"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

368. tarina (Istanbul - kohti Suurta basaaria)

Kun Egyptiläiseltä basaarilta ottaa suunnan tukkukauppa-alueiden läpi ylöspäin, päätyy lopulta Suurelle basaarille (Grand Bazaar, Kapalı Çarşı). Tämä katettu lähemmäs viiden tuhannen kaupan rypäs on oikea basaarien basaari. Siellä kuuluu ilman muuta tinkiä, mutta koska vihaan tinkimistä, olen etsinyt tältäkin basaarilta omat luottomyyjäni. 




Suureen basaariin kannattaa mennä vaikka ihan vain väriterapiaan. Siellä myydään kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Suurin osa tavaroista on varsinaista turistikrääsää, mutta kyllä sieltä löytyy ihan oikeatakin ostettavaa. Basaari on periaatteessa jaettu eri alueisiin myytävien tavaroiden mukaan. On kultakuja, nahka-alue, mattokaupat jne. Mukavinta on heittäytyä virran vietäväksi ja tehdä löytöjä. 







Jos et kestä tyrkyttämistä ja huutelua Suuri basaari ei ole sinua varten. Täällä turistia yritetään saada omalle kojulle keinolla millä hyvänsä. Ja sen jälkeen häneltä yritetään saada rahat pois. Pakkomyyntiä, huijaamista ja lopuksi mielenosoituksellista huutamista ja suuttumista, kun et osta. Pahimmillaan kaupan käynti on todellakin sitä. Kannattaa siis ottaa tympeä määrätietoinen ilme, kulkea eteenpäin ja katsella vaihvihkaa. Kysyä hintoja useammasta paikasta ja jäädä tinkaamaan vasta sitten, kun on jonkunlainen ymmärrys todellisesta hintatasosta. Ja kun olet ostoksesi tehnyt, älä turhaan pahoita mieltäsi tiedustelemalla hintoja enää muualta. Todennäköisesti olisit kuitenkin löytänyt jostakin halvemmalla. 





Itse menen basaarille yleensä "turistioppaan" toimessa. Jos olen ostamassa jotakin itselle, se liittyy yleensä nahkaan, huiveihin, keramiikkaan, kupariin tai kankaisiin. Näissä kuvissa on oltu ostamassa kuparikadulta suurta tarjotinpöytää tai kankaita Peshteraan. Viime vuonna teetätin turkkilaisista kankaista vetoketjullisia pusseja, ylihuomenna olen lähdössä etsimään kankaita joulusukkia varten ensi joulua ajatellen.





Jostakin syystä minulla ei ole kovin kummoisia kuvia Suurelta basaarilta. Kertooko se siitä, että yleensä basaarilla ovat kädet olleet kantamuksia täynnä? Koitanpa kuvata teille Suuren basaarin paremmin tiistaina, kun olen menossa sinne kangasostoksille. Jos onnistun, palaan uudelleen tähän basaariin...


ps. Jos pääset vaeltelemaan basaarille, älä unohda kurkkailla porttikongeihin ja sisäpihoille. Sieltä voi helposti löytää kaikkea hauskaa. Kuparikuja (yllä) on ikäänkuin basaarin ulkopuolella. Ja noissa seuraavaksi ylimpänä olevissa kuvissa oleva vanha Han eli majatalo löytyy sisäpihalta läheltä kangaskauppoja.

17 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Minä en oikein tykkää tuputtamisesta, ostaisin varmaan aina paljon enemmän, jos saisi rauhassa katsella.

Leena Lumi kirjoitti...

Kuparikuja kuulostaa hyvältä. Tiedän millaista pöytää tarkoitat: Minä tarvitsisin juuri sellaisen;-)

Yaelian kirjoitti...

OI että rakastan tuollaisia basaareja;pitää varmaan mennä taas Jerusalemin vanhaan kaupunkiin lähitulevaisuudessa.Minäkään en ole kamalan hyvä siinä tinkimisessä....

Matkatar kirjoitti...

Vau mitä ihania värejä, minä en osaisi varmaan päättää minkä noista valkkaisin :)

Anonyymi kirjoitti...

Tinkimisestä on ollut täällä aikasemminkin puhetta; siitä ei moni tainnut pitää, eikä myöskään tuputtamisesta...

Kuparikuja kuulostaa silti paikalta, jossa olisi mukava piipahtaa; heräisiköhän "sisäinen harakkani" siellä eloon ? Tavallisesti en juuri mistään kimalluksesta erityisesti välitä tai ainakin väitän niin...Mutta iso tarjotin, semmoiset tinakupit (niin kuin jossakin aikasemmassa kuvassasi oli) ja kannu voisivat löytää tiensä myös minun ostoskassiini; siis laktoosittoman maidon ja ruisleivän väliin. t: Tiina

Turvallista korumatkailua ensi viikolle !? Saitko malleja valmiiksi ?? Ai niin, piti myös kysyä, oliko leffa lasten mieleen ? Meillä Esikoinen vielä fiilisteli leffan jälkeen lukemalla kirjan uudestaan.

Karoliina kirjoitti...

Tuolla minäkin vierailin vain, jos joku meidän vieraista sinne ehdoin tahdoin halusi - samoin kuin oikeastaan koko Sultanahmetin alue. Kerran järkytyin, kun harhailin niitä basaaria kiertäviä kujia, ja päädyin sellaiselle jossa häkeissä myytiin kaikenlaisia eläviä eläimiä ;( aivan kamala paikka.
Mutta maustebasaarilla tuossa vieressä kävin pari kertaa vuodessa, se on ihana paikka! Siellä ei edes samalla tavoin tuputeta, varmaan koska monet paikallisetkin sieltä mausteensa hakevat.

Kirjailijatar kirjoitti...

Olikohan tuo juuri se han, jota kesällä etsimme, emmekä millään löytäneet....oliko siellä jotain kangaspuitakin? Me etsittiin tota paikkaa vaikka kuinka, muttei osuttu sinne...höh.

Minä en osaa, enkä varsinkaan tykkää tinkiä, yhtään. Mutta matosta tingimme, oikeastaan aika paljonkin. Johtui ihan vaan siitä, ettei ollut varaa maksaa sen enempää.

Mine kirjoitti...

Allu: No en minäkään. Vaateliikkeissä sanon sen myyjälle suoraan, mutta jos ei jätä siltikään rauhaa, lähden pois. Täällä jotkut myyjät ovat ihan sietämättömiä. Eivätkä usko millään. Se saattaa olla syy, että pistän jonkun kaupan boikottiin.

Leena: Täällähän niitä piisaa. Minä ostin pöydän ilman jalkoja ja pidän sitä tarjottimena sohvapöydän päällä. Olenkohan laittanut siitä koskaan kuvaa?

Yaelian: Minäkin tykkään, oikeassa mielen tilassa. Mutta siitä pakkomyymisestä en pidä. Enkä jää yhtään sellaisen liian innokkaan myyjän kanssa taistelemaan.

Matkatar: Sellaista runsauden pulaahan se on. Minulla sentään on täällä aikaa harkita ja käydä useamman kerran valitsemassa, mutta turistin pitää tehdä nopeampia päätöksiä...

Tiina: Kyllä ne tässä pikkuhiljaa valmistuvat. Materiaalien laskeminen on se ISO urakka ja edessä kai huomenna.

Leffa oli kaikkien mieleen.

Karoliina: Se eläinalue on ainakin Egyptiläisen basaarin ulkopuolella. Suurella basaarilla en ole nähnyt?

KIrjailijatar: Tuo onkin hieman huomaamaton. Minäkin löysin sen vasta viime vuonna ja olen kuitenkin aika monta kertaa tuon basaarin kiertänyt.

Minä en tykkää tinkiä, mutta mies on siinä röyhkeä eli hyvä:).

Lilja Liliace kirjoitti...

Upeita kuvia jälleen! :)
Kauniita esineitä etenkin nuo roikkuvat lyhdyt...en pidä tinkimisestä, mutta voisinpa koettaa jos saisin hankittua tuollaisen lyhdyn kotiin :))
Muutenkin mukavan näköistä menoa kujilla! :) Hyvää alkavaa viikkoa!

Pepi kirjoitti...

Jaahas, keväällä ollaankin sitten haasteen edessä :)
Ne sun luottomyyjät voitais kyllä kurkata....

Lissu kirjoitti...

Voi millainen basaari!!!
Tulee mieleen meksikolaiset mercadot, joissa on ihanan värikkäitä tavaroita ja ihmisiä. Kauppiaat eivät kylläkään tyrkytä tavaroita ja niissäkin voi tinkiä.
Tuonne olisi kiva päästä katselemaan ja nuuhkailemaan.
Hyviä vinkkejä miten välttyä pakkomyyjiltä.
Lissu Teksasista.
Sori että unohdin nimeni viime kerralla kun kommentoin anonyyminä sinun takaisinpaluu Istanbuliin tarinaan.

Saga kirjoitti...

Minä en tykännyt tuosta basaarista, mutta juuri niiltä sisäpihoilta löytyikin ne kivoimmat jutut. Olet sinä kyllä kärsivällinen ja ystävällinen, jos tuolla jaksat usein käydä vieraiden kanssa.

Riina kirjoitti...

Hirveä olisi ristiriita, kun minä tyypillisen suomalaisena ahdistun tuputtamisesta, että sikäli kai kannattaisi olla vaivihkainen ja esittää välinpitämätöntä. Mutta sitten taas toisaalta haluaisin kuitenkin kuvata kaikkia ihanuuksia. Myyjät luultavasti sitten närkästyisivät ja saisin kaiken maailman solvauksia niskaani. :P

Miten tuolla suhtaudutaan valokuvaamiseen?

Mine kirjoitti...

Lilja: Minäkin pidän niistä lyhdyistä. Minulla on olemassa lista kaikesta siitä mitä haluan ostaa ennenkuin muutamme täältä pois. Se on pitkä ja aika sen kuin lyhenee. Pitäisi kai ruveta ostelemaan.

Pepi: Kyllä minä vien, jos ette vikise...

Teksasin Lissu: Kiva, kun nimi nyt ilmestyi. Olisi jotenkin mukavampi, että anonyymikin laittaisi jonkun nimen alle. Ja minä NIIIIIIN haluaisin päästä Meksikoon. Voi voi.

Saga: Minä kyllä tykkään tästäkin basaarista, jos saan kulkea siellä omalla tyylilläni. Tinkajaisia en jaksa, mutta ei onneksi tarvikaan....

Riina: Täällä on kiitollista kulkea kameran kanssa. Ihmiset tykkäävät olla kuvissa, tai sitten selvästi sanovat, että eivät halua. Ja kun katselee linssin takaa, ei tarvitse olla tuputtajia huomaavinaan:).

Tiina kirjoitti...

Ihanaa väri-ilottelua. Basaarit ovat kyllä ihania, mutta aika kamalia :) Se tuputtaminen on hirveää!

Ja emme vikise :)

Hippu kirjoitti...

Minulla on vähän samanlainen asenne tuollaisiin paikkoihin kuin Riinalla. Toisaalta olisi kiva kuljeskella, katsella ja kuvailla, mutta sitten se tuputtaminen ja perään huutelu ahdistaa ja ärsyttää niin maan vietävästi, että en tiedä, kuinka kauan tuollakaan jaksaisin kuljeskella. Ehkä kannattaisi laitaa iPodit korviin ja musiikit lujalle, niin ei kuulisi mitään. ;-D

Mine kirjoitti...

Tiina ja Hippu: Suomalainen basaari - millainenhan se olisi? Varmaan ainakin aika hiljainen? Täällä se melu, huutelu ja äänekäs kaupanteko on basaari tunnelman oleellinen osatekijä. Vaikka siinä jokin ärsyttääkin, se sittenkin kuuluu asiaan. Ja täällä sitten oppii sellaisen välinpitämättömän asenteen ja ymmärtää, että kun ei vastaa jokaiseen huuteluun, pääsee huomattavasti helpommalla...