"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 10. tammikuuta 2013

372. tarina (Istanbul palaa arkeen)

Heräsin kellon piipitykseen seitsemältä. Hiippailin läpi viileän ja pimeän talon selvittämään sitä tämän viikon polttavaa kysymystä, että onko koulua vai ei? Helpotuksekseni kaikki merkit alkoivat viitata siihen, että Istanbul palaisi arkeen. 

Sain koululaiseni kouluun ja riensin kohti Eurooppaa. Ylilämmitetyssä bussissa hikoillen,  lautassa kahvia hörppien, ratikassa roikkuen ja lopulta reppu selässä keikkuen pitkin aurinkoisia katuja. Suuressa basaarissa muistin kyllä, että minunhan piti kuvata, mutta oikeasti takaraivossani kohisi vain kiire. Niinpä kuljin ohi vesipisteessä hampaitaan pesevän pukumiehen. Kiristäen vauhtia perään huutelevien ja liikkeitään aukaisevien myyjien kohdalla. Hiljentäen vauhtia ja napaten kuvat sieltä missä vielä nuokkui aamu-unisia myyjiä tiskiensä takana, ääntään päästämättä ja lasittunein katsein. Kyllä aamuäreä aamuäreän tunnistaa ja ymmärtää antaa toiselle rauhan.











Tutusta paikasta löytyi tuttu mies. Noin vuosi sitten päätimme Sylvin kanssa aloittaa koruprojektin rinnalle ompelukokeilun ja tarkoituksemme oli löytää siihen tarkoitukseen sopivia turkkilaisia kankaita.  Jokaisesta puodista meitä kehoitettiin menemään Suurelle basaarille ja sieltä me sitten löysimme avuliaan Eliaksen. Kankaat olivat hyvät ja tarkoitukseen sopivat ja myyjän kanssa ei tarvinnut tinkiä. Näin oli taas yksi luottomyyjä löytynyt.

Elias halusi tarjota meille teet. Kieltäydyimme kohteliaasti sillä lautalla juotu kahvi lämmitti vielä vatsaa. Sen sijaan ryhdyimme kaupan tekoon. Tänä vuonna ajattelin kokeilla joulusukkien teettämistä turkkilaisista kankaista ja etsimme niihin sopivia värejä paksumpien kankaiden valikoimasta. Punaista ja vihreää se olla pitää? 




Aurinko lämmitti ja räystäät sulivat. Aivastelin pitkin matkaa ja joka kerran joku muisti sanoa: "Çok yaşa!' (= "Pitkää ikää!") Oli kuin talven jälkeen olisi saapunut kevät. Puuttui vain linnun laulu ja pesäpuuhat.

Korukaupan setä tarjosi teet ja kohta niiskutustani seurattuaan hän vaatimalla vaati tilata myös lehmusteetä, koska se aukaisisi kurkkuani. Istuin siis teeni kanssa tiskin takaa ojennetulla tuolilla ja annoin ohjeita; "Kaksi pussia oranssia, vihreää, violettia ja pinkkiä...." Pojat juoksivat varastoon ja takaisin ja kauppiaan kanssa seikkailimme puheissamme hänen lapsuuden maisemissaan Kappadokiassa. 

Sovimme hinnan ja kiitimme teestä. Ostokset saivat jäädä seisomaan kaupan nurkkaan siksi aikaa kun kiersimme hakemassa loput tavarat muista kaupoista. Ajattelin, että palvelualttiutta täältä ei puutu ja sitä  tulen todennäköisesti täältä vielä kaipaamaan. Tai ennemminkin kai se on halua ja taitoa ryhtyä jakamaan elämäntarinoita ventovieraan kanssa? Sitä, että ihminen on tärkeä ja nuhineen lehmusteen arvoinen.





Reilun neljän tunnin ja muutaman kymmenen helmikilon jälkeen kaksi väsynyttä ostajaa venyttivät käsiään pusseja kantaessaan. Kiiruhtivat lähtemässä olevaan laivaan vain huomatakseen puolivälissä merimatkaa olevansa menossa aivan väärään satamaan...

26 kommenttia :

Yaelian kirjoitti...

Ihanaa väriloistoa! Tuntuu niin hassulta että sinä kuljet nopeasti Aasiasta Eurooppaan;D
Onpa kivan värikkäitä saappaita !Ostin tänään kumisaappaat,just kun sateet ovat jo loppuneet;D

Pepi kirjoitti...

Mitäs luulet, kumpi meiltä menee tuolla ensin.....hermot vai rahat :D

Ihania saappaita, ihan kuin virolaiset muhutossut olis saaneet varret.
Ja noi kankaat, WAU!

Mitä kaikkia löytöjä tuolla voisikaan tehdä ilman sitä tyrkyttämistä ja tinkaamista....

mimon mami kirjoitti...

Sanopa muuta. Olen kans "allerginen" tyrkyttämiselle ja tinkaamiselle.
Voi olla, että rahat säästyy..... tai sitten ei...

anumorchy kirjoitti...

Ihana varikas basaari! Ikava Turkkiin!

Amalia kirjoitti...

Tuollaiset saappaa haluun!!! Upea on kaangavalikoimakin. Onko helmet siellä halvempia?

Amalia kirjoitti...

tulee näköjään kirjoitusvirheitä, kun jostain syystä tää alue on outo, eikä nää mitä kirjoittaa ;(

Saga kirjoitti...

Ihanasti sanottu, että ihminen on lehmusteen arvoinen. Tykkään siitä, miten siellä ylipäätään arvostetaan ja kunnioitetaan toista ihmistä.

Mine kirjoitti...

Yaelian: Minusta se on niin mukavaa. Että konkreettisesti saa elää tässä Aasian ja Euroopan risteyksessä. Ja se todella näkyy ihmisissä.

Ja sateitahan tulee aina uusia, joten saappaasikin pääsevät varmasti vielä tosi toimiin. Noita kuvan saappaita olen katsellut aina ohi kulkiessa. En tiedä olisiko ne oikeasti käyttökelpoiset?

Pepi: Sehän nähdään sitten:). Pistetäänkö veikkaus pystyyn?

Mimon mami: Saattaishan se olla, että jos löytäisi oman sisäisen tinkaajan, niin vois tehdä hyviä ostoksia?

Anu: Täällähän tämä seisoo ja odottaa!

Amalia: En ole ostanut helmiä Suomesta, joten en tiedä varmaksi. Luulisin kuitenkin, että täällä olisi halvempaa?

Saga: Minä tykkään siitä, että ollaan valmiita juttelemaan ja jakamaan elämää. Kiinnostuneita joskus ovat ihan kiusallisuuteen asti, mutta yleensä positiivisen uteliaasti... Ja tuo tuollainen pieni huomaavaisuus, että nuhaiselle lämmintä lehmusteetä, se on jotenkin niin liikuttavan ihanaa.

Kikka kirjoitti...

Ihanaa väriloistoa. Kyllä minäkin ostaisin saappaat ja tossuja...
Helmiä kans... Matkalaukku olisi painava :)

pikkujutut kirjoitti...

Meillä torstaina oli vp koulusta. Extremeä.
Hyvät niistä koruista tulee ja hitsit, että tuo projektisi kuulsotaa niin mukavalta.
Kauniit siniset helmet kuvassa.

Hippu kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta kierroksesta! Minuakin nauratti tuo, että sinä kipaiset tuosta vain Euroopan puolella. :-)

Mine kirjoitti...

Kikka: Ja ostaisit kaikkea pientä:). Nykyään tulet mieleen, jos näen täällä jotakin nukkekoti kokoista. Haaveilin joskus tytöille kunnollisesta nukkekodista, mutta ei siitä koskaan tullut todellista. Ehkä sitten lapsen lapsille? Tai itselle:).

Pikkujutut: Kävin juuri lukemassa sähkösotkut. Täälläkin oli aikanaan jatkuvasti sähköjen kanssa ongelmia, mutta ei ole enää. Siellä asiaa ei kai ole sitten nähty tärkeäksi hoitaa paremmin?

Noista sinisistä tulee korvakoruja. Ovat käsinmaalattuja.

Hippu: Niin helppoa se on. Bosborin sillan toisessa päässä on kyltti Welcome to Europe ja toisessa päässä Wecome to Asia

Petra kirjoitti...

Voisin kuvitella etta Suuressa basaarissa aamuaika on kiva, olen kaynyt siella viimeeksi muistaakseni 2005, huh tasta onkin aikaa vierahtanyt, reissu Istabuliin tekisi teraa.

sannabanana kirjoitti...

Nuo saappaat, mitkä unelmat! Vain noiden takia voisin kipaista teillä päin ;-)

Arvostus ja jakaminen: niitä ilman on kanssakäyminen kyllä köyhempää.

Mine kirjoitti...

Petra: Ylipäänsä yritän käydä kaupoilla ja asioilla aina arkiaamuisin. Kauppakeskus ja basaarit viikonloppuisin tai iltaisin on ihan painajaismaisia...

sannabanana: Tänne vain saapasostoksille!

Aili-mummo kirjoitti...

Ihastuttavia kauppoja ja upeita kankaita siellä Istanbulissa!<3

Kiitos tästä kauniista postauksesta, Mine, ja hyvää viikonloppua sinulle & perheellesi!<3333

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, miten ihania saappaita ! Ostaisin kyllä -- käytännöllisyydestä viis... t:Tiina

Mine kirjoitti...

Aili: Kyllähän sitä tavaraa riittää. Ja ostajia ilmeisesti kanssa, kun kauppa kannattaa. Hyvää Viikonloppua myös sinulle!

Tiina: En ole oikeasti koskaan harkinnut noiden kenkien ostamista. Mutta kun kaikki muut haluaa, alkaa minussa nousta miettivä ääni. Siihen se markkinointi ehkä perustuu:D.

Jenni kirjoitti...

Löysin blogisi Hipun blogin kautta, ja täytyy kehua heti alkuun, että ihania kuvia! Noita kirjailtuja saappaita muistelen katselleeni pari vuotta sitten, kun kävin Istanbulissa kääntymässä.

Minä en ole koskaan ollut kovinkaan ihastunut tinkimisestä (toisin kuin mies, joka on jotenkin aina niin innoissaan vääntämässä taksimatkojen hinnoista tinkimiskulttuurimaissa), joten jos olet yhtään samanlainen, varmasti tosi huojennuttavaa löytää myyjiä, joiden kanssa sitä ei tarvitse harrastaa.

Tiina kirjoitti...

Tänne kauniiden kuvien (ja kenkien) keskelle tupsahti nyt ja tässä haaste Namusta! kurkipas, josko ehdit jne vastailla :)

Anonyymi kirjoitti...

Osta ihmeessä ! Upeita ovat ! Sopisivat hyvin esim. yksivärisen hameen tai mekon kanssa...

Meillä kävi eilen mukavia vieraita; tuolta toisaalta ehkä oletkin oivaltanut, että etelän elävät ovat lentäneet pohjoisen talveen nauttimaan kaukolämmöstä ja toimivista sähköistä...

Tytär lähtee tänään takaisin Hensinkiin; opinnot jatkuvat maanantaina. Voi, voi ! Ihan rintaan puristaa jo nyt tämä ikävä ! Hän tuli joulutauolle joulukuun puolessa välissä. Yritän olla vollottamatta, mutta kyllä on haikeeta... t: Tiina

Mine kirjoitti...

Jenni: Kiva, kun löysit tiesi perille. Sinullehan täällä on sitten tuttuja maisemia, kun olet Istanbulissa käynyt. Kielen osaaminen onneksi auttaa tuossa kaupan teossa, kun voi suoraan sanoa, että "Minä en sitten tingi, joten mikä on viimeinen hintasi!"

Tiina: Kiitos, lähden kohta katsomaan, että millainen haaste siellä odottaa...

Tiina: No, ensi kerralla täytyy ainakin kysyä hinta, kun tuli näin paljon kannustusta:).

Vai niinkö siellä kävi. Että piti mennä Pohjolan pakkasiin lämmittelemään:).

Ja ikävään varmaan tottuu??? En tiedä vielä..

Anonyymi kirjoitti...

Ei totu, ei sitten millään...Mutta meillä alkaa tiistaina (lopultakin) se putkiremontti ja se kyllä vie ajatukset toisaalle. Joudutaan sekä tyhjentämään että purkamaan (??) kaappeja, että uusien putkien asentaminen onnistuu. Minulla olisi kyllä muutakin tekemistä kuin alkaa purkamaan huushollia. Tänään on ehditty jo kerran riidellä kahdesta nojatuolista, jotka eivät mahdu mihinkään remontin aikana (eikä muutoinkaan)...Kumpa jostakin löytyisi nyt sekä aikaa että kärsivällisyyttä ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Toivotaan, että kaikki järjestyy. Remontti on stressi, mutta samalla mahdollisuus perusteelliseen raivaukseen. Tulee sitten entistä ehompaa:).

Kirjailijatar kirjoitti...

Nauratti tuo, että kyllä aamuäreä aamuäreän tunnistaa. Meillä vähän kaikki kuuluu tuohon satsiin. Parasta on, jos saa arkisin ihan itse herätä ja lähteä, ettei tarvitse paljon puhua kenellekään.

Toivottavasti olet nyt parempivointinen. Hyvää matkaa!

Mine kirjoitti...

Olin pari vuotta leirikeskuksessa apuemäntänä. Työkaverini oli toinen aamuäreä ja meillä oli sopimus, että ennen aamupuuroa ei puhuta mitään.

Olen parempi, mikä on kyllä hyvä juttu:).