"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

609. tarina (Ei niin tavaton tarina)

Tämän päivän tarinaksi päätyi sellainen ei niin tavaton tarina ja se menee näin: Olipa kerran tavallinen pienen kaupungin tyttö, joka lähti suureen maailmaan onneansa etsimään. Löytyi työpaikka. Löytyi työpaikalta ihana mies. Kuului kauniita sanoja, luvattiin isoja asioita. Luotiin kuvitelma rakkaudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Ilmestyi tietoisuus tulevasta elämästä. Peruuntui puheet ja lupaukset. Rakkaus palasi vaimonsa luo. Jäi sirpaleet onnesta. Jäi tyttö ja vatsassa kasvava vauva.


Suomessa tarina jatkuisi neuvolalla, äitiyspäivärahalla, äitiyslomalla, elatusavulla, kotihoidontuella ja äitiyspakkauksella.  Katsoisi vertaistueksi teiniäidit ohjelman ja kuulisi ympäristöstä varoittelujen lisäksi monia hyvin päättyneitä tarinoita. Lapsi tuo leivän tullessaan. Yksinhuoltajuus ei ole piste vaan pilkku. Entäs sitten Turkissa. Ensin saat kaikilta kuulla, että omapa on syysi. Saat osaksesi runsaasti paheksuntaa. Koet painetta aborttiin. Kuulet sukulaisilta, että kotiin ei ole palaamista. Ei ole enää työpaikkaa, ei toimeentuloa eikä paikkaa mihin mennä. 



Olen nyt päätynyt keskustelemaan aiheesta yksinhuoltajana Turkissa moneen kertaan. Ilmiö on täällä hyvin vieras. Ei ole ihme, että abortti on hyvin yleinen toimenpide, jota näytetään käytettävän ehkäisymuotona, pahasta tilanteesta pelastajana ja maineen ylläpitäjänä. Kun valitset pitää lapsen, seinät näyttävät nousevan pystyyn liian monesta suunnasta. Enkä itsekään ole keksinyt vielä yhtään hyvää ratkaisua lapsen pitämiseksi äidin luona. Kun ei ole äitiyslomaa eikä äitiysrahaa, ei mitään takeita elatusmaksujen saamisesta eikä vauvan kanssa voi tehdä töitä, mikä avuksi?


Onko olemassa äitien ja vauvojen turvataloja? Ilmeisesti hyvin vähän ja lyhytaikaiseen olemiseen. Joku neuvoi, että vauvan voi jättää laitokseen ja kieltää tämän adoptoimisen. Näin äiti voi tehdä töitä ja käydä lasta silloin tällöin laitoksessa katsomassa. "Mutta silloinhan pieni kasvaisi laitoksessa, eikä äidin luona. Hän jäisi vaille rakkautta ja hoivaa, jota vain läheinen voi antaa," vastustelen kauhistuneen. "Onko lapsen siis parempi elää äidin kanssa kadulla kerjäämässä, sillä jos äiti ei ole töissä eikä sukulaiset heitä huoli, kuinka he saavat rahaa," sanovat nuo realistiterapeutti täkäläiset. "Eikö isää saada mitenkään vastuuseen," huutaa länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatti. "Voidaanhan hänet haastaa oikeuteen, mutta kauan se oikeudenkäynti kestää. Näillä miehillä on keinonsa näyttää rahattomilta, jos eivät sitä oikeasti olekin," jatkavat nuo armottomat. Sydänhän tässä särkyy.


Minä haluan vielä uskoa. Ehkä vielä jostakin löytyy tie? Siihen asti voimme antaa tilanteelle tehohengitystä. Yksi ihana majoittaa kotonaan, oikeudenkäynti on aukaistu ja tänään on hommattu äitiyspakkaus. Tarjolla olisi myös monta rakastavaa syliä ja paljon hyvää tahtoa. Olisiko ideoita? Löytyisikö apua? Tietääkö kukaan mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä?

Mitä vauvan ylläpitäminen maksaa Turkissa? Pieniä bodyja noin 1,5€/kpl, potkupukuja noin 4€/kpl, vaipat 6€/pkt, peitto 6€/kpl, tutit 1,5€/kpl, tuttipullot 3€/kpl, maitojauhe 6€/prk, talkki 3€/prk, rintaliivien suojat 2€/kpl.  Eihän se paljolta tunnu, mutta kun tyhjästä on ihan mahotonta nyhjästä yhtään mitään. Rahako se taas ratkaisee?

27 kommenttia :

Aili Mummo kirjoitti...

Siellä Turkissa on nyt samansuuntainen tilanne kuin meillä 1950-60 luvuilla. Äitiyspakkauksen olisi saanut, jos au-äiti kävi neuvolassa ennen neljännen raskauskuukauden loppua. Pahinta kaikista oli kaksinaismoraali ja häpeä, joka äitiä kohtasi. Sitä on vaikea nykyajan ihmisen käsittää...
Paljon Turkissa olisi korjattavaa!

Jos äiti käy työssä, kuka hoitaa lapsen?

mimon mami kirjoitti...

Ajattelin samaa kuin Aili-mummo; näin meillä 50-60-luvulla.
Tuntuu pahalta, silloin, kun apua tarvitsee,suku ja ystävät kääntävät selkänsä...ja se pieni, syytön kaikkeen, mitkä eväät elämään saa.

Satu kirjoitti...

Aika karulta tuntuu. Mietin, että eivätkö sukulaiset voisi tulla avuksi (lastenhoidossa ja rahallisesti), mutta ei taida suku tosiaan katsoa hyvällä aviotonta lasta. :-(

Matkatar kirjoitti...

On se hurjaa. Tunnetko jonkun yh-äidin siellä? Minulle tulee mieleen, että jos joku (niin, kuka?) keksisi järjestää jonkinlaisen järjestön, joka tukisi näitä äitejä. Halukkaat voisivat antaa rahallista apua ja järjestö hommata lastenhoitoapua yms.

Petra kirjoitti...

Minulle tuli mieleen etta pitaisikö ottaa yhteytta johonkin naisjarjestöön? Heilta saisi ainakin neuvoja ja apua, jos sellaista on mahdollista saada. Mietin tassa etta miten tuo oikeusjuttu etenee, onko isalla velvollisuus tunnustaa isyys...jos on niin silloin han kylla joutuu elatusvelvollisuuteen. Tosi kurja juttu ja kamalaa kun suku suhtautuu noin :(

Mine kirjoitti...

Aili: Ihan totta, sen tähden uskon Turkissakin asioiden voivan muuttua parempaan suuntaan. Ja on muuttunutkin. Isoissa kaupungeissa ja koulutetummilla (sitä myöten myös vakaavaraisilla) ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja. Mutta jos olet kouluttautumaton nuori nainen Idästä, on vaihtoehtosi aika vähissä.

Mimon mami: Sehän se. Tuo kunnia asia on sellainen mitä en ymmärrä. Kuinka se voi mennä yli rakkaudenkin.

Satu: Kauttaaltaan Turkissa katsotaan vielä avoliittoja ja avioliiton ulkopuolisia lapsia huonolla silmällä. Enkä minäkään kehoita ketään tekemään vauvoja naimisissa olevien miesten kanssa, yhden illan suhteen seurauksena, hetken mielijohteesta tms. Turkissa tai Suomessakaan. Mutta jos vahinko sattuu, olen sitä mieltä, että vastuu lapsesta menee kaiken ohi. Pieni on syytön siihen millä lailla se sai alkunsa. Pienellä pitäisi olla oikeus äitiinsä, vaikka tällä ei olekaan rahaa. Rohkea nainen, kuka uskaltaa olla tekemättä aborttia tässä tilanteessa tässä maassa. Ja tyhmä, lisäisi joku. Minä en.

Matkatar: Minulla on sellainen tuntuma, että yh-äitejä on todella vähän. Siis heitä, jotka tieten tahtoen jäävät itsekseen odottamaan. On heitä, joilta mies on kuollut, mutta silloin suku auttaa. Tunnen myös joitakin, jotka ovat karanneet huonosta suhteesta, mutta useimmiten lapset ovat silloin jääneet isälleen. Ja sitten on näitä "sivistyneitä eroja" eli koulutettujen ja vakaavaraisten ihmisten eroja, jolloin lapsi pysyy molempien vanhempien kanssa yhteyksissä ja isä maksaa elatusmaksut.

En tiedä onko täällä tuollaisia järjestöjä. Pitäisi kai ruveta tutkimaan.

Petra: Niin, sitä mekin on kyselty paikallisilta, mutta heille ei oikein tule mitään mieleen. Joskus vuosia sitten järjestettiin yksi kielteisen turvapaikan saanut nainen turvakotiin, mutta ne oli sellaisia lyhyen hetken paikkoja. Kukaan minun tuttavapiiristäni ei tiedä, että olisi mitään pitkäaikaisia asuntoloja yms. jossa äiti ja lapsi voisivat olla. Ja lopulta tulee aina se kysymys, että pitäisihän äidin kuitenkin mennä töihin. Kuka hoitaa silloin vauvan? Suku on siis idästä. Tosin en halua sanoa, että siinä on syy koko tilanteeseen...

Mine kirjoitti...

Petra: Ja vielä. Uskovat, että isyys on helppo saada tunnustettua, sillä testejä ei voi lahjoa. Mutta jos mies on vaikka perheellinen, vähävarainen jne. on erittäin hankala saada häneltä rahoja. Siksi niihin on turha laittaa kovin suuria toiveita.

Jael kirjoitti...

Vanhoillisessa maassa tuollainen on vaikeampaa. Tsemppiä sekä äidille että tulevalle vauvelille,ja ihanaa,että on kuitenkin ihmisiä ,jotka auttavat....äitiyspakkauksen kanssa:) Täällä jotkut tekevät yksinään lapsen,kun ikä alkaa olla sellainen,että viimeinen mahdollisuus eikä miestä löytynyt.Spermapankista löytyy isä....Mutta ei täälläkään ole helppoa olla yksinhuoltaja,olin sellainen muutaman vuoden täällä ennen Suomeen muuttoa..

Anonyymi kirjoitti...

Oman työni näkökulmasta tahtoisin sanoa (ja sanonkin), että EI Suomessakaan yksinhuoltajan arki ja elämä ole helppoa saati sitten mukavaa. Televisio-ohjelmat antavat todella vääristyneen kuvan oikeasta elämästä ja itse ajattelen, että mainitsemasi Teiniäidit yms. vastaavat pitäisi jäädä kokonaan tekemättä tai jättää esittämättä.

Nuoret saavat niistä epärealistisen kuvan todellisuudesta; joskus se ja vastaavat ohjelmat voivat jopa kannustaa ja/tai rohkaista tekemään asioita päätöksineen, joihin nuori kumppaneineen (tai ilman) ei todellakaan ole kypsä edes fyysisesti saati sitten psyykkisesti. Ei kai kuukautiset tai muut ulkoiset sukukypsyyden merkit tarkoita sitä, että mieli olisi valmis vanhemmaksi ?

Joku nuori äiti ehkä pärjää yksin, mutta helppoa se ei ole; Suomessakaan... Vaikka tarjolla on tuki jos toinenkin, niin eivät ne vanhemmuutta varmista tai hyvää elämää.

Tämä paasaus ei tarkoita sitä, että apua, tukea, kannustusta, hyväksyntään jne. ei saisi tai kannattaisi antaa. Mutta minusta tässäkin asiassa mielekkäintä olisi kasvattaa nuoret arvostamaan itseään, kehoaan, omia arvojaan, tulevaisuuttaan, koulutusta, työtä jne. Kolmen tytön äitinä toivon (ja rukoilen), että heistä kasvaisi itseään arvostavia nuoria naisia, jotka pitävät itsestään huolta kaikin tavoin !

Ja ehkäisystä EI voi puhua koskaan liikaa ! Vaikka sekään ei ole "se juttu", vaan se, kuinka rakkaudesta (ja seksistä) nuorille puhutaan ! Nehän ovat kuitenkin kaksi eri asiaa; joskin mielestäni hyvässä AIKUISsuhteessa on molempia !

Toivon sydämestäni, että tämä tarinasi tyttö ja masuvauva saavat niitä asioita, jotta he voisivat elää yhdessä ja olla perhe !

Viikonloppua aloittelen : Tiina

hietzu kirjoitti...

Sydäntäsärkevää luettavaa ja laittaa niin vihaksi miehet jotka luulevat voivansa "huidella" ihan miten tahtovat ilman minkäänlaisia vastuita mistään!
Toivottavasti noiden kahden elämä pelastuu jotenkin <3

Mine kirjoitti...

Jael: Minä ajattelen, että melkein aina on parempi, jos lapsella on isä ja äiti. Vanhemmuus ei ole piknik tai mehukestit, jolloin on aina mukavaa. Miten hyvä on, että kun itse ei jaksa ja hetkinä, jolloin on pakko vain päästä nukkumaan, talossa on ollut mies, joka tarttuu remmiin. Mutta jos tilanteet vaihtuu ja elämä yllättää, on lapsen etu etusijalla. Silloin täytyy yhteiskunnan turvata mahdollisimman pitkälle se, että edes toinen vanhemmista saa olla lapsen kanssa. Mikäli se vanhempi on turvallinen ja luotettava. Sinun lapsellasi oli onneksi tämä turvallinen vanhempi! Mahdollisesta ympäröivän yhteiskunnan painostuksesta tms. huolimatta. Hyvä sinä!

Tiina: Tiedän. On mahdottomia tilanteita ja kykenettömyyttä olla luotettava vanhempi. Mutta ainakin Suomessa yhteiskunta mahdollistaa sen, että vanhempi voi olla lapsensa kanssa, jos osaa ja pystyy hoitamaan asiansa ja vauvansa. Tässä tapauksessa äiti ja vauva on aivan tyhjän päällä ja itsekin alan olla siinä kamalassa tilanteessa jossa ainoa järkevä neuvo saattaa olla: Anna lapsesi adoptoitavaksi. Se suututtaa, ahdistaa, pistää vihaksi. Sillä en epäile äidin kykyjä äiteyteen vaan näen tilanteen mahdottomana nimenomaan taloudellisesta syystä. Miten turhauttavaa!

En ole yleisesti adoptiota vastaan. Päinvastoin. Minusta se on monessa kuvaamassasi tilanteessa vauvan edun mukainen ratkaisu. Jos vanhemmat eivät voi olla vanhempia, on monta kykenevää ja hyvää tyhjää syliä odottamassa ja toivomassa täyttymistä. Siksi suosin abortin sijasta vauvan antamista adoptoitavaksi.

Minä olen lasteni syntymästä saakka rukoillut heille hyviä puolisoja. Turvallisessa liitossa saa lapsia tulla, yllättäen tai suunnitellen. Toivottavasti puolison löytymiseen asti osaavat elää niin, että ei tarvitse jälkikäteen katua.

Joten, toivotaan, toivotaan…. Hyvää viikonloppua!

Mine kirjoitti...

Hietzu: Niin, eikö olekin hämmästyttävää. Luulisi, että näitä vauvoja on ollut kaksi laittamassa alulle, mutta näyttää siltä, että häpeän kantaa vain ja ainoastaan nainen.

Lissu kirjoitti...

MUTTA kun se rakkaus... sanoit että seksi ja rakkaus ovat eri asia. Usein varsinkin nuoret tytöt näkevät seksin samana kuin rakkauden. Poika haluaa ja tyttö pelkää että joku toinen vie sen ihanan kultakimpaleen joten tyttö mielistelee ja vahinko saattuukin. Ja on monia syitä ettei ehkäisy onnistu nuorilla.

Toisaalta itse ainakin muistan että sosiaalinen paine oli valtava nuorena naisena Suomessa. Pitäisi kokeilla ettei ole nöös kun kaverit kysyy että joko olet ollut sillei pojan kanssa. Itse valehtelin ja paljon. Poika sai vain puhelinnumeron ja senkin virheellisen.
Neitsyys on vaikea asia. Love can wait, kuulee. Käy koulut loppuun ja sitten vasta. Monet aikuisetkin näkevät nuoren rakkauden ihailtavana. Kuinka sitä kysytäänkin joko sulla on se oma mielitietty... wink, wink!
Toinen juttu on että seksiä pursuaa joka paikasta. Siitä opitaan jo nuorena. Mainoksissa on paljon piilotettua erotiikkaa ja se kohdistuu usein nuoriin.
Kuka nyt vanhaa naista näkisikään seksikkäänä.. kahvi kuumana ja .. :huokaus:
Sori, en oikein jaksa kirjoittaa yksinhuoltajista. Amerikassa heitä on paljon ja etujakin on. Joskus tuntuu kuin a feather in your cap jos on sinkkuäitinä. Yhden pomoni sanat: you play, you pay. Onkin vaikea uskoa että 2014 ja nuoret naiset kasvaa tynnyrissä! Give me a break!!!

Mine kirjoitti...

Lissu: Suomessa ja varmaan myös Amerikassa seksiä tuuppaa joka tuutista. Turkissa, varsinkaan tuolla Idässä päin ei todellakaan tuuppaa. Nuorilla naisilla on hyvin hatarat tiedot seksistä. Ja hyvin vähän mahdollisuuksia edes viettää ainaa miesten seurassa (lukuunottamatta oman perheen jäseniä). Tyttö useimmiten tietää, että kahdenkeskinen hengailu vieraan viehen kanssa on jotenkin hurja juttu. Näin ollen kynnys suhteeseen on suurempi kun meillä siellä avarammassa maailmassa, ja samassa suhteessa seuraukset ovat myös moninkertaiset. Näin ollen täällä ei ole teiniäitejä tai yksinhuoltajia siinä määrin kuin siellä. Toisaalta näen, että juuri tämä "salaisuuden verho" on kyllä houkutus, joka sopivalla tilaisuudella ja sopivan vakuuttavilla puheilla voidaan aukaista. En usko, että on vain tämä yksi tapaus koko 70 miljoonaisen kansan keskellä.

Yleisesti ottaen en ihaile Euroopan ja Amerikan vapautta. Minusta tässä täkäläisessä systeemissä kaikki ei ole pielessä. En näe rakkautena sitä, että painostetaan seksiin liian nuorena "pitääkseen rakkautensa". Jos joku rakastaa, hän voi myös odottaa, on oma ajatukseni tässä kohdassa. Ja jos joku rakastaa, hän voi myös sitoutua, eikä tarvitse suostua jokaiseen petiin.

Mutta KUN vauva on tulossa maailmaan, on turhaa enää käydä neuvoja jakelemaan tai ainakaan kunnian tähden painostaa aborttia tekemään. Silloin pistetään vauvan etu etusijalle ja katsotaan, että missä hänen on paras olla. Silloin toivoisi, että vauva saisi pitää edes toisen vanhemmastaan, että suku tukisi. Ei löisi lyötyä. Että yhteiskunta huolehtisi siitä, että rahan vuoksi ei tarvitse kenenkään luopua pienestään.

Turkkilainen kunnia on yleensä miehen kunnia. Ja se kunnia on aika usein ihan kummallisen ohut. Perheellisen miehen sopii toki tarinoida tyttö suhteeseen, mutta seuraukset jää vain naisen kannettavaksi. Mitä kunniaa se sellainen on?

Minä olen muuten itse yh-äidin kasvattama 12-vuotiaasta asti.

Riikka kirjoitti...

Tämä on ihan järjettömän surullista, ettei vaihtoehtoja oikein tunnu olevan, ja vielä turhauttavampaa, ettei pysty auttamaan! Jälleen kerran tulee mieleen, että jos vain lotossa voittaisi, niin olisi taas uusi kohde, johon rahoja käyttää: järjestö, joka Turkissa tukisi yh-äitejä (esim. ilmainen päivähoito). Ja näin palataan taas pääongelmaan, eli rahaan.

Allu kirjoitti...

Todella vaikea tilanne, kun yhteiskunta on sellainen kuin se on. Täällä perheet myös voivat vain haaveilla suomalaisesta äitiyspakkauksesta. Ystäväni otti siitä oikein valokuvan, että voi näyttää saksalaisille tuttaville. Ja heidän lähistöllä oli avun tarpeessa oleva nainen ja he keräsivät rahaa ja vaatteita ja antoivat hänelle itsetehdyn äitiyspakkauksen.

Mine kirjoitti...

Riikka: Kyllä, surullista ja turhauttavaa. Turkissa joutuu liaan usein törmäämään siihen, että raha on vain ja ainoastaan se mikä ratkaisee.

Allu: Vaikea, suorastaan mahdoton. Suomalainen äitiyspakkaus onkin ihan hirmuinen aarrearkku! Ihana keksintö!

Aili Mummo kirjoitti...

Suomessa perustettiin vuosikymmeniä sitten ensikoteja, jotka antoivat suojan äidille ja lapselle ainakin puoleksi vuodeksi, kun koti jätti tyttärensä ja lapsenlapsensa heitteille.

Olisi vaikutettava naisjärjestöjen kautta valtakunnan lakeihin, jotta ne saataisiin turvaamaan äidin ja lapsen elämää.

Naiset tarvitsevat itselleen neuvontajärjestön, joka koluttaa heitä. Meillä on mm. Marttajärjestö. Valistyö ja ihmisten kouluttaminen tuo tuloksia. Mallia voisi ottaa vaikkapa näistä Suomen oloista.

Turkin naisilla taitaa olla pitkä tie edessään, heidän on tartuttava itse asioihin, ja vaadittava yhteiskunnalta apua!

Anonyymi kirjoitti...

Surkea tilanne! :(

Mulla ois tossa jonkun verran pieneksi käyneitä tytönvaatteita, voisin lähettää ne tai voitas tavata jossain. Asun Istanbulissa siis :)



Mine kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos sinulle<3. Laitapa minulle sähköpostia. Odotamme syntyväksi sitä toista sukupuolta, mutta sellaiset neutraalit vaatteet menee kummalle vain. Eli, sovitaan sähköpostissa mistä voisin vaatteet hakea. Jos sinulle sopii, voin toimittaa vaatteita myös Peshteraan, jossa niille on myös varmasti tarvetta!

Mine kirjoitti...

Aili: Pitkä on tie, mutta en sanoisi kuitenkaan, että mahdoton. Täytyy olla puuhaihmiset ja sitten se rahoitus. Itse asiassa silloin alkuvuosina täällä kuulimme naisten turvatalosta, jota olivat olleet perustamassa ja rahoittamassa alkuun joku suomalainen taho:). Mutta oikeassa olet, kannettu vesi ei kaivossa pysy ja siksi paikallisten on itse herättävä omia asioitaan ajamaan.

Petra kirjoitti...

Naita turvataloja on kylla Turkissa, tassa meidankin asuinalueella on mutta paikkoja on aika vahan, Karşıyakan alueelle esimerkiksi 20 naisella lapsineen, en osaa sanoa kuinka kauan siella saa asua. Turkissa on aika aktiivisia naisjarjestöja, mina kylla ohjaisin etta han ottaisi sellaiseen ainakin yhteytta, sielta voisi saada apua ja neuvoja esim. oikeusprosessin suhteen ja juurikin noiden turvakotien. Taallahan on valtion paivakoteja joihin otetaan jo ihan pienia vauvoja, eli jos han on töissa ja pystyy maksamaan sen paivahoitomaksun valtion paivakotiin, aika surkealta tilanne kylla kuulostaa ellei ole ketaan joka auttaisi :( No toivottavasti talla tarinalla olisi onnellinen loppu, suuressa maassa on suuret ongelmat.

Mine kirjoitti...

Petra: Täytyypä tutkia. Olen siis luullut, ja niin myös paikalliset tuttavani luulevat, että nämä turvatalot ovat lyhytaikaista suojaa varten lähinnä perheensä taholta uhkaa kokeville naisille. Paikkoja on todella vähän ja eivät ole pitkäaikainen ratkaisu. Tällä hetkellä äiti saa asua ystävänsä luona, joten seuraamme tilannetta….

Sasse kirjoitti...

Turkissa jää katon pään päälle löytyminen tuollaisessa tilanteessa varmaan pitkälle ystävien varaan toisin kuin Suomessa. Onneksi on ystäviä jotka auttavat alkuun ja muistavat äityispakkauksella :) Ennemmin tai myöhemmin varmaan tulee kysymys miten lapsen hoito järjestyy jos äiti menee töihin maksaakseen ruoan ja asumisen ellei palkka riitä kattamaan päiväkotimaksuja. Päiväkoti, joskaan ei jokainen, taitaa olla yksi niistä harvoista työpaikoista joihin Turkissa saisi lapsen viedä mukana, mutta kuka katsoisi lasta hänen sairastaessa kun työpaikalta ei tipukaan lomaa lapsen sairastaessa..

Mietin tässä että paypal keräyksellä esim. blogisi kautta ihmiset voisivat varmaan lahjoittaa helposti jotain pientä vauvan tarpeita varten ja nyt valuutan kurssin ollessa korkealla pienikin määrä varmaan auttaisi siellä jonkin verran, joskaan se ei ratkaise aisiaa pidemmällä tähtäimellä..

Tuosta maitojauheen hinnasta tuli mieleen kuinka imettämisellä (mikäli vain mahdollista) säästyy pitkä penni ja nälkäisen vauvan itkulta..

Toivottavasti asiat järjestyvät paremmalle mallille tavalla tai toisella.

Mine kirjoitti...

Sasse: Oli jäänyt kommenttisi huomaamatta, anteeksi. Minä olen vähän varovainen keräysten kanssa, kun en tiedä miten ne laillisesti järjestää. Nyt kuitenkin minulla on pieni summa, jonka avulla voisimme avustaa äidin vuokraa noin vuoden verran, jos vain sopiva asunto löytyy. Eräs ystävä on luvannut muuttaa vauvan ja äidin kämppäkaveriksi, että saavat yhdessä maksaa vuokraa. Toivotaan siis, että sopivan hintainen asunto löytyisi.

Ja imettämistä olen nyt painottanut, tiukin äänen painoin, sillä siinä säästää todellakin pitkän pennin. Toinen olisi kestovaipat, mutta en tiedä olisiko äiti valmis niihin...

Sasse kirjoitti...

Kiva kuulla että asiat ovat hiljalleen menossa parempaan suuntaan. Toivotaan että asunto löytyy.

Minulla olisi iso laatikollinen lähes uudenveroisia eri kokoisia kestoja, jotka joutaisivat parempaan kotiin. Ne voivat kyllä alussa olla melko työläitä yksinolevalle imettäjälle ennen kiinteän ruuan aloitusta koska vaativat tihaämpää vaihtoväliä kun kertakäyttöiset tai bambukestot (näiden sisävaippa ei ole muotoon ommeltu). Mieheni olisi tulossa Turkkiin parin viikon päästä, mutta vaihtaa Istanbulissa vain konetta, joten tämä ei taida auttaa ensi hätään..

Mine kirjoitti...

Sasse: Luulen, että kestovaippojen kanssa täytyisi olla ensin äidin tahto siihen rumbaan lähtemisestä. Pienissä tiloissa, jossa ei välttämättä ole pesukonetta käytössä, se voi olla liian iso urakka? Kiitos kuitenkin tarjouksesta.

Nyt ei ole kuulunut mitään, mutta toivon todella, että asunto löytyy..