"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 26. tammikuuta 2013

381. tarina (Arkeni - kuinka opastetaan taksikuski perille)

Suomessa taksilla ajo on kallista. En muista montaakaan taksikyytiä tehneeni. Sen kyllä muistan, että taksit oli hienoja, niissä oli pemeät penkit ja jotenkin juhlallinen tunnelma. Taksikuskit olivat vähäeleisiä ja kaikkitietäviä. Vaikka ei ollut navigaattoria käytössä, niin aina tiesivät tien perille. Suomalainen taksi on siis mielikuvissani hyvin toimiva ylellisyystuote.

Turkissa taksikyyti on melko edullinen. Taksimatkoja olemme tehneet Turkin vuosina hullun monta ja milloin mistäkin syystä. Taksia käytetään, jos oma auto on rikki, jos on kiire, eikä ehdi bussilla tai jos on paljon kantamuksia tai lapset mukana, eikä ole lähdetty jostakin syystä liikkeelle autolla. Nyt on siis vuorossa katsaus turkkilaiseen taksikulttuuriin.


Ensimäisinä vuosina turkkilaiset taksit olivat poikkeuksetta rämisevisiä ja tupakalle haisevia Tofaseita. Jokainen kadun monttu tuntui takapuolessa. Kesällä oli hullun kuuma, sillä Tofasin varustelutasoon ei kuulunut ilmastointia. Saattoi siis pyytää, että "voisitteko avata ikkunan ja sammuttaa savukkeenne." Kuskista riippuen pyyntösi vastattiin kyllä, ei tai sekä että. Nykypäivän taksikanta on jo hieman parempi. On tarjolla Fiiatia tai Peugeotia, mutta ei edelleenkään mitään mersuja. Taksi kun on työväline, joka ei kolhuilta säästy, joten sen hankinnassa kannattaa pysyä kohtuudessa. Merkki kuin merkki, turkkilainen taksi on joka tapauksessa keltainen ja katolla lukee kotoisasti: TAKSI. Niin, ja nykyään takseissa on lähes poikkeuksetta hieman paremmat jouset, ilmastointi, jota ei käytetä ja tupakointikielto.

Turkkilaiset taksikuskit tulevan oman galluppini mukaan noin 90 prosenttisesti Mustaltamereltä, joko Sivasista, Trabsonista, Rizestä tai Samsunista. Jokainen ajaa kuin mielipuoli ja luottaa sokeasti ajotaitoihinsa. Turvavöitä ei tietenkään käytetä, koska "Bir şey olamaz". Turkkilainen taksikuski ei myöskään ole tuppisuu. Juttu lähtee lentämään ihan välittömästi ja lyhyenkin matkan aikana on ehditty selvittää kuskin ja kyytiläisen siviilisääty, lapsiluku, uskonto, työpaikka, taloudellinen tilanne, alkuperämaa tai kaupunki, jalkapallojoukkue jne. Hassuimmat kuskit on epäilemättä jäänyt ikuisesti mieleeni. Kuten vaikka se oopperalaulaja, joka luikautteli meille lauluja pitkin matkaa. Ja kyydistä jäädessämme kuulimme hänen aariansa pitkään pois ajavan auton avonaisesta ikkunasta. Monesti miestä kotiin odottaessa, on myös käynyt niin, että taksi seisoo pitkään ovemme edessä. Siellä on menossa niin mielenkiintoinen keskustelu, että kumpikaan ei malta lähteä sinne minne pitäisi. Mies kotiinsa tai kuski ajoon.


Kielitaidottomana sitä astui taksiin osoitelappujensa kanssa ja istahti luottavaisena kyytiin. Aika pian aloimme ymmärtämään, että isolla osalla taksikuskeista ei ole aavistustakaa missä mikäkin osoite on. Oli siis itse opeteltava nopeasti taksisanasto; suoraan, oikealle, vasemmalle ja pysähtykää tässä. Tai sitten seurattava, kuinka kuski soittelee tai pysähtelee kyselemään ajo-ohjeita milloin mistäkin ja saapuu kuin saapuukin lopulta haluamaasi osoitteeseen muutamien sakkokierrosten jälkeen. Jotka jäävät tietenkin sinun maksettavaksesi. Onpa minulla ollut sellainenkin kyyti, jossa jouduin opastamaan juuri kaupunkiin muuttaneen taksikuskin joka ikisestä risteyksestä. Pappa ei tiennyt Çamlıcaa, eikä mitään pääkatuja. Sen kyydin jälkeen mietin pitkään, että löytikö hän ikinä tietänsä takaisin vai olisiko minun pitänyt lähteä saattamaan kuski takaisin.

Entä voisitteko kuvitella Suomessa tällaista tilannetta: Menet taksikuskin luo ja ilmoitat haluavasi tiettyyn osoitteeseen. Taksikuski katsoo osoitetta hetken ja sanoo: "En lähde, se on liian ruuhkaisen tien takana" tai "En lähde, kohta on iftari-aterian aika, enkä ehtisi syömään." Turkissa tällaista sattuu ja silloin voi joko lahjoa eli maksaa kuskille tuplahinnan tai sitten ei auta yhtään mikään. Näin meille kävi ystävättäreni kanssa vuosi sitten Saksasta palatessamme. Yksikään lentokentän taksi ei suostunut ajamaan meitä Euroopan puolelta Aasiaan. Lopulta yksi kuski otti meidät kyytiin ja lupasi viedä vähän matkaa johonkin, josta pääsisimme jatkamaan matkaa. Taksissa sitten yhdessä pohdimme eri vaihtoehtoja. Soiteltiin puhelimella ja laskettiin, että mistä pääsisimme julkisiin tms. Kunnes hajosi taksi. Jokaisessa risteyksessä se sammui ja kesti aina vain kauemmin saada auto uudelleen käyntiin. Me pyysimme kuskia viemään meidät lähimmälle metropysäkille. Hän yritti saada auton pysymään käynnissä ja soitteli samalla: "Isä, auto hajosi, voitko tulla hakemaan metropysäkiltä." Metropysäkille me pääsimme. Kuski jäi autoineen odottamaan isäänsä ja meidän matka jatkui painavia kasseja kantaen metroon, metrosta ratikkaan, ratikasta laivaan ja Aasian puolen taksiin. Kysymykseni kuului, että mitä sellaisessa tilanteessa olisi tehnyt maahan saapuva kieltä osaamaton ja kaupunkia tuntematon turisti? Vai onkohan turisteille turkkilaisessa taksikulttuurissa eri säännöt?


Ja vielä yksi taksimatka ei niin kauan aikaa sitten. Olimme tulossa kotiin kantamuksinemme ja otimme Üsküdarista taksin. Kuski murahteli, eikä olisi millään viitsinyt nousta taksista nostamaan tavaroitamme konttiin. Koko alkumatkan hän puhisi ja rähisi itsekseen liikennettä, edessä olevaa autoa ja punaisia valoja. Sitten hän kurvasi tien vierustalla olevalle huoltoasemalle ja meinasi siinä samassa ajaa vieressä olevan auton kylkeen. Sanaakaan sanomatta hän katosi huoltoaseman vessaan. Kipaisi vessasta huoltamolle sisään ja saapui taksiin kivennäisvedet kädessä. "Maha ihan sekaisin, mutta ehdin," tuumasi sitten meille. Oli siinä hymyssä pitelemistä, kun toivottelimme geçmis olsunia.  Hätä oli selvästi ohi ja vessareissun jälkeen kuskista tulikin hyväntuulinen rupattelija ja kotipihalla nousi nostamaan tavaratkin kontista ja toivotteli kohteliaasti hyvät päivät. Ajattelin, että tätäkään episodia ei ehkä olisi suomalaisessa taksissa tapahtunut?

Oi turkkilainen taksi, olet kyllä elämys.

16 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Kylla vaan, jokaisella on varmasti taalla mielessa hassuimmat taksikuskit ja tapaukset. Menin Suomessa poikkeuksellisesti taksilla jokunen vuosi sitten ja kylla oli ihmeellista, kesti hetken tajuta ettei siina tarvitse rupatella ja sai vaan istua pehmoisella penkilla jossa ei tosiaankaan tien montut tuntuneet. Minulle meidan kulman taksiaseman miehet on kylla tarkeita, on kiva tilata sielta taksi lahtiessa kun tietaa tutun kuskin tulevan ja muistaa jo kenella on montakin lasta ja kenen sukulainen oli juuri sairaana. Monenmoisia taksikuski persoonia on vuosien aikana nahty, olen kylla jotenkin naiden turkkilaisten kuskien fani kaikessa hulluudessaan.

Maria kirjoitti...

Näitä sinun tarinoitasi on aivan ihana lukea! Kerrot niin elävästi. Kiitos näistä mukavista hetkistä!

Anonyymi kirjoitti...

Voi sentään ! On siinä ollut kyytiä kerrakseen ? Täällä taksilla liikkuminen on kallista, että mielellään etsii julkisen kulkuneuvon vieraallakin paikkakunnalla. Syksyllä olin Turussa yhdessä koulutuksessa ja menin kiireen (+laiskuuden) vuoksi asemalta yliopistolle ja takaisin. Tällöin oli tavallisuudesta poikkeava kuljettaja; kertoi siinä lyhyessä ajassa paljon elämästään ja perheestään; oli ollut sielläkin perheineen, missä "Pikkujutut" on viimeiset vuotensa majaillut. Sitä ei ehtinyt selvittää, miksi oli Turkuun päätynyt, mutta puoluekantakin tuli selväksi...

Minä käytän linja-autoja. Keskustasta tänne meille autoilee lähes vakiokuljettajat; tutuksi ovat tulleet. Heiltä olen kuullut rakennetuista taloista, autojen remonteista, murrosikäisistä ongelmineen ja yhden isän kuolemastakin. Täällä päin on kiva tapa -- suurin osa ihmisistä sanoo KIITOS kuljettajalle, kun jää kyydistä pois. Hintavaa on kyllä myös linja-autoilu. Meiltä keskustaan maksaa 3,9e tai kuukausikortti yli 80e (sillä saa kyyteillä niin paljon kuin ehtii).

Terveisiä täältä remonttisiivouksen keskeltä; vierashuone alkaa näyttää jo hyvältä puhtaine verhoineen ! t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Paikallisen kaverin kanssa tultiin viikonloppulomalta Antalyasta ja otettiin lentokentältä taksi kotiin (Besiktas). Kuski lähti kiertämään Taksimin kautta ja tottakai älähdimme, koska kyseessä oli kiertotie. Riitelyn ja huutelun jälkeen kuski lopulta sammutti mittarin ja pääsimme kotiimme normaalilla 40 liiran hinnalla. Selityksenä tähän oli, että luulin teidän olevan turisteja.. Just turistejahan sitä saakin huijata.. Mutta kyllä vain samaa mieltä, kirjoituksesi kuvaa oivallisesti paikallista taksikulttuuria! :)

Mine kirjoitti...

Petra: Minustakin ovat ihan huippuja. Olisi ollut paljon hankalampaa kirjoittaa juttua suomalaisista taksikuskeista. Tai kirjoitinkin jo, tuon yhden kappaleen yhden rivin. Paljon enempää ei olisi sitten ollutkaan mitään kerrottavaa:)

Maria: Kiitos, nämähän ovatkin otteita elävästä elämästä:).

Tiina: Kyllä minäkin yritän mennä bussilla ja muilla julkisilla, jos olen itsekseni ja ilman surempia kantamuksia liikenteessä. Mutta taksikin on tosiaan sen verran edullista, että sen käyttämiselle ei ole samanlaista kynnystä kun Suomessa.

Kiva, että remontti etenee. Tässäkin huushollissa on tapahtunut siistimistä ja sisustustakin, mutta siitä kuulette sitten ensi viikolla:).

Anonyymi: Meinasin ensin kirjoittaa vielä kappaleen "näin minua on huijattu tai yritetty huijata taksissa", mutta jätin sitten. Nykyään olen kyllä skarppi ja erittäin tiukkakin taksimatkustaja ja tiedän kyllä reittini, joten sen puoleen minua on vaikea vetää linssiin...

Hippu kirjoitti...

Voi ihanaa. :-) Kertomistyylisi on sellainen, että tuntuu kuin olisi itse mukana. :-)

Mutta ilmeisesti turkkilaiset taksit ovat myös melkoisen turvallisia - että ei ole pelkoa tulla ryöstetyksi, raiskatuksi tms.?

sannabanana kirjoitti...

Ihana juttu! Tuo aariaa laulava kuljettaja ikuistui mieleeni :-)

Täälläkin on erilainen taksikulttuuri ja suurinta osaa takseista taitavat ajaa uudet maahanmuuttajat. Mielenkiintoisia keskusteluja on takseissa käyty ja paljon opittu uutta. Muutamalta hiukan pelotavalta tilanteelta on myös onneksi vältytty...

Mine kirjoitti...

Hippu: Piti oikein miettiä tuota turvallisuusasiaa. En ole koskaan Istanbulissa pelännyt missään. Vaikka syytä voisi ihan ollakin. Se on varmaan se kielitaito, joka antaa sellaisen tunteen, että selviäähän tässä, kun puhutaan? En ole ainakaan kuullut mitään ikäviä taksiuutisia.

Sannabanana: Oi, onko siellä sitten ikäviä taksikuskeja?

Allu kirjoitti...

Täkäläiset (turkkilaisetkin) taksikuskit ovat kyllä tehneet koulutehtävänsä ja tuntevat kaupungin hyvin. Joutuvat tietääkseni tenttiin ennenkuin saavat taksiluvan.

Aili-mummo kirjoitti...

Mine, ihanan värikäs tarina taksikuskeista, kiitos näisträ!<3

Oikein hyvää sunnuntaita sinulle & perheellesi!<3333

Mine kirjoitti...

Aili: Niin se on kai Suomessakin, että joutuvat opiskelemaan tiet perusteellisesti. Mutta onhan se nyt aika eriasia olla taksikuskina vaikka Hangossa tai Istanbulissa.

Aili: Hyvää sunnuntaita täältä sateisesta ja tuulisesta kaupungista. Mies sairastaa ja olemme sisällä. Ei tarvetta käyttää taksia tänään...

sannabanana kirjoitti...

Suurin osa kuskeista on tietenkin ihan kivoja ja monet korkeakoulutettujakin, mutta vain uudessa maassa ja heikolla kielitaidolla. Se ikävin kuskityyppi ovat nuoret miehet, jotka ovat turhautuneet eivätkä ole kovin helposti sopeutuneet uuteen kulttuuriin. Jotkut heistä ovat selkeästi vihamielisiä esimerkiksi itsenäisiä, länsimaisia naisia kohtaan, joissa jonkinlainen stereotyyppi näyttää nousevan miesten mieleen (varsinkin kun on blondi). Joskus olen joidenkin kanssa asiasta kiivaasti kiistelytkin, ja joskus vain toivonut, että inhottava kyyditys päättyisi mahdollisimman pian.

Suomeen suurin ero on se, että kun suomalaisia taksikuskeja pidetään yleensä sellaisina arvostettuina ja luotettavina ammattilaisina, niin täällä monien mielestä taksinajo on paskatyö ja monet kuskit 'dodgy'.

Saga kirjoitti...

Matkustellessa taksilla kulkeminen on aina jonkinasteinen elämys. Pelätä en osaa, vaikka kyydit monissa maissa päätöntä kaahaamista ja kaikenlaista sattunutkin Latviassa.

Mine kirjoitti...

Sannabanana: Tunnistan kyllä tyypin. Onneksi niitä on täällä vähän. Tai ainakin osaavat peitellä asenteensa. Turkissa tosin ei taksia aja ulkomaalaiset, vaan paikalliset.

Saga: Harvoin minäkään olen pelännyt, vaikka syytäkin olisi Istanbulin liikenteessä ollut pelätä.

//aNNiKa kirjoitti...

Mielenkiintoisia tarinoita :) Itse en ole aikoihin Suomessa taksia käyttänyt, mutta veljelläni on huonoja kokemuksia Helsingin takseista. Muutaman kerran häntä on yritetty viikonloppuiltana huijata, on lähdetty ajamaan kiertotietä ja kuviteltu asiakkaan olevan liian tuutissa tajutakseen mistä on kyse. Siitä on seurannut kinastelu ja lopulta alennus matkasta. Muistaakseni kyseessä on ollut sekä suomalaisia että ulkomaalaisia kuskeja.

Mine kirjoitti...

Annika: Ihanko totta. Ei siis ole suomalaisten rehti maine enää totta:(. Mihin tässä enää uskoo, jos ei voi uskoa suomalaiseen taksikuskiin:).