"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

608. tarina (Materia ei tuo onnea)

Materia ei tuo onnea. Rahalla ei voi ostaa rakkautta. Ja sitä rataa. Olen ihan justiinsa samaa mieltä. Jos elämässä on onnellisuuspalikat hukassa, ei sitä materialla saavuteta. Jos ei ole rakkautta, ei sitä saa ostettua miljoonallakaan. Mutta entäs jos on perusonnellinen ja rakastettu ihminen ja saa sen lisäksi kotiinsa uuden pöydän? Silloin tekee mieli hykerrellä. Kuljetusauto on ihana näky. Eikä malttaisi odottaa.


Kalusteiden piti tulla vasta ensi viikolla, mutta eilen saimme viestin, että ne tulevatkin tänään. Aamulla siirsimme vanhan pöydän pois tieltä ja odotus sai alkaa. Oikeasti kiersin asuntoja etsimässä suomiopen sijaiselle, mutta mies jäi kotiin passiin. Ehdin kuitenkin takaisin ennen H-hetkeä ja sehän oli onni, sillä miehet eivät olleet ihan parhaita mitä tuli kalusteiden kokoamiseen. Minusta taas IKEA:n kalusteet ovat tehneet mestarin sillä saralla. Annoin siis miehille rakentavia neuvoja vieressä. Kunnes ymmärsin, että eivät osanneet olla siitä hurjan kiitollisia. Oli parempi lähteä sämpylätaikinaa leipomaan ja tyytyä sivusilmällä vilkuilemaan olohuoneen tapahtumia.



Senkki tuli ja senkki valitettavasti myös lähti. Sen pöytälevy oli jo meidänkin makuumme turhan roisi. Uutta odotellessa…. Saatiinhan kuitenkin mallattua paikka.


Pöytä taas oli justiinsa niin ihana kuin ajattelinkin. Siinä unohtui kohoamassa oleva sämpylätaikina.  Kuvien ulkopuolelle jäävä pakkausmateriaalikaaos ja kaikki muukin järkevä. Minun oli tietysti ryhdyttävä välittömästi lavastamaan teille kattauksia ja kaikkea muuta pakollista. Lapsi on terve kun se leikkii ja äiti on terve (vai ei ole terve) kun se valmistautuu bloggaamaan. Mutta ihan totta: Katsokaa nyt miten hienosti se sopii yhteen tarjottimen kanssa. Ja niiden kulhojen. 






Nyt niitä sämpylöitä paistamaan, sillä pöytäseni pääsee kohta tosi toimiin. On näet vieras tulossa. Ja huomenna vieraita tulossa. Onneksi tämän päivän vieras taitaa kestää sen olohuoneessa olevan toisenkin pöydän. Ja ne pakkausmateriaalit. Huomisia vieraita varten sen sijaan täytyy jo vähän järjestää. 

19 kommenttia :

Tiina kirjoitti...

Sopii ne! On se nätti. Ihanan rouhea pinta. Hieman tässä hymyilyttää, kun ajattelin miehiä kantamassa tuota kaikkea yläkerrokseen ja sitten vielä lipastoa takaisin :)

Allu kirjoitti...

Mikäs tuon pöydän ääressä olisi istuessa, kaniita kulhojakin ja taustalla lapsuudenkotini ryijy.

Allu kirjoitti...

Siis kauniita, tämä ipad kirjoittaa mitä tykkää

Leena Lumi kirjoitti...

Upea pöytä! Kun saan sen ikkunan teetettyä vuonna koivu ja tähti olkkarin päätyyn, siihen tulee just tuollainen pöytä, mutta tietysti tuoleilla. Serkullani on tuollainen ja siihen mahtuu isompikin porukka kunnolla syömään ja sitten tietty tuo pöydän pinta on ihan♥

Jael kirjoitti...

Upea pöytä! Viettekö muuten kaikki huonekalut mukananne Suomeen? Tuo vähän muistuttaa lempikahvilani Sugarin pöytää ,jonka äärellä aina istun,just tuollaisessa penkissäkin;D

Kirjatoukka kirjoitti...

Täydellistä, sitrushedelmiä myöten! :)

Mine kirjoitti...

Tiina: Ja minä luulen, että miehiä ei hymyilyttänyt yhtään. Ei se kaiken tietävä naikkonen, eikä se turhan tarkka miekkonen, joka käski viedä senkin mennessään. Sehän tarkoittaa sitä, että saavat vielä kerran kantaa sen toisen senkin tänne ylös…

Allu; Niin, se ryijy. Minullekin tuli paluu lapsuuteen mieleen. Silloin meillä oli pirtinpöytä. Jotenkin tuollainen jakkaralla notkuminen on niin mukavaa. Ja loppuipa se yksi hokema, ei nimittäin tarvi pojille ruokaillessa sanoa, että "Älä keiku tuolilla." On sen verran jykevät penkit, että eivät keiku.

Leena: Tähän olisi kyllä ollut hienot tuolitkin, mutta kun meillä oli jo tuolit. Ja penkkejä on kätevä siirrellä muualle, jos niitä tarvii…. Ja se pinta on ihan paijattavan ihana. Ja paranee vain käytössä?

Jael: Ei viedä kaikkea, sen tähden tässä yritetään nyt ostaa, myydä ja vaihtaa joitakin, että ehkäistään huonekalujen ostojen tarve Suomessa. On siellä sen verran kallista kaikki. Otetaan kontti ja täytetään se. Loput autoon ja myyntiin.

Ja tästä tuleekin minun lempikahvilani. Oman pöydän ääressä:D.

Kirjatoukka: Nekin vielä. Viimeinen silaus. Jos olisin vähän vielä ajatellut, olisin laittanut tarjottimelle granaattiomenia:).

Hurmioitunut kirjoitti...

Pöytä on IHANA! <3 Ihan mahtava tuo materiaalin tuntu mikä näkyy kuvista, ja kyllä, pöytä mätsää mahtavasti yhteen tarjottimen ja kulhojen ja varmasti ihan kaiken kanssa! Minäkin voisin ottaa tuollaisen pöydän jos neliöt antaisivat myöten.

Lisay kirjoitti...

Tuollaisen poydan minakin huolisin!
Taalla myytavat samantapaiset huonekalut ovat vain tosi kalliita...
Taytyis ehka vetaa tuota minun Ikeasta ostettua(made in Finland) poytaa muutaman kerran auton perassa,niin sais samanlaisen pinnan...

Pere kirjoitti...

No on kyllä komea (ja oli se senkkikin aika ihana... :D)!

Cheri kirjoitti...

Kerrassaan upea pöytä, tuollaista ei olekaan ihan helppo löytää. Jos kokoaminen on hyvin onnistunut niin tuollahan voi vaikka tanssia.

Mine kirjoitti...

Hietzu: Ajattelinkin, että aika harvassa suomalaisessa kodissa on tilaa kovin isoille pöydille, mutta meidän talossa oli juuri tarve tällaiselle isolle pöydälle. Onneksi, sillä pöytähän on oikea talon sydän.

Lisay: Olihan tämä kalliimpi kun joku ihan tavallinen pöytä, mutta katsoin Suomen hintoja ja siihen verrattuna saimme tämän nyt suorastaan edullisesti:). Oli se kallis silti, kalliimpi kun mikään aikaisempi kalusteemme.

Terhi: Toivottavasti seuraava senkki on jo sellainen kun ajateltiin. Näissä hinnoissa kun soisi olevansa tyytyväinen.

Cheri: Tanssimista en ole vielä kokeillut, mutta ehkä sellaisenkin aika tulee? Elämästähän ei koskaan tiedä:D. Aika jykevältä tuntuu.

Pepi kirjoitti...

Tuosta ei kyllä päytä parane! Eikä penkit!
Silloin kun laitoit kuvan ensimmäisen kerran olin just jossain katsellut ja ihastellut hyvin samanlaista, laitan sulle kuvan jos se vaan jossain vastaan tulee :)
Oli aika jännä tunne nähdä melkein yksyhteen kuvat!

Ja hienosti sopii niin tarjotin kuin nuo kupitkin!
(Olis tuo senkkikin ollut kyllä aika makee kaikessa rouheudessaan)

Mine kirjoitti...

Pepi: Samanlainen senkki on siis tulossa. Tuossa yksilössä oli vain todella isot montut tuolla ikkunanpuoleisessa reunassa ja ei suostuttu sitä niiden vuoksi ottamaan vaan pyydettiin toinen. Toivottavasti se on tasaisemmin rouhea:).

Minä katselin Suomen pöytävalikoimia, mutta ei sattunut tämän tyyppisiä silmiin. Ehkä joku pienempi liike myy?

A kirjoitti...

Olipa mukava postaus, kiitos Mine..:))

Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle & perheellesi!

Pepi kirjoitti...

Minä mietin pääni puhki missä sen näin ja selvishän se...pistin just meiliä :)
Ei ollut mikään kauppa!

Mine kirjoitti...

Aili: Kiitos kiittämästä Aili! Hyvää viikonloppua myös sinulle!

Pepi: Ei tullut meiliä, joten laitoin juuri meiliä sinulle siitä asiasta:D.

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Ihana pöytä!!! Nyt jo monena päivänä olette olleet mielessäni ja nyt oli pakko tulla kattomaan tätäkautta mitä kuuluu..tarkoitus ois s.postillakin kuulumis kyselyitä laittaa.. =) terkkuja kaikille..olette mielessä.. =)

Mine kirjoitti...

Hyvät on käytössä. Niin penkki, pöytä kuin senkkikin. Hyvää tänne kuuluu. Lähtö sen kun lähenee. Mites teille?