"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

376. tarina (Peshtera - pullantuoksuiset hyvästit)

Viimeisenä Iltana kipaisen Billaan ostoksille. Naiset haluavat nähdä kuinka tehdään korvapuusteja. Sanakirjan avulla selvitellään mikä on kardemumma turkiksi (=kakule) ja sen jälkeen bulgariaksi (=кардамон). Kädessäni on lappu, jonka koukeroiden perusteella pitäisi maustehyllystä löytää se oikea tuote. Hiiva, voi, jauhot ja muut on ihan helppo rasti. Kardemummakin löytyy, mutta vain kokonaisina. Nappaan paketin mukaan toiveikkaana, että jotenkin se vielä jauhetaan.

Aamulla pestään kädet ja ryhdytään tuumasta toimeen. Olohuoneessa ystävät kuorivat kardemummaa joka lopuksi pistetään koneeseen hienontumaan. Ihana kardemumman tuoksu siitä syntyy. Alustan taikinaa keittiössä ja se pistetään kohoamaa kamiinan viereen. Kaulinta ei löydy, mutta hätä keinot keksii. Taikina kaulitaan lopulta hillopurkilla.







Pian nousee uunista maailman kodikkain tuoksu. Lähtökahvit ja lämmin pulla. Se ei tosin pehmennä lähdön ikävää. Kadulla vuotaa kyyneleet ja haikeus puristaa sydäntä. Auton ikkunasta näkyy viimeiseksi vilkuttava rakas rivistö. Kunnes taas tapaamme...


19 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

Jäi taas tapaamisesta kaunis muisto!<3333

Kiitos, Mine, ja hyvää uuden viikon alkua sinulle!<3

Petra kirjoitti...

Voi luin ihan itku silmassa naita Pehteran juttuja kuten aina, onni on osata nahda kaiken turhuuden keskella mista se onni muodostuu. Mukavaa viikon alkua Istanbuliin!

Daniela kirjoitti...

Koskettavia tarinoita. Kiitos kun jaat kokemuksesi meidän kanssa!

Lissu kirjoitti...

Pullan tuoksuiset jäähyväiset! Kardemummaa ei vuoristokylän seudun kaupoissa tunneta, sitä pakkaankin aina Suomesta mukaani. Toin Kairon basaarista myös kokonaisia, ja niitä jauhaessa tulee tosiaan upea tuoksu.
Mukavaa alkanutta viikkoa sinne Isoon Kylään.

Mine kirjoitti...

Aili: Niin, onneksi on muistot. Hyvää viikkoa myös sinulle Aili!

Petra: Niin se on. Sitä samaa löytyy Turkin maaseuduilta ja pienistä kylistä. Kaupunkilaiset on minusta valitettavasti sitä jotakin kadottaneet. Itseni mukaan lukien:(.

Daniela: Jakaminenhan se on ihan parasta. Sitähän sitä lapsillekin koko ajan koitetaan vakuuttaa ja opettaa:).

Lissu: Minäkin tuon kardemummat ja raesokerit aina Suomesta. Mutta en tajunnut ottaa niitä Peshteraan mukaan. Onneksi onnistui noiden kokonaistenkin kanssa. Täytyykin leipoa lapsille pullaa koulusta tulon hetkeksi, saadaan samalla pullantuoksuinen äiti...

Allu kirjoitti...

Jotenkin niin liikuttavaa

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, parasta kulttuurin vaihtoa: Ruoka!

Korvapuustit vain ovat niin hyviä ja niissä on sanoinkuvaamatonta kodikkuutta.

Sain eilen loppuun kirjan, jossa kaksi eri kulttuuria, ranskalainen ja muslimit (eri maista) kohtasivat toisensa ilman riitaa vain ruuan äärellä.

Pepi kirjoitti...

Voi vain kuvitella kuinka siellä jatkossa väännetään puusteja ja muistellaan samalla :)

Sateenkaari kirjoitti...

Hata keinot keksii. Kayhan se kaulinta pullollakin varmaan ihan hyvin.

Mine kirjoitti...

Allu: ;).

Leena: Ihan totta. Meillä on täällä vuosien myötä ollut ruokapiirejä naapurinnaisten ja tuttujen kanssa. Ideana on ollut se, että he ovat opettaneet meille muutaman turkkilaisen ruoan tai leivonnaisen ja me sitten vastaavasti jotakin suomalaista. Lopuksi yhdessä pistellään aikaansaannokset napaan...

Pepi: Niin, ja ensikerralla muistan viedä kardemummat ja raesokerit mukaan...

Mine kirjoitti...

Sateenkaari: Juuri niin. Käsilläikin pystyi aika pitkälle taputtelemaan ja hillipurkilla viimeisteltiin:).

Mine kirjoitti...

Onpas taas rouvalla kirjoitusvirheet. Käsilläikin ja hillipurkki...

Yaelian kirjoitti...

Voin ihan kuvitella siellä sen korvapuustien tuoksun,Ihanaa kulttuurivaihtoa:)

Yaelian kirjoitti...

Ihmettelin tuota että tuot kardemummat Suomesta...eikö teillä löydy niitä maustekaupoista?

Jenni kirjoitti...

Hymyilytti tuo hillopurkilla kauliminen. :) Suomessa on niin tottunut siihen, että kaulin on keittiöiden perusvaruste, että vieraassa maassa leipoessa olen itsekin päässyt ihmettelemään, että millä tällä kertaa kaulitaan...

Kokonaisista kaardemummistahan saa suomalaistyylistä kardemummaa pelkästään vihreän palon avaamalla. Ellei nyt ihan kardemummajauhetta käytä niin aika usein Suomessakin kardemumma on suht isokokoista, eli jauhamista ei tarvita.

Saga kirjoitti...

Aina ei ole ollut kaulinta saatavilla, joten on itsekin tullut kaulittua lasilla ja pullolla. Jotenkin ihan liikuttavan leipomismuiston jätit heille, ja itsellesikin.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Turkistakin löytyy ilmeisesti jostakin ertyismaustepaikoista noita kokonaisia, mutta ei sitä meidän käyttämää jauhetta.

Jenni: Ilmeisesti tuossakin taloudessa on kaulin, mutta se oli nyt jossakin sellaisessa paikassa, josta ei löydetty. Nämä meidän kardemummat olivat valkoisen pienen sisällä ja kovin eri kokoisia, siksi ne piti vielä hurauttaa koneessa pienemmäksi.

Saga: Minä joka kerta leivon ja/tai laitan ruokaa. Se on ihan kiva lähtötraditio. Viimeksi leivottiin sämpylöitä ja laitettiin kanamakaronilaatikkoa. Sitä ennen lihapullia jne... Jää itsestä myös makumuistoja:).

Hippu kirjoitti...

Hih, hätä keinot keksii. :-) Itsekin on tullut kaulittua (intialaista leipä)taikinaa vaikka millä, ennen kuin löytyi pulikka. :-)

Mine kirjoitti...

Hippu: Joo, ei tämä ole eka kerta, kun kaulitaan jollakin muulla kun kaulimella:).