonka oikeaa nimeä ei edes tiedä:). Kiitos, kun jätit viestiä Yaelian, ystäväni Israelista!

Mari: Joskus haluaa kertoa. Silloin on kiva, kun huomaa, että joku haluaa kuulla. Tai tässä tapauksessa lukea. Kiitos sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kauniisti kirjoitettu. Tuli mieleen monta hienoa muistoa. Olet ainutlaatuinen rakas! Herra nro 18

Mine kirjoitti...

Herra nro 18: Sinä olet ainutlaatuinen ja rakas. Ja minun. Pusu.

Tiina kirjoitti...

Ihana Mine :) Ihanaa syntymäpäivää! Ihana tarina, jälleen kerran...

Anonyymi kirjoitti...

Onnea onnea onnea vaan, suklaakahvia, mitä vaan!
Kiitos juhlista, ja numeroista, jokaisella on varmaan merkityksensä.

Paljon onnea toivottaa Arja&työkamut

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos onnitteluista, ihanastihan se meni.

Arja ja muut ihanat ahertajat: Kiitos onnitteluista. Ja suklaakahveista. Ehkä pääsen ne teidän kanssa juomaan sitten joulun alla:).

Sateenkaari kirjoitti...

Postaustasi en viela lukenut, mutta luen sen kunnolla Fethien matkani jalkeen. Lahden huomenna sukuloimaan.
Mutta, iso ONNİTTELUHALİ, Mine

Matkatar kirjoitti...

Hieno postaus! Vuodet ovat kohdelleet sinua hyvin, vaikka surujakin on ollut.

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Kiitos onnitteluista ja Hyvää matkaa! Laitoinkin tuonne toiseen, että käy katsomassa Kayaköy, jos et ole käynyt. Se on hieno!

Matkatar: Kiitos, minäkin koen niin. On hyvä jos saa kokea eläneensä ja lähteä joskus elämästä kyllänsä saaeena:).

A kirjoitti...

Jälkikäteiset onnittelut syntymäpäiväsi johdosta, Mine!<333

Valitettavasti eilen pukkasi kiireen, enkä ehtinyt onnitella merkkipäivänäsi!;)))

Tuo 38 vuotta on erinomainen ikä, ja nainen on silloin parhaimmillaan:DDD

Oikein hyvää torstai-iltaa sinulle, Mine!<3333

pikkujutut kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut ! Toivottavasti päiväsi oli mitä parhain. Lukujasi oli ihana lukea, ja varsinkin luvussa olen niin samaa mieltä.Perjantai ja 13 on hyvä luku,sanoo hän joka moisena päivänä on syntynyt :).

Mine kirjoitti...

Aili ja pikkujutut: Hyvin kerkesi perille hieman myöhästyneet onnittelutkin. Olenhan 38-vuotias koko tulevan vuoden. Pikkujutut: Mikähän luku oli varsinkin sama? Se 13?

Sennie kirjoitti...

Myöhästyneet synttärionnittelut!!! Aivan ihania numeroita sinulla. Siukkista tulevaankin vuoteen<3

Mine kirjoitti...

Sennie: Kiitos, nämäkin kerkesivät hyvin perille. Elämä on ihana lahja. Siu!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos näistä numeroista ja avoimuudestasi ! Luin kirjoittamasi jo silloin tuoreeltaan, mutta en jostakin syystä sitten kommentoinutkaan mitään, vaikka se olisi silloin tuntunut tärkeältä.

Lämpmät Onnittelut jälkikäteen Syntymäpäiväsi johdosta ! Sinä olet niin ihastuttavan NUORI vielä ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Ikä on vain numero, jonka sisään voimme säilöä sen mikä meille on tärkeään, mitä me omasta mielestämme olemme ja haluamme olla. Mitä haluamme muistaa ja kertoa. Minä halusin nyt kertoa nämä, sanoa, että mm. tällainen Mine on ja on ollut:).

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea! Tekstiä lukiessani mieleeni tuli monta kommentin arvoista asiaa, mutta unohdin ne saman tien! Väsymys taitaa painaa, tässä on yritetty opetella muutama viikko vauvanhoitoa ja se kyllä tuntuu kropassa. Hyvää alkavaa syksyä teille!

Helist

Mine kirjoitti...

Helist: Voi sinä äiti! Olen niin onnellinen puolestasi. Kumpa sieltä nyt tulikaan, tyttö vai poika? Pieni turkinpippuri:). Halaus!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos paljon, ihana tyttö tuli. :) En malta odottaa tulevia kuukausia ja vuosia iloineen ja huolineen, niin kaunis asia on tuo vanhemmuus. Arvostan entistä enemmän isijä ja äitejä! Helist

Anonyymi kirjoitti...

*isiä

Mine kirjoitti...

Helist: Meidänkin esikoinen on tyttö. Molemmissa on puolensa. Tytön kanssa ei tarvitse vaippaa vaihtaessa pelätä, että hän pissaa korvaasi:). Isejä:D.

Anonyymi kirjoitti...

Heh kiitti avusta, mietin et miten ihmeessä tuon sanan kirjoittaminen menikään! :D noinhan se kirjoitetaan. Miksi ihmeessä vauvat tykkäävät virtsata ja ulostaa juuri silloin kun vaippaa vaihdetaan? Ei kiva vanhemmille. :) helist

Merve kirjoitti...

Voi miten hauska olikaan lukea oman elämäsi numeroista! Olen itse todella läheinen Fethiyen alueen kanssa, joten sen takia lueskelin näitä aikaisempia postauksiasi matkastanne sinne alueelle, jolloin törmäsin myös näihin numeroihin. :) Pahastuisitko Mine, jos tekisin vastaavanlaisen postauksen omassa blogissani oman elämäni numeroista? :)

Mine kirjoitti...

Merve: En tietenkään pahastu, ota vaan käyttöön, jos haluat!